Shanganin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Shanganin taistelu
Osa ensimmäistä matabelesotaa
Päivämäärä:

25. lokakuuta 1893

Paikka:

Shanganijoen varsi, nykyinen Zimbabwe.

Lopputulos:

Brittien voitto

Osapuolet

British South Africa Company

Ndebelet

Shanganin taistelu oli yhteenotto British South Africa Companyn sotilaiden ja ndebelejen soturien välillä Shanganijoen varrella nykyisessä Zimbabwessa 25. lokakuuta 1893. Taistelu oli osa ensimmäistä matabelesotaa. Ndebelet tekivät useita rynnäkköjä brittejä vastaan, jotka vastasivat tuhoisalla Maxim-konekivääritulella. Taistelu päättyi brittien voittoon suuremmasta ndebele-armeijasta ja myöhemmin kukistui myös ndebelejen pääkaupunki Bulawayo.

Maxim-konekivääri.

Britit hallitsivat nykyisessä Etelä-Afrikassa Kapmaan siirtokuntaa, josta he alkoivat levittää valtaansa esimerkiksi viljelymaan ja kaivosmineraalien perässä. 1890-luvulla brittien raja oli edennyt Lobengula Khumalon hallitseman ndebelejen (matabelet) kuningaskunnan tuntumaan. Brittien laajentumishalu johti ensimmäiseen matabelesotaan. Sota syttyi British South Africa Companyn (BSAC) vallattua Cecil Rhodesin johdolla Mashonalandin nykyisessä Zimbabwessa. Alueella asuneet shonat olivat olleet ndebelejen sota- ja ryöstöretkien kohteita historiallisesti. Heinäkuussa 1893 Mashonalandiin hyökkäsi ndebelejen sotajoukko (impi), joka tuhosi muutamia BSAC:n pystyttämiä rakennuksia heidän tukikohdassaan Fort Victoriassa. Britit vaativat Lobengulaa lopettamaan hyökkäykset, kun taas ndebelejet vastasivat vaatimukseen alkaen kokoamaan uusia joukkoja.[1]

Rhodes ja Leander Starr Jameson päättivät tehdä sotaretken ndebelejen maille. Hyökkäys tehtiin ilman Kapmaan brittiviranomaisten suostumusta ja siihen osallistuneille vapaaehtoisille tarjottiin tiluksia ndebelejen mailta. 14. lokakuuta 700 valkoista, 155 paikallista Kapmaalaista ja 400 shonakantajaa käsittänyt joukko lähti hyökkäykselleen tukenaan kaksi 7-paunaista tykkiä, viisi Maxim-konekivääriä ja joukko muita konekiväärejä. Lobengula kutsui puolestaan kokoon päällikköjensä neuvoston (izinduna) ja määräsi joukkonsa valmistautumaan brittien torjuntaan. Samalla kuitenkin Kapmaahan lähetettiin kirje, jossa kuningas vakuutteli syyttömyyttään tilanteeseen.[1]

Taistelu piirroksessa vuodelta 1927.

Rhodesin ja Jamesonin joukot ylittivät Shanganin joen 24. lokakuuta ja he perustivat leirin. Varhain aamulla kello 3:55 25. lokakuuta noin 5 000–6 000 soturia käsittänyt päällikköjen johtama ndebelejen armeija hyökkäsi leiriin puolikuun muotoisessa muodostelmassa. Osa oli varustautunut kiväärein, mutta pääasiallinen taisteluväline oli lyhyt keihäs eli assegai. Hyökkäävät soturit kohtasivat pian brittien Maxim-konekiväärit. Ndebelejen valiojoukkoihin kuuluneet insukamini-joukot tekivät useita epäonnistuneita rynnäköitä brittien asemia kohti, jotka taittuivat kuitenkin konekiväärituleen. Noin kello 8:30 taistelu oli päättynyt.[1]

Brittien voitettua Shanganissa he etenivät edelleen Lobengulan pääkaupunki Bulawayon, joka poltettiin. Kaupungista paennut kuningas kuoli tautiin seuranneessa tammikuussa, jolloin viimeiset vastarintaa tehneet ndebelet antautuivat BSAC:n edustajille. Taistelu Shanganissa oli ensimmäinen selvä näyttö brittien uuden Maxim-konekiväärin tehosta. Vaikka jotkin eurooppalaiset kirjoittivat myös ndebelejen urheudesta heidän rynnäköidessään konekiväärejä vastaan, lopulta tämä oli kuitenkin hyödytöntä. Ndebelejen insukamini-joukkojen päällikkö Manonda hirttäytyi taistelun jälkeen.[1]

  1. a b c d Richard Overy: History of war in a hundred battles, s. 175–177. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-939071-7. (englanniksi)