Shakaali (vuoden 1973 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shakaali
The Day of the Jackal
Shakaali-juliste.jpg
Ohjaaja Fred Zinnemann
Käsikirjoittaja Frederick Forsyth (kirja)
Kenneth Ross (käsikirjoitus)
Säveltäjä Georges Delerue
Kuvaaja Jean Tournier
Leikkaaja Ralph Kemplen
Pääosat Edward Fox
Alan Badel
Tony Britton
Cyril Cusack
Michel Lonsdale
Eric Porter
Delphine Seyrig
Derek Jacobi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Ranskan lippu Ranska
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 16. toukokuuta 1973
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 15. kesäkuuta 1973
Suomen lippu 19. lokakuuta 1973
Kesto 133 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Shakaali (The Day of the Jackal) on Fred Zinnemannin vuonna 1973 ohjaama elokuva. Se perustuu Frederick Forsythin samannimiseen romaaniin.

Elokuva kertoo Edward Foxin esittämästä palkkamurhaajasta, jonka toimeksianto on murhata Ranskan presidentti Charles de Gaulle. Joukko OAS-terroristijärjestön johtohenkilöitä palkkaa englantilaisen palkkamurhaajan tappamaan presidentin, jonka he katsovat olevan vastuussa Ranskan vetäytymiseen Algeriasta. Tehtävän saatuaan tappaja katoaa maan alle valmistelemaan iskuaan, eivätkä edes hänen palkkaajansa tiedä hänestä muuta kuin sveitsiläisen pankkitilin numeron sekä koodinimen Shakaali.

Hyvällä onnella Ranskan tiedustelupalvelu saa hankkeen selville, mutta he joutuvat etsimään miestä, jolla ei ole kasvoja eikä nimeä.

British Film Instituten valitsemat asiantuntijat äänestivät Shakaalin vuonna 1999 yhdeksi kaikkien aikojen sadasta parhaasta brittielokuvasta.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Best 100 British films – full list. BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
  2. The Best 1,000 Movies Ever Made. The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.