Shaft ja orjakauppa
| Shaft ja orjakauppa | |
|---|---|
| Shaft in Africa | |
 |
|
| Ohjaaja | John Guillermin |
| Käsikirjoittaja | Ernest Tidyman Stirling Silliphant |
| Tuottaja | Roger H. Lewis |
| Säveltäjä | Johnny Pate |
| Kuvaaja | Marcel Grignon |
| Leikkaaja | Max Benedict |
| Pääosat | Richard Roundtree Vonette McGee Frank Finlay |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | MGM |
| Ensi-ilta |  14. kesäkuuta 1973 1. helmikuuta 1974 |
| Kesto | 112 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Shaft ja orjakauppa (engl. Shaft in Africa) on vuonna 1973 ensi-iltansa saanut toimintaelokuva. John Guillerminin ohjaama elokuva on toinen jatko-osa suosituksi tulleelle blaxploitaatioelokuvalle Shaft – kivikova dekkari (1971). Ensimmäinen jatko-osa oli Shaft – kylmä hymy (1972). Käsikirjoittajana toimi edellisissä osissa tuottajana toiminut ja elokuvasta Yön kuumuudessa Oscarilla palkittu Stirling Silliphant.[1]
Elokuvassa Shaft tekeytyy orjaksi ja yrittää paljastaa orjakaupan johtajat.
Elokuvasta peräisin oleva kappale ”Are You Man Enough” on julkaistu The Four Tops -lauluyhtyeen albumilla Main Street People.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Richard Roundtree | … | John Shaft |
| Vonetta McGee | … | Aleme |
| Frank Finlay | … | Amafi |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikot, kuten The New York Timesin Roger Greenspun[2] antoivat Shaft ja orjakauppa -elokuvalle viileähköt arvostelut. Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano näkee elokuvassa sen aiheesta huolimatta enää vähän mustan väestönosan erikoispiirteitä aiempiin Shaft-elokuviin verrattuna. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Greenspun, Roger: Screen: And Now It's 'Shaft in Africa': Roundtree on Track of a Labor Smuggler. The New York Times 21.6.1973. Viitattu 2.7.2016.