Seuraviiri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veneilyliiton seuraviirien heraldiset määreet. Erikoismerkki on vaihtunut vuoden 2012 alusta, muuten määreet pitävät edelleen

Seuraviiri on katsastetuissa veneissä käytettävä erityisviiri. Malliltaan se on lippuviiri. Viirin ulkoasu muuttui oleellisesti vuoden 2012 alusta.

Viirin käyttöoikeuden kullekin seuralle myönsi alun perin Suomen Veneilyliiton, Suomen Purjehtijaliiton ja Suomen Navigaatioliiton yhteinen toimielin Lipputoimikunta. Toimikunta jatkaa edelleen, nyt kahden liiton alaisena.

Viirissä on keskellä liiton erikoismerkki. Alun perin se oli Suomen Veneilyliiton tunnus eli keltaisen ympyrän sisällä valkoisella pohjalla sininen, reunoista valkoisilla raidoilla rajattu kreikkalainen risti, jonka päällikkeenä on virallisten ohjeiden mukainen vaakunaleijona. Viirin pohja on heraldisesti jaokkeinen; jaokkeellisuusmalli ja värit ovat kunkin kerhon itse valitsemat. Käytännön syistä ei heraldisista ohjeista [1] pidetä aivan tarkkaan kiinni eli värit saavat olla välivärejä ja murrettujakin - seuraviirin värien ei tarvitse olla yhtä tiukasti viittä keskisävyistä pääväriä kuin lippumerkin värien, samoin väri saa olla värin ja metalli metallin vieressä.

Viirin saanti on yksinkertaisempaa kuin oman pursilipun: kunhan kerho on liiton jäsen, riittää anomus Lipputoimikunnalle. Lipputoimikunnan tehtävään valitsema henkilö tarkastaa luettelosta, että anojan valitsema jaokkeisuusmalli väreineen on vapaana, ja asia on sillä selvä: malli merkitään luetteloon ja viirit voi tilata.

Joillakin yhteisöillä pohja on yksivärinen; tällaisesta käyvät malliesimerkkeinä kokovihreää pohjaa käyttävä Suomen Moottoriveneklubi ry ja oranssinväristä käyttävä Helsingin Meriveneilijät ry.

Samoin Suomen Veneilyliiton puheenjohtajiston, liittohallituksen jäsenten sekä eri toimikuntien puheenjohtajien ja sihteerien viireissä on kokovalkoinen pohja; nämä viirit luokitellaan komentoviireiksi, vaikka ne onkin tehty seuraviirin pohjalle; niitä siis kannetaan saalingissa seuraviirin yläpuolella.

Kukin kerho teettää seuraviirit omaan laskuunsa ja jäsenet saavat katsastuksen jälkeen lunastaa niitä kerhon tehtävään määräämältä toimihenkilöltä omakustannehintaan. Liiton komentoviirit luovuttaa liitto tehtäviin valituille.

Aivan kaikki seurat eivät teetä omaa seuraviiriä; näin silloin, kun seuralla ei ole omaa katsastustoimintaa vaan palvelu ostetaan joko vakituisella sopimuksella tai tarpeen mukaan toiselta seuralta. Silloin kyseinen seura on yleensä tämän katsastavan seuran yhteisöjäsen ja käyttää tämän seuraviiriä. Jotkut seurat korvaavat seuraviirin veneenomistajan viirillä.

Seuraviiri nostetaan veneen saalinkiin; sen paikka on seuran lipusta johdettujen eli veneenomistajan, kunniajäsenen tai komentoviirin ja pätevyysviirien alapuolella.

Koska liittojen toiminnassa oli purjehduskauden 2010 aikana tapahtumassa suuria muutoksia ja vanha tunnus oli siirtymässä pois liittokäytöstä erään sitä koko ajan erikoismerkkinään käyttäneen pursiseuran yksityiseen käyttöön, pitkään epävirallisen tiedon mukaan seuraviirien tunnus tulisi vaihtumaan, joskin siirtymäaika olisi käytännön syistä niin pitkä että nykyisin käytössä olevat viirit ehdittäisiin valtaosin käyttää loppuun. Kokonaan ei niitä tulla missään vaiheessa poistamaan joskin uusia vanhanmallisia ei vuoden 2011 alusta alkaen enää tule.

Käytännön syistä purjehduskausi 2011 toimittiin kuitenkin vanhaan malliin koska uusia ohjeita ei ehditty uuden liiton käynnistyskiireiden johdosta tekemään ennen syksyä.

Syksyllä 2011 Suomen Purjehdus ja Veneily ry julkaisi uutiskirjeen jossa oli ohjeet menettelystä seuraviirien suhteen. Tämän mukaan vain Suomen Moottoriveneklubi jonka erikoismerkki on sama kuin entinen Veneilyliiton merkki saa pitää virallisena entisen vihreäpohjaisen seuraviirinsä, näin siksi että klubi toimi noin kymmenen vuotta eli vuosina 1937 - 47 käytännössä myös liiton tehtävissä koska varsinaisen liiton käynnistämistä haittasi välillä käynnissä olleet sotatoimet ja varsinaisesti toiminta eriytyi vasta Pariisin rauhansopimuksen jälkeen vuonna 1947.

Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n uusi erikoismerkki joka korvasi entisen Suomen leijona -tunnuksen
Helsingin Moottorivenekerho HMVK:n uusittu seuraviiri

Muita suositeltiin toistaiseksi käyttämään joko veneenomistajan viiriä tai valkoista saalinkiviiriä jonka keskellä on kyseisen seuran erikoismerkki.

Uuden yhteistunnuksen suunnittelu edistyi odotettua ripeämmin ja joulukuussa 2011 liikenteen turvallisuusvirastosta tuli liitolle virallinen vahvistus liiton uudesta erikoismerkistä. Liitto tiedotti asiasta välittömästi joulukuun uutiskirjeessään; ensimmäiset uudet seuraviirit tilattiin VENE-12 -näyttelyn aikana helmikuussa 2012.

Ne seurat joilla entisen mallisia viirejä on vielä jäljellä, saivat samassa uutiskirjeessä luvan käyttää ne loppuun, joskin uudet viirit tämän jälkeen tulisivat uudella erikoismerkillä. [2]

Veneilijän Vuosikirjassa 2013 ilmeni kuitenkin että myös Suomen Moottoriveneklubi oli lopulta päättänyt yhtenäistää linjan: uudessa seuraviirissä on sama erikoismerkki kuin muillakin, vanha merkki on vain klubin pursilipussa[3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veneilijän Vuosikirja 2013, Suomen Purjehdus ja veneily ry; ISSN-L 2242-7694


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lippumerkin tekijän "kymmenen käskyä", http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/heraldiset-palvelut/
  2. Uutiskirjeen referaatti http://astrolabi.blogit.fi/uutisia-jouluksi-2011/
  3. Veneilijän Vuosikirja 2013, s. 482