Servaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Servaali
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Leptailurus
Laji: serval
Kaksiosainen nimi

Leptailurus serval
(Schreber, 1776)

Servaalin levinneisyys
Servaalin levinneisyys
Katso myös

  Servaali Wikispeciesissä
  Servaali Commonsissa

Servaali (Leptailurus serval, aiemmin Felis serval[2]) on kissaeläin, joka elää pensas- ja ruohomailla Afrikassa.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Servaali muistuttaa ulkonäöltään gepardia mutta on sitä pienempi. Solakalla servaalilla on pitkät jalat, pitkä kaula ja korkealle nousevat suuret korvat. Turkin pohjaväri vaihtelee kellertävästä kupariseen, turkissa on mustia täpliä, ja kyljissä ja raajojen yläosissa on suuria vaaleita laikkuja.[3]

Servaalilla on 24–45 senttimetriä pitkä häntä.[4][5] Häntineen servaalin pituus on jopa 130 senttimetriä.[2]

Ravinto ja saalistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Servaalit syövät yleensä alle 200 g painavia eläimiä[6] kuten jyrsijöitä, lintuja, matelijoita, sammakkoja ja hyönteisiä. Joskus se voi kuitenkin tappaa suurempiakin saaliseläimiä kuten flamingoja, jäniksiä ja nuoria antilooppeja[6]. Harvoin servaalit syövät myös raatoja.[7]

Servaalit saalistavat yleensä päiväsaikaan. Ne lähtevät liikkeelle auringonnousun aikaan, lepäävät muutaman tunnin puolenpäivän aikana ja jatkavat saalistusta auringonlaskuun saakka. Servaali on melko hidas juoksija, mutta pitkien jalkojensa ansiosta sen on helppo kävellä korkeassa ruohikossa, ja pitkästä kaulasta ja tarkasta kuulosta on hyötyä jyrsijöiden paikallistamisessa. Havaittuaan jyrsijän servaali hypähtää jopa kahden metrin korkeuteen ja laskeutuu uhrinsa päälle. Se ei aina tapa saalista heti vaan jää leikkimään sillä jopa usean minuutin ajan.[3] Se ei yleensä saalista kovalla tuulella, koska silloin sen on vaikea kuulla saaliseläintensä äänet.[6]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Servaali tekee pentuja yleensä kerran vuodessa. Kantoaika on noin 70 päivää. Poikueessa on kaksi tai kolme pentua, joskus neljä. Emo ilmeisesti hoitaa poikaset yksin ilman uroksen tai muiden naaraiden apua. Lähtiessään metsästämään emo kätkee poikaset heinikkoon tai koloon ja aika ajoin vaihtaa niiden piilopaikkoja.[7][3] Päivän mittaan emo käy ruokkimassa poikasia. Kasvettuaan poikaset osallistuvat emon kanssa metsästysretkille. Aikuisina naaraspoikaset saattavat jäädä asustelemaan emonsa lähistölle, mutta urokset lähtevät etsimään omia metsästysmaitaan.[3]

Lemmikkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain Yhdysvaltain osavaltioissa servaalia saa pitää lemmikkinä. Laji ei kuitenkaan käyttäydy kotikissan tavoin, joten sitä joudutaan yleensä pitämään häkissä. Kesykissan kanssa risteytetty servaali eli savannikissa (savannah) on usein servaalia kesympi ja helpompi pitää. Myös kotikissasta on jalostettu servaalilta näyttävä rotu.[3][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Breitenmoser-Wursten, C.; Henschel, P. & Sogbohossou, E.: Leptailurus serval IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Burnie, David: Matka eläinten maailmaan, s. 276. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29414-4 (alk. teos: The Concise Animal Encyclopedia, 2003)
  3. a b c d e Viranta-Kovanen, Suvi: Pienet kissapedot, s. 108–111. Sanasilta, 2005. ISBN 952-99475-4-2.
  4. The Serval
  5. Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palsta 1307. Otava, 1967.
  6. a b c Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 81. Lynx Edicions, 2009.
  7. a b Serval African Wildlife Foundation. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  8. About Savannah Cats SavannahCat.com. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]