Serteja-Rudnjan keramiikka
Serteja-Rudnjan keramiikka on ensimmäisiä Länsi-Venäjällä käyttöön otettuja kivikautisia keramiikan traditioita. Sen pioneerikäyttäjät olivat todennäköisesti mesoliittiset ryhmät, jotka elivät pienellä Pihkovan alueella Valdain ylängön eteläpuolella ja Baltian itäosissa Väinäjoen, Dneprin ja Lovatin jokilaakoissa. He omaksuivat keraamisen tradition ennen 6300 eaa., kun Sertejan keramiikan (ven. Сертейская керамика, Serteiskaja keramika, engl. Serteyskaya ceramic tai engl. Serteya ceramic) valmistustaito opittiin Väinäjoen, Dneperin ja Lovatin rajaamalla suppealla alueella. Keramiikan nimitys juontaa asuinpaikkojen vieressä virtaavasta Sertejan joesta (ven. реки Сертейки, Reki Serteiki) tai läheisestä kylästä (ven. Сеρтeя, Serteja), joiden läheltä varhaisimmat astiat löytyivät. Ryhmät lopettivat Sertejan keramiikan valmistuksen noin 5300 eaa. ja jatkoivat tämän jälkeen Rudnjan keramiikalla (ven. Рудняская керамика, Rudnjaskaja keramika, engl. Rudnja ceramic tai engl. Rudnjaskaya ceramic, Rudnjan kylä). Näitä aiemmin erillisiksi tulkittuja traditioita voidaan pitää saman tradition peräkkäisinä vaiheina. Rudnjan keramiikan valmistaminen loppui noin 4500−4400 eaa.. Keraaminen traditio aloitti seudulla uuden kivikautisen kulttuurivaiheen, jota kutsutaan venäläisessä kirjallisuudessa neoliittiseksi ja suomalaisessa kirjallisuudessa subneoliittiseksi kivikaudeksi.[1][2]
Keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keramiikan valmistamisen omaksuivat Venäjän metsävyöhykkeellä 6300 eaa. vain jotkin ryhmät, joiden välimatkat olivat usein satoja kilometrejä. Vaikka keramiikan valmistustekniikka ja muotoilu opittiin muilta, ei keramiikan leviämismekanismejä tunneta. Varhaisten astioiden rakenne, valmistustapa ja ulkomuoto viittaavat Sertejan-, Valdain- ja Ylä-Volgan keramiikan osalta mahdollisesti yhteiseen alkukotiin. Juri B. Tšetlin onkin ehdottanut tälle pioneerivaiheelle nimeä "Volga-Okan keramiikka", vaikka ehdotus ei ole vielä saanut laajempaa kannatusta.[2]
Se, mistä keramiikka saapui Keski-Venäjälle, ei ole edelleenkään selvinnyt. Osa keramiikan karstasta on antanut niin varhaisia ajoituksia, ettei niitä ole yleisesti vielä hyväksytty. Sellaisia ovat esimerkiksi 7700 eaa. (asuinpaikka Serteja XIV) ja 6800 eaa. (Serteja X). Yleensä koristelemattomat astiat on ajoitettu 7000 eaa. jälkeen. Näiden astioiden vastaava valmistustekniikka löytyy toki Etelä-Venäjältä Donin rannoilta Rakušetšni Jar'in (ven. Ракушечный Яр) asuinpaikalta. Toinen vastaavanlainen valmistustraditio löytyy idempää Volgan keskivaiheelta, mistä on löydetty Jelšanin keramiikkaa.[3][4][5]
Sertejan keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sertejan keramiikka (ennen 6300−5300 eaa.) jaetaan vaiheisiin A, B ja C. Varhaisin vaihe A sisältää vähäkoristeista keramiikkaa, joka muistuttaa Etelä-Venäjän varhaista keramiikkaa. On esitetty ajatus, että Sertejan keramiikka olisi saanut ensimmäiset vaikutteensa sieltä. Koristeet ovat rytmiltään ja sijainniltaan epäsäännöllisiä ja tyyli vaikuttaa alkeelliselta. Astiat on karhennettu esimerkiksi heinätukulla sisä- ja ulkopuolelta ja ulkopintaan on painettu teräväreunaisella esineellä ohuita viivoja. Kuoppakoristeet puuttuvat lähes kokonaan. Primitiivisistä astioista nämäkin koristeet puuttuvat. Seinämät on valmistettu kiinnittämällä 1–2 cm leveitä nauhoja toisiinsa, jolloin seinämät tulivat 7−11 mm paksuksi.[1][4][6]
Astiat olivat yleensä pitkänomaisia tai suippo- tai teräväpohjaisia, sillä tasapohjaisia ei tässä vaiheessa ole käytetty. Astioiden halkaisijat olivat ruukunsirpaleiden muotojen perusteella noin 16−22 cm ja korkeus noin 30−40 cm. Ruukkujen vetoisuus on laskettu olevan esimerkiksi 4,5 litraa tai 9 litraa.[1][4]
1980-luvun tutkimuksissa vaiheen A eräältä asuinpaikalta löydettiin astioiden sirpaleita, joita ei oltu poltettu keramiikaksi. Astia oli kovetettu vain kuvaamalla se riittävästi. Tällaiset astiat eivät säily sateen huuhtomassa maassa, vaan niiden savihiukkaset irtoavat toisistaan ja astia menettää muotonsa. Kyseinen asuinpaikka jäi kuitenkin nousevan järven vedenpinnan alle ja hautautui sedimenttien alle. Siellä astiat säilyttivät muotonsa ja kestivät kaivauksien rasitukset. Astioiden pinnoilla ei kuitenkaan ollut keraamista pintaa, mutta koristeita kuitenkin.[5]
Seuraava vaiheessa B (noin 6200−5900 eaa.) astioiden ulkoinen ilme muuttui koristeellisempaan suuntaan. Valmistustapa oli sama, mutta astioiden muotoja oli enemmän. Pitkät ja kapeat suippopohjaiset astia saivat rinnalleen leveitä maljamaisia ja puolipallon muotoisia astioita. Osassa astioita seinämän profiilissa oli suuaukon reunassa kaarre ulospäin, mutta yleensä seinämä tehtiin suoraksi tai hieman sisäänpäin kallistuneeksi. Suurien astioiden suuaukko oli halkaisijaltaan 20−30 cm ja pienien 10−20 cm. Eräät astiat ovat olleet jopa 0,4 litran kokoisia, mutta yleensä ne olivat 4−5 litran suuruisia. Nämä koristeltiin kolmiomaisilla kuopilla, jotka järjestettiin tiheisiin vaakariveihin tai niistä muotoiltiin verkkomaisia suuria kuvioita. Muissa eteläisissä kulttuureissa kolmiomaiset kuopat on ajoitettu 6600−5900 eaa., mutta pohjoisissa kulttuureissa tämän ajan jälkeen. Astian pohjan kärjen ympärille painettiin kolmioilla suurenevia sisäkkäisiä ympyröitä.[4][5]
Vaiheeseen B-1 ilmaantui myös uudenlaisia leimoja: kampaleimat, soikeat tai pyöreät kuopat, poskihampaan painaumat, kynnen jäljet, jne. Näitä painettiin vaaka-, pysty- tai vinosuuntaisiin riveihin, niistä sommiteltiin kuvioita tai niillä täytettiin koko tila. Tutkijat arvioivat näiden viittaavaan vaikutusaaltoon Volgan, Okan ja Kaman suunnilta, joissa harjoitettiin kampakeramiikkaa kuoppakoristeilla. Kolmiomaiset koristeet viittaavat taas Donin, Bugin ja Dnesterin eteläiseen suuntaan. Astioiden vetoisuus saattoi yltää 12,5 litraan.[4]
Viimeinen vaihe C sisälsi Narvan kulttuurin kiviainesta, mutta sen keramiikka säilyi samanlaisena kuin vaiheessa B. Vain 10% sen keramiikan sirpaleista oli koristeltua.[5][6]
Rudnjan keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rudnjan keramiikka (5300−4400 eaa.) jaetaan vaiheisiin D ja E. Rudnjan keramiikkaa tehtiin kuin Sertejan keramiikkaa, mutta osassa astioita oli myös pyöreä pohja ja taivutetut astian reunat, joiden yhteydessä voidaan puhua S-profiilista. Vain astioiden yläreunat oli koristeltuja ohuilla kampaleimoilla ja erilaisilla muilla painaumilla. Useat radiohiiliajoitukset tästä vaiheesta D sisältyvät väliin 5340−4930 eaa..[1][6]
Vaiheessa E astiat pitenevät hieman antaen joissakin tapauksissa "piispanhiipan" vaikutelman. Osa astioista oli taas pyöreät pohjat ja taivutetut reunat, mutta toisaalta myös suorareunaiset ja suippopohjaisiakin vielä tehtiin. Astioissa käytettiin vaaka- ja diagonaalisia kuopparivejä, piirrettyjä viivoja tai kampaleimoja. Astioissa yhdistyvät eri piirteitä Narvan keramiikasta sekä Ylä-Volgan ja Ylä-Dneperin alueiden keramiikasta. Ajoitukset sisältyvät välille 4960−4540 eaa.[6]
Loppuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Rudnjan keramiikan valmistaminen loppui, alueelle levisi Usvjatin keramiikka.[7][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dolukhanov, P. M. & Gay, N. A. & Miklayayev, A. M. & Mazurkiewicz, A. N.: Rudnya-Serteya, a stratified dwelling-site in the Upper Duna basin. Fennoscandia Archaeologica, 1989, VI. vsk, s. 23−27. Helsinki: Suomen Arkeologinen Seura. ISSN 0781-7126. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 26.8.2014. (englanniksi)
- Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation. Documenta Praehistorica, 2012, nro XXXIX, s. 23−51. Ljubljana, Kroatia: Ljubljanan yliopisto. ISSN 1408-967X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 2.6.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe, 2012, s.40
- ↑ a b Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe, 2012, s.41
- ↑ Mazurkevich, A. & Dolbunova E. & Kulkova, M.: The most ancient pottery and Neolithisationof Eastern Europe, Fontes Archaeologici Posnanienses, Vol. 48, ss. 143−159, 2012 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Mazurkevich, A. & Dolbunova E. & Kulkova, M.: Мазуркевич А.Н., Долбунова Е.В., Кулькова М.А. Древнейшие керамические традиции Восточной Европы. (The most ancient pottery and Neolithisationof Eastern Europe), РОССИйСКИй АРХЕОЛОГИчЕСКИй ЕжЕГОДНИК, Vol. 3, ss. 27−109, 2013 (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Dolukhanov & al.: Rudnya-Serteya, a stratified dwelling-site in the Upper Duna basin, 1989
- ↑ a b c d Dolukhanov & al.: The Holocene Environment and Transition to Agriculture in Boreal Russia (Serteya Valley Case Study), Internet Archaeology, Yorkin yliopisto, 2004 (englanniksi)
- ↑ Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe, 2012, s.42−44
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kulakova, M.A. & Mazurkewich, A.N. & Dolukhanov, P.M.: Chronology and paleoclimace of prehistoric sites in western Dvina-Lovat area. Geochronometria, 2001, nro 28, s. 87-94. Gliwice, Puola: Silesian University of Technology. ISSN 1897-1695. Verkkoversio (pdf). Viitattu 3.9.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- A. Mazurkevich, A. & Kulkova, M. & Saveleva, L.: ”II”, GEOARCHAEOLOGY OF THE SERTEYA MICROREGION, THE UPPER DVINA BASIN, s. 49-105. kirjasta "Geoarchaeological issues of the Upper Dnieper – Western Dvina river region (Western Russia): fieldtrip guide". Moskova & Smolenski, Venäjä: , 2012. ISBN 978-5- 91412-130-2. Verkkoversio (pdf) (viitattu 3.9.2014). (englanniksi)
- Zamostje-2: http://www.archeo.ru/izdaniya-1/vagnejshije-izdanija/pdf/Zamostje_2013.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- Велижская новь: Arkeologinen retki Serteja II:lle (Arkistoitu – Internet Archive) (АРХЕОЛОГИЧЕСКАЯ ЭКСПЕДИЦИЯ СЕРТЕЯ II), 2013
- Сертейский археологический комплекс, (venäjäksi)
- Долбунова, E.B.:СОЗДАНИЕ МОДЕЛЕЙ РАСПРЕДЕЛЕНИЯ НАХОДОК НА ПАМЯТНИКАХ РАННЕГО НЕОЛИТА ДНЕПРО-ДВИНСКОГО МЕЖДУРЕЧЬЯ, 2014