Septem-ryhmä
Septem-ryhmä on puhtaaseen väritaiteeseen pyrkinyt vuonna 1912 perustettu taiteilijaryhmä, joka toi impressionismin aatteet Suomeen. Ryhmään kuuluivat muun muassa A.W. Finch, Magnus Enckell, Yrjö Ollila, Mikko Oinonen ja Verner Thomé.[1] Ryhmä sai vaikutteensa varsinkin Ranskan väritaiteesta.[2]
Ryhmän synty ja ensimmäinen näyttely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Septem-ryhmän synnyn alkusysäyksenä voidaan pitää vuoden 1908 Pariisin syyssalongin Suomen taiteen osastolla esillä olleiden maalausten saamaa murskaavaa arvostelua. Suomalaiset olivat lähteneet Pariisiin suurin odotuksin toivoen näyttelystä samanlaista menetystä kuin suomalaisella maalaustaiteella oli ollut vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan ulkomaiset kriitikot pitivät esillä olleita teoksia vanhanaikaisina, elottomina ja värittöminä. Vuonna 1909 venäläinen taiteilijaryhmä Iskusstvo kutsui seitsemän suomalaista näyttelyyn, jonka oli tarkoitus kiertää Venäjällä. Suunnitelma ei toteutunut, mutta näiden seitsemän taiteilijan yhteistyö alkoi.[3]
Magnus Enckell oli toiminut Pariisissa 1908 Suomen näyttelyosaston komissaarina ja hän lähti nyt yhdessä muutamien muiden nuorten taiteilijoiden kanssa uudistamaan suomalaista maalaustaidetta neoimpressionismin hengessä. He omaksuivat arkkitehtien Sigurd Frosterus ja Gustaf Strengell kehittämät väriteoriat ja ottivat käyttöön puhtaan paletin sateenkaarivärit. Ryhmä piti ensimmäisen yhteisnäyttelynsä 1912 ja tästä näyttelystä tuli modernin maalaustaiteen läpimurto suomalaisessa taiteessa. Ryhmään kuuluivat tällöin Enckellin lisäksi Verner Thomé, Alfred William Finch, Yrjö Ollila, Ellen Thesleff, Juho Rissanen ja Mikko Oinonen. Tyko Sallinen teki 1910-luvun alussa maalauksensa Pyykkärit Septem-ryhmän ihanteita noudattaen. Myöhemmin Sallinen siirtyi yhdessä muiden vuonna 1917 perustetun Marraskuun ryhmän taiteilijoiden kanssa tummempaan väri-ilmaisuun ja he omaksuivat vaikutteita kubismista. Septem-ryhmän ulkopuolella myös Akseli Gallen-Kallela käytti 1910-luvun alussa puhtaan paletin kirkkaita ja voimakkaita värejä maalauksissaan. Hän sai tähän koloristiseen kauteensa innoituksen oleskeltuaan vuosina 1909–1910 Brittiläisessä Itä-Afrikassa eli nykyisessä Keniassa.[4][5]
Ryhmän esikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryhmä otti tyylilleen virikkeitä ranskalaisesta postimpressionismista, johon kuuluvat taiteilijat halusivat tehdä värien käytöstä tieteellisempää kuin aikaisempi spontaani ja intuitioon perustuva impressionismi. Suomensa se merkitsi puhtaiden värien käyttöönottoa. Esikuvikseen he ottivat ranskalaiset maalarit Pierre Bonnardin, Ker-Xavier Rousselin, Guérinin ja André Derainin. Esimerkiksi Magnus Enckell oli aikaisemmin maalannut teoksiaan askeettisin värein, mutta 1900-luvun alkuvuosina hän alkoi soveltaa töihinsä Pierre-Auguste Renoir'n esikuvan mukaista kolorismia. Selvimmin uuden tyylin omaksui Werner Thomé, joka noudatti uusimpressionismia alastomia lapsia ja rantanäkymiä esittävissä maalauksissaan.[3]
Yhteisnäyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Septem-ryhmä omaksui nimensä kolmannen yhteisnäyttelynsä aikana maalis-huhtikuussa 1914. Tällöin ryhmästä olivat jääneet pois Ellen Thesleff ja Ranskaan siirtynyt Juho Rissanen. Uutena jäsenenä oli mukana Per Åke Laurén. Seuraavana vuonna 1915 Septem-ryhmä piti keväällä neljännen näyttelynsä. Näyttelyyn oli kutsuttu osallistumaan myös tulevan Marraskuun ryhmän perustajajäsenet Alvar Cawen, Ragnar Ekelund, Valle Rosenberg, Tyko Sallinen ja Werner Åström. Näyttelyn yhteydessä oli lisäksi Gustaf Wilhelm Finnbergin muistonäyttely. Septem-ryhmä piti vielä kaksi yhteisnäyttelyä keväällä 1916 ja keväällä 1917. Ryhmän vaikutus jatkui aina noin vuoteen 1920 saakka.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-8aan.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Anja Olavinen: Yrjö Ollila: Paimentyttö. Teoksessa Ateneum-opas. Toim. Timo Huusko. 2007, s. 75.
- ↑ a b ”Septem-ryhmä”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6163–6164. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
- ↑ Puhtaan paletin aika. Ateneum (Web Archive 2000).
- ↑ Maalarin kolmisointu. Akseli Gallen-kallelan kolorismi. Gallen-Kallelan museo 2006 (Web Archive 2007). PDF.
- ↑ Suomen taiteen historia-nettikurssi: Ismit ja värien läpimurto (Arkistoitu – Internet Archive)