Seppo Pohjola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Sinfoniat ovat vain oudossa vuosijärjestyksessä, nimiä ei varmistettu

Seppo Pohjola (s. 4. toukokuuta 1965 Espoo) on suomalainen säveltäjä.[1] Hän opiskeli sävellystä Erkki Jokisen ja Paavo Heinisen johdolla, ja hän kuuluu nuoreen Korvat auki -sukupolveen.

Pohjola voitti vuonna 2002 Kuhmon kamarimusiikkijuhlien yhteydessä järjestetyn Uussävel-kilpailun teoksellaan New York New York.[2] Suomen Säveltäjien jäsen Pohjola on ollut vuodesta 1993 lähtien,[3] ja vapaana säveltäjänä hän on toiminut vuodesta 1995.[4]

Seppo Pohjola kuuluu tunnettuun musiikkisukuun. Hänen isänsä oli Erkki Pohjola, tätinsä Liisa Pohjola ja setiään Ensti Pohjola ja Paavo Pohjola. Hänen veljiään ovat Olli Pohjola ja Matti Pohjola sekä serkkujaan Pekka Pohjola ja Sakari Oramo.[5]

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinfonia nro 1 (2002)
  • Sinfonia nro 2 (2006)
  • Sinfonia nro 3 (2011)
  • Sinfonia nro 4 (2016)
  • Sinfonia nro 5 (2019)
  • Sinfonia nro 6 (2022)
  • Sinfonia nro 7 (2023)
  • Daimonion (1994)
  • Vae Victis (1997)
  • Vinha (1998)
  • Taika (1999)
  • Tralala (2000)
  • Elämän kevät jousille (2001)
  • Liebelei (2001)
  • Tapiolandia (2003)
  • Citius, altius, fortius (2004)
  • Whistles and Whispers (2009)
  • Sisu for Yoko sellolle ja jousille (2005)
  • Pianokonsertto (2015)
  • Viulukonsertto (2017)
  • Sellokonsertto (2017)
  • Lähde (2018)
  • Viulukonsertto nro 2 (2020)
  • Pianokonsertto nro 2 (2020)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jousikvartetto nro 1 (1991)
  • Jousikvartetto nro 2 (1995)
  • Jousikvartetto nro 3 (2000)
  • Jousikvartetto nro 4 (2006)
  • Jousikvartetto nro 5 (2018)
  • Jousikvartetto nro 6 (2021)
  • Jousikvartetto nro 7 (2021)
  • Jousikvartetto nro 8 (2022)
  • Jousikvartetto nro 9 (2022)
  • Jousikvartetto nro 10 (2023)
  • Game Over (1996)
  • New York New York (2001)
  • Dance in the Rain (2005)
  • Puhallinkvintetto (2007)
  • Pohjola Quartet (2018)
  • Suuntana Aavistus (2018)
  • Pianokvintetto (2019)
  • Baroque and Roll (2019)

Vokaaliteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oravan laulu sekakuorolle (2000)
  • Gloria sekakuorolle (2001)
  • Identifying the Beast mezzosopraanolle ja yhtyeelle (2001)
  • A Night at the Opera sopraanolle ja jousikvartetille (2002)
  • Ukri mieskuorolle ja orkesterille (2003)
  • Terve, kuu lapsikuorolle (2005)
  • The Wicked Witch of the North lapsikuorolle (2007)
  • Elämän kultapuu (kantaatti F. E. Sillanpään 125-vuotisjuhlille) mieskuorolle (2013)

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arabian jänis, mini-ooppera lapsille (2004)
  • Kaappi, kamariooppera (2004)
  • Rakkaimpani, kamariooppera (2005)
  • Harrbådan neito (2015)
  • Sillanpää (2013-14, kantaesitys 2017)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 323. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. ↑ Räihälä, Osmo Tapio: Seppo Pohjola fimic.fi. 2003. Viitattu 31.3.2012.
  3. ↑ http://www.composers.fi/fi/saveltajat/saveltajaluettelo/ (Arkistoitu – Internet Archive). Luettu 31.1.2012.
  4. ↑ Taiteilijaesittely 2007. Turun musiikkijuhlat. Arkistoitu 24.12.2009. Viitattu 31.3.2012.
  5. ↑ Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 323. Helsinki: Otava, 1997.
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seppo_Pohjola&oldid=22047512”