Seppo Laaksonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seppo Sakari Laaksonen (14. tammikuuta 1944 Orimattila20. joulukuuta 2020 Helsinki[1]) oli suomalainen yhteiskuntatilastotieteilijä ja Helsingin yliopiston yhteiskuntatilastotieteen professori.[2]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaksonen suoritti luonnontieteen kandidaatin tutkinnon pääaineenaan matematiikka 1966 18 kuukaudessa, mutta vaihtoi tämän jälkeen tilastotieteeseen. Hän valmistui 1970 valtiotieteiden kandidaatiksi ja lisensiaatiksi 1980 Helsingin yliopistosta. Tohtoriksi hän väitteli Jyväskylän yliopistossa 1992.[2]

Virkaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaksonen oli toiminut matemaattisten aineiden opettajan sijaisena vuosina 1966–1972 Järvenpään, Herttoniemen, ja Roihuvuoren yhteiskoulussa ja Helsingin tyttölukiossa. Tietokoneyhdistyksen tutkijana 1970 hän tutki Suomen tietokoneita ja ATK-henkilökuntaa. Laaksonen työskenteli 1972–1979 Helsingin yliopistossa assistenttina ja lehtorina, Helsingin yliopiston rakentamisen neuvottelukunnassa 1973-1974 tutkijana (tällöin tehtiin mitoitussuunnitelmat Kumpulan Kampuksen rakentamiseksilähde?). Osa-aikaisesti hän opetti kahteen otteeseen Helsingin Sihteeriopistossa ja lopetti 1980, jolloin hän siirtyi tilastokeskuksen aktuaariksi palkkatilastoon ja toimi myös yliaktuaarina ja suunnittelijana. Erikoistutkijana Työväen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa hän selvitti 1982–1983 maanviljelijöiden ja teollisuustyöntekijöiden tuloja. Tilastokeskuksessa hän on myöhemmin vuoteen 2012 asti toiminut myös erikoistutkijana sosiaalitilastossa ja menetelmäyksikössä sekä tutkimuspäällikkönä tutkimus- ja kehittämisyksikössä. Johtokunnan henkilöstöä edustanut jäsenä hän toimi 2000–2002, kunnes johtokunta lopetettiin.

Luxemburgissa sijaitsevan Eurostatin tutkimus- ja menetelmäyksikössä hän toimi 1992–1994, ja hänen tutkimusaiheitaan olivat yritysotannat ja yrityspanelit sekä empiiristen yritysaineistojen analyysit. Tässä yhteydessä hän jäjesti kansainvälisen seminaarin "Techniques and Uses of Enterpise Panels" ja toimitti artikkelikokoelman. Stakesin erikoistutkijana hän toimi osa-aikaisesti 1997–1999 sekä Southamptonin yliopiston vierailevana tutkijana 2001. Hän on toiminut useissa paikoissa neuvonantajana ja opettajana, kuten Tilastokeskuksessa vuoden 2012 jälkeenkin, Heunissa, Suomen Pankissa, Jyväskylän yliopistossa, Valtion koulutuskeskuksessa, Haagan hotelli- ja ravintolakoulussa, Tampereen yliopistossa, Unkarin, Britannian, Slovenian ja Etiopian tilastovirastoissa sekä Moldovan sosiaalisen tietohuollon kehittämisessä. European Social Surveyn otantaryhmässä hän on ollut alusta asti eli vuodesta 2001 vuoteen 2018, jolloin se muodostettiin uudelta pohjalta ilman häntä. Helsingin yliopiston PISA-tutkimusryhmässä hän tutki vuoden 2006 surveytä ja vertailua muihin vuosiin.

Laaksonen toimi monissa kansainvälisissä tutkimusprojekteissa vuodesta 1995 lähtien, pääosin EU:ssa. Niissä on ollut esillä datan louhintaa, editointia ja imputointia, surveyaineiston varianssiestimointia, yritysrekisterien kehittämistä ja hyödyntämistä, symbolista data-analyysiä (fiksua aggregointia), uhriksi joutumista varkauden, ahdistelun ym. kautta, työssä olevan porukan polarisoitumista ja palkkojen jäykkyyttä/joustavuutta.

Helsingin yliopiston tilastotieteen professorina Laaksonen toimi lukuvuoden 2003–2004 kokoaikaisena ja sen jälkeen osa-aikaisena. Hänellä on vuodesta 2012 ollut professorisopimus Helsingin yliopiston kanssa.

Seppo Laaksonen nimitettiin Tampereen yliopiston tilastotieteen dosentiksi 1995[3] ja Helsingin yliopistoon 2002.

Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastotieteilijänä Laaksosen erityisalueita ovat esimerkiksi monikansallisten surveyden otanta sekä vastauskadon analyysi sekä siitä aiheutuvan harhan oikaiseminen painotuksen ja imputoinnin avulla. Yhteistyössä hän on paljon tehnyt tutkimusta palkoista, erityisesti pitkittäisiin työnantaja-työntekijäaineistoihin liittyen, usein kattaen yli 10 vuotta ja yksilötasolla sisältäen miljoonia ihmisiä. Aikaisemmin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa erityisalueena olivat tulot, erityisesti tulonjako ja sen muutokset. Harrastusluonteinen alue 2000-luvulla on ollut onnellisuus, viimeisin sellainen julkaisu vuodelta 2018 Journal of Happiness Studies-lehdessä on nimeltään ”Age happiness is more complex than U-shaped"[4]. Vuosina 2019-20 hän on ollut mukana opetus- kulttuuriministeriön tekijänoikeustutkimuksessa. Tämä antanut mahdollisuuden perehtyä myös Taloustutkimuksen käyntihaastattelumenetelmään.

Yleisesti ottaen pääosa tutkimuksesta koskee surveymetodologiaa (surveymetodiikkaa). Se tarkoittaa siis erilaisia empiiris-kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä, joita käytetään eri tieteenalojen tutkimuksessa,jopa historiassa. Vuosina 2014-2017 hän toimi myös tutkimusryhmässä jonka vetäjänä oli sosiaalipsykologi ja aiheena sisäilmaongelmat. Tutkimusalaa voidaan soveltaa tilastotoimen alalla sekä suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmien apuna valtionhallinnossa, järjestöissä, kuntasektorilla ja yritystoiminnassa, yleensä monikansallisesti.

Laaksonen on tutkimuksessa erikoistunut surveymetodiikan tilastotieteelliseen puoleen. Tilastotieteessä surveymetodologia kattaa osa-alueina myös tiedonkeruuvälineen, lomakesuunnittelun, kyselytekniikan, tietosuojakysymykset ja suojausmenetelmät, otantateorian, puuttuvien tietojen hallinnan menetelmiä, äärellisiä perusjoukkoja koskevat estimointimenetelmät sekä mutkikkaisiin tutkimus- ja otanta-asetelmiin perustuvien aineistojen estimointi- ja analyysimenetelmät.[5] Laaksonen on kirjoittanut aiheesta nettikirjan Surveymetodiikka vuonna 2010 ja uuden painoksen 2013[6].

Tutkimustoiminnan ohessa professori Laaksonen on osallistunut laajemminkin kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön. Hän on toiminut surveymetodiin erikoistuneen balttilais-ukrainalais-pohjoismaiseessa verkostossa 2002–2019lähde? sekä Suomen tilastoseuran puheenjohtajana 1992, ja sitä ennen varapuheenjohtajana, maailmanlaajuisen surveyalan järjestön IASS:n tieteellisenä sihteerinä 2001–2003 sekä varapuheenjohtajana 2007–2009. Tilastoseuran puheenjohtajuusaikana saatiin hakemus maailmanlaajuisen tilastokonferenssin järjestämiseksi. Se toteutui Finlandia-talossa 1999. Tämän kokouksen järjestelytoimikunnassa hän oli 1995–1999. Hänet nimitettiin Suomen tilastoseuran kunniajäseneksi 2013.

Eräänlaisina yhteenvetoina tutkimus- ja opetustyöstä ilmestyi 2018 kaksi teosta, toinen henkilökohtainen, toinen mahdollisimman objektivinen:

  • Laaksonen, Seppo (2018): Surveymetodiikan nousu: Henkilöhistoriallinen katsaus vuosilta 1985–2018. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 78.
  • Laaksonen, Seppo (2018): Survey Methodology and Missing data: Tools and Techniques for Practitioners. Springer.

Harrastustoimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuun liittyvät asiat ovat olleet hänelle tärkeitä lapsuudesta asti. Muutettuaan Helsingin Puistolaan painotus oli tällä alueella. Puistola-seuran jäseneksi hän liittyi heti seuran perustamisen jälkeen 1977. Myöhemmin on ollut hallituksen jäsenenä vuodesta 1979 lähtien, puheennjohtajana 1981 ja uudelleen 2007-2009. Väliajan ja vielä vuoteen 2013 hän toimi varapuheenjohtajana. Ennen tutkimusuraa hän oli mm. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen ”opetusministerinä” vuonna 1971, jossa pääosin pidettiin yhteyksiä yliopistoon. Tässä yhteydessä hän oli 1970-luvulla myös HY:n opettajakoulutustyöryhmän jäsen sekä opetusministeriön opettajiksi opiskelemaan pyrkivien valintalautakunnan jäsen, viimeksi mainitussa SYLn edustajana.

Tutkimusjulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusjulkaisuja Laaksosella oli vuoden 2020 alussa 218, joista Google Scholarissa on siteerattu 99. Yhteensä siteerauksia oli 1236 heinäkuussa 2020.lähde?

Näihin julkaisuihin eivät sisälly moninaiset muut kirjoitukset, kuten Helsingin Sanomien mielipideosastossa, sen Yliössä, Alakerrassa tai Vieraskynässä, paikallislehdissä, Ilta-Sanomissa, Uudessa Suomessa, Talouselämässä, Tietoaika-lehdessä, Hyvinvointikatsauksessa ja Orimattilan Sanomissa ja Matapupu-lehdessä. Aiheet näissä koskevat enimmäkseen tilastotiedettä tai sen "huonokäyttöä" mutta myös kotiseutuasioita. Viimeksi hän on ponnistellut vihreiden arvojen puolesta muttei Vihreiden riveissä Helsingin Yleiskaava 2050:n yhteydessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 14.1.2021, s. B 10.
  2. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 354. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Dosentit Tampereen yliopisto. Viitattu 6.2.2017.
  4. Laaksonen, Seppo: A Research Note: Happiness by Age is More Complex than U-Shaped (Open Access) Journal of Happiness Studies. 2016. Viitattu 7.2.2017.
  5. Laaksonen, Seppo Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta. Viitattu 7.2.2017.
  6. Surveymetodiikka Bookboon. 2013. Viitattu 7.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]