Sepelkaijanen
| Sepelkaijanen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Kaijaset Agapornis |
| Laji: | swindernianus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Agapornis swindernianus |
|
| Katso myös | |
Sepelkaijanen (Agapornis swindernianus) on päiväntasaajan seudulla Afrikassa elävä kaijalaji, josta tunnetaan kolme alalajia: A.s. swindernianus, A.s. zenkeri ja A.s. emini.[2] Läntisin nimialalaji swindernianus elää laikuittain Liberiassa, Norsunluurannikolla ja Ghanassa, alalaji zenkeri Kamerunissa, Gabonissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja läntisessä Zairessa, sekä alalaji emini Zairen keski- ja itäosista Ugandan länsiosiin. Sen holotyypin kuvaili Heinrich Kuhl Liberiasta 1820.[3] Sepelkaijanen syö pääasiassa hedelmiä ja hyönteisiä.[4] Sitä on kutsuttu myös nimellä sademetsäpapukaija.[4]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sepelakaijanen on muiden kaijasten tavoin pieni papukaijalintu. Se on noin 13 senttimetriä pitkä nokasta lyhyen pyrstön kärkeen ja se painaa noin 40 grammaa.[2]
Höyhenpuvultaan sepelkaijanen on suurimmaksi osaksi vihreä. Sillä on niskallaan musta sepelkuvio, jonka alla kaulalle jatkuen on ruskehtavaa väriä. Yläperä on violetin sininen. Pyrstön sulissa on punamustia kuvioita, jotka näkyvät vain pyrstön ollessa levitettynä.[2]
Sukupuolet samannäköiset.[2]
Nuorelta puuttuu niskan musta sepelkuvio.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Agapornis swindernianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Black-collared Lovebird | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 14.12.2025.
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2039. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5