Semipalatinskin alue (Venäjän keisarikunta)
.svg)
Semipalatinskin alue (ven. Семипалатинская область, Semipalatinskaja oblast) oli hallintoalue Venäjän keisarikunnassa ja Neuvosto-Venäjällä vuosina 1854–1920. Se kuului vuosina 1854–1882 Länsi-Siperian kenraalikuvernementtiin ja vuosina 1882–1917 Aron kenraalikuvernementtiin.[1]
Alue muodostettiin vuonna 1854 osasta Tomskin kuvernementtia ja kazakkien Keskimmäisen Juzin alueista Irtyšin ja Balqaşjärven välillä. Se jakautui aluksi Ajaguzin, Kokpektyn, Kopalin, Semipalatinskin ja Ust-Kamenogorskin piirikuntiin. Hallinnollisena keskuksena toimi Semipalatinskin kaupunki. Alueen pinta-ala oli noin 503 300 neliökilometriä. Vuonna 1897 asukkaita oli noin 684 500 henkeä, joista kazakkeja oli yli 604 000 ja venäläisiä 68 400.[1]
Vuodesta 1869 lähtien alue jakautui Karkaralyn, Kokpektyn, Pavlodarin ja Semipalatinskin kihlakuntiin. Siihen liitettiin myös Zaisanin pristaavikunta, joka käsitti Venäjän Kiinalta vuoden 1864 rajankäynnissä saamat alueet. Kokpektyn kihlakunta lakkautettiin Ust-Kamenogorskin kihlakuntaa muodostettaessa vuonna 1869 ja vuonna 1875 muodostettiin Zaisanin kihlakunta.[1]
Alueen pääelinkeino oli karjanhoito. Lisäksi harjoitettiin etupäässä keinokasteluun perustunutta maanviljelyä sekä kullan, kiviihiilen ja muiden mineraalien kaivua. Vuonna 1915 avattiin Novosibirskin ja Semipalatinskin välinen rautatie. Kiinan rajalla oli kolme tulliasemaa.[1]
Alueella käytiin Venäjän sisällissotaa vuosina 1918–1920. Vuonna 1920 se liitettiin Kirgiisien autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan, jossa muodostettiin Semipalatinskin kuvernementti. Kazakstanissa oli vuodesta 1939 lähtien nykyistä Abain aluetta vastaava Semipalatinskin (Semein) hallintoalue.[1]