Sellon kirjasto
| Sellon kirjasto | |
|---|---|
| Leppävaaran kirjasto | |
 Sellon kirjaston sisäänkäynti. |
|
| Sijainti | Leppävaara, Espoo |
| Tyyppi | Aluekirjasto |
| Perustettu | 1920-luvulla |
| Lainauksia vuodessa | yli 1,2 milj. |
| Asiakkaita | 1,1 milj. |
| Kotisivut | |
Sellon kirjasto on Espoossa Sellon kauppakeskuksessa toimiva kirjasto. Se on osa Espoon kaupunginkirjastoa ja Helmet-kirjastoa. Sellon kirjasto on Leppävaaran aluekirjasto. Alueen muut kirjastot sijaitsevat Laaksolahdessa ja Viherlaaksossa.
Kaksikerroksisen kirjaston pinta-ala on 5 846 m². Kirjasto avattiin nykyisessä osoitteessaan elokuussa 2003. Sellon kirjasto on ollut ensimmäisestä toimintakuukaudestaan lähtien vilkkain kaikista pääkaupunkiseudun kirjastoista. Vuonna 2015 kirjastossa vieraili 1,1 miljoonaa asiakasta.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjastotoiminta alkoi Leppävaarassa 1920-luvulla. Leppävaaran piirikirjasto sijaitsi Albergan suomenkielisellä kansakoululla, ja sen kokoelma oli kokonaan suomenkielinen. Tässä vaiheessa kirjasto tarkoitti alakansakoulun eteisaulan kahta kirjakaappia, mutta myöhemmin kirjakaapit siirrettiin koulun voimistelusaliin. Leppävaaran piirikirjasto oli suomenkielinen, mutta Espoon kirjastolaitoksen virallinen kieli oli ruotsi.[2]
Vuonna 1937 kirjastolautakunta jakoi kirjastolaitoksen ruotsinkieliseen ja suomenkieliseen kirjastoon, minkä myötä Leppävaaran piirikirjastosta tuli Espoon suomalainen kantakirjasto. Ruotsinkielinen piirikirjasto eli Albergan kirjasto perustettiin 1946 Thorstorpiin. Myös Mäkkylään perustettiin oma ruotsinkielinen piirikirjasto. Ensimmäisen oman huoneistonsa suomalainen kantakirjasto sai vuonna 1955 Leppävaaran terveystalon kellarista. Tilat käsittivät kolme huonetta, ja pinta-alaa oli 120 m².[2]
Uuden kirjastolain seuraksena vuonna 1962 kirjastoon vaadittiin tietty määrä kirjastoammatillisia työntekijöitä ja tarkoituksenmukaisia kirjastotiloja, jotta kirjasto saisi valtionapua. Kirjastotilojen tuli olla yksinomaan kirjastokäytössä, ja kirjaston aukioloaikoja piti laajentaa. Näin pääkirjaston henkilökunta kasvoi kahteen henkeen.[2]
Leppävaaraan suunniteltiin kirjaston, kauppakoulun ja työväenopiston yhteisrakennusta vuodesta 1963 lähtien.[2] Espoon pääkirjastona toimi Laajalahden kirjasto vuoteen 1972 saakka.[3] Leppävaaran uusi pääkirjasto valmistui 1972 ja oli laajuudeltaan 2 600 m². 1960–1970-luvuilla kirjasto korvasi muita puuttuvia kulttuuripalveluja. Kirjastossa järjestettiin konsertteja, musiikkiesitelmiä, nukketeatteria ja lastenelokuvia sekä ammattimaisia taidenäyttelyitä. Uudet tilat olivat aluksi hulppeat, mutta muuttovoiton seurauksena ja kirjastotoimen kehittyessä uutta pääkirjastoa alettiin suunnitella vuonna 1986 Espoon keskukseen.[2]
1990-luvun lopulla espoolainen kirjastotilojen suunnittelu palasi juurilleen 1960-luvun aluekirjastoajatteluun, jolloin kirjasto luopui pääkirjastosuunnittelusta. Leppävaaran ahtaan ja huonokuntoisen rakennuksen tilalle esitettiin modernia, tietoyhteiskunnan haasteisiin vastaavaa aluekirjastoa. Kirjaston mitoitus tehtiin opetusministeriön ohjeiden mukaisesti periaatteella 100 m²/1 000 asukasta. Tässä vaiheessa Leppävaara oli kasvanut suureksi yli 50 000 asukkaan kaupunginosaksi (yhtä suureksi kuin koko Espoo tullessaan kauppalaksi). Myös pienen piirikirjaston kokoelma oli kasvanut mittavaksi aineistoksi: 1960-luvulla kirjoja oli vain muutama tuhat, mutta 40 vuotta myöhemmin niteitä oli kaikkiaan jo 220 000, joista kirjoja 170 000.[2] Vanhan kirjaston tiloissa osoitteessa Vanha maantie 11 toimii nykyisin Kelloseppäkoulu.
Nykyinen kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sellossa sijaitsevan kirjaston lopullinen toteutuspinta-ala on 5 800 m², johon kuuluvat mukaan myös yhteispalvelupisteen tilat. Uudesta kirjastosta luotiin moderni oppimisympäristö ja toisaalta oleskelun mahdollistava avara kulttuurinen tila. Laajan kokoelman lisäksi kirjastossa on noin 80 asiakastyöasemaa ja Paja, jossa voi oppia IT- ja kädentaitoja (kuvankäsittely, VHS-DVD-, LP-levy, C-kasetti-, dia-skannaus-, 3D-tulostimia, ompelukoneita, vinyylileikkuri, julistetulostin), lukusaleja, ryhmätyöhuoneita, näyttelytila, monitoimitila ja musiikkistudio.[2]
Päivittäinen asiakasmäärä on vakiintunut noin 3 500 asiakkaaseen. Pääkaupunkiseudun neljän kaupunginkirjaston toimintaverkossa Sellon kirjasto oli ensimmäisestä toimintakuukaudestaan lähtien pääkaupunkiseudun vilkkain. Kuukausittain lainauksia on yli 100 000 ja asiakkaita 70 000.[2]
Leppävaaran aluekirjaston nimi muuttui 1.1.2009. Uudeksi nimeksi vakiinnutettiin Sellon kirjasto.
Tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjaston ensimmäisessä kerroksessa on Aula ja lava, Palvelu, Pointti (nuorten osasto), Lastenmaa, Musiikki ja Paja.
Toisessa kerroksessa on Aikuisten osasto, kauno- ja tietokirjallisuus, elokuvat, lehdet ja Venäjänkielinen kirjasto. Aiemmin Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin alaisuudessa toiminut Venäjänkielinen kirjasto siirrettiin Sellon kirjastoon vuoden 2012 lopulla.
Varattavia tiloja on toisessa kerroksessa: Akseli-sali, Elina, Ilmari ja Mauri.
Kirjaston yhteydessä ensimmäisessä kerroksessa toimii myös Espoon kaupungin asiointipalvelu sekä Marian konditoria leipomomyymälä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turun pääkirjasto oli vilkkain kirjasto vuonna 2015 1.3.2016. Suomen kirjastoseura. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 20.11.2016.
- ↑ a b c d e f g h Savolainen, Liisa: Piirikirjastosta moderniksi oppimisympäristöksi: Leppävaaran kirjastopalvelut 1920-luvulta uudelle vuosituhannelle Sellon kirjaston blogi. 2003. Viitattu 20.11.2016.
- ↑ Laajalahden kirjaston kivinen tie - Espoon pääkirjastosta Laajalahden olohuoneeksi 2010 (julkaistu alkujaan Laajalahti ry:n 60-vuotisjuhlajulkaisussa). laajalahtiry.fi. Viitattu 24.11.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sellon kirjasto (Helmet.fi-sivulla)
- Sellon kirjasto Kirjastot.fi-sivulla
- Kuvia Sellon kirjastosta Flickr.comissa
- Sellon kirjasto kansainvälisessä kirjastotietokannassa
- Leppävaaran alue – toimintakertomus vuonna 2015
- Venäjänkielinen kirjasto Sellon kirjastossa (Helmet-sivulla)