Sekuli
Sekuli on sekavilja eli seosvilja, joka saadaan aikaan viljelemällä yhdessä vähintään kahta viljakasvia.[1] Väkirehun aikaansaamiseksi ohraan tai kauraan on sekoitettu valkuaispitoista hernettä, virnaa tai peltopapua. Perustana sekulin viljelylle on, että kasvilajit täydentävät toisiaan esimerkiksi ravinteiden otossa, kuivuudenkestossa ja korren vahvuudessa.
Aikaisemmin viljeltiin sekulina enemmän ohraa (1/3) ja kauraa 2/3), ja satoa käytettiin sekä ihmisten ruokaviljana että karjan väkirehuina. Myöhemmin ruvettiin runsaammin valkuaista sisältävän väkirehun saamiseksi viljelemään rehuherneitä sekaisin kauran kanssa. Sekulin etuja on se, että sään kannalta epäedullisina vuosina toiset kasvilajit kestävät paremmin kuin toiset; haittana on, että jos sekulia kypsytetään, eri kasvilajit kypsyvät eri aikoina.[2]
Valkuaispitoista kasvia lisätään siemensekoitukseen 20–30 prosenttia. Suomen peltopinta-alasta oli sekulilla vuonna 1925 noin 0,5 prosenttia.[1]
Nykyään kauran ja herneen seoksesta, jota niitetään tuorerehuksi karjalle, käytetään nimitystä vihantarehu.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pieni tietosanakirja
- ↑ Sekuli, Tietosanakirja. Osa 8, palsta 1052. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Muuruveden koulutilan peltoviljely (ppt) Virtuaalikylä. Virtuaalikylä. Viitattu 18.3.2010.