Seitsemän veljestä (televisionäytelmä)
| Seitsemän veljestä | |
|---|---|
 DVD-julkaisun etukansi |
|
| Ohjaaja | Matti Tapio |
| Perustuu | Aleksis Kiven romaaniin Seitsemän veljestä |
| Tuottaja | Matti Tapio |
| Säveltäjä | Kaj Chydenius |
| Kuvaaja | Terttu Suokas |
| Pääosat |
Esko Salminen Vesa-Matti Loiri Heikki Kinnunen Heikki Alho Arno Virtanen Ilari Paatso Juha Muje |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Yleisradio |
| Ensi-ilta | 1975 |
| Kesto | 142 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Seitsemän veljestä on Matti Tapion ohjaama suomalainen televisionäytelmä vuodelta 1975. Se on taltiointi Turun kaupunginteatterissa 1970-luvulla esitetystä Seitsemästä veljeksestä, jonka ohjasi Kalle Holmberg. Näytelmä perustuu Aleksis Kiven saman nimiseen romaaniin, joka ilmestyi vuonna 1870. Tarina kertoo seitsemän veljeksen vähittäisestä kasvusta yhteiskunnan jäseniksi.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alussa lauletaan kappale "Seitsemän miehen voima", jossa esitellään Toukolan kylässä sijaitsevan Jukolan talon veljessarja - sitä luonnehditaan laiskanpulskeaksi. Laulun edetessä veljekset yksilöidään tarkemmin: Juhania kuvaillaan ankaraksi Poika-Jussiksi, "Juho pauhaa, pirtti roikaa". Tuomas puolestaan "seisoo niinkuin tammi", Aapoa kuvaillaan sanoin "Jukolan Salomon suuri". Liuhuparta Simeoni saa osakseen määreet "ihmisparka, syntinen, saatana, kurja". Simeonin ja Timon keittotaito tuodaan esiin: Simeoni keittää herneet ja Timo heittää rasvat sekaan. Lauria kuvaillaan metsämieheksi, joka häärii metsässä katsastamassa vääriä puita. Veljessarjan hännänhuippu, Eero, määritellään liukkaaksi luikuksi ja Jukolan tiuskeaksi rakiksi. Tuomas ja Aapo sekä Timo ja Lauri ovat kaksosia. Veljekset ovat Kiven alkuperäisteoksen mukaan noin 18–25-vuotiaita, siten että Juhani on esikoinen ja Eero kuopus.
Alkulaulun jälkeen esitellään hieman tuotantotekniikkaa: kuvausvälineet tuodaan maanteitse Helsingistä Turkuun. Kertoja taustoittaa aikakautta, Suomea 1800-luvun alussa, jolloin maa oli juuri liitetty Venäjän keisarikuntaan ja satoja vuosia kestänyt valtioyhteys Ruotsin kanssa oli päättynyt. "Maaseudulle ei sivistys ole vielä levinnyt, kaukana on pääkaupunki yliopistoineen ja professoreineen... ". Ihmiset elävät maalla varsin eristyksissä toisistaan ja yhteiskunnasta.
Ensimmäinen puoliaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusi rovasti vaatii, että Jukolan seitsemän veljestä lähtevät lukkarin luokse koulua käymään. Etenkin Aapo kannustaa veljiään opintielle. Juhani huomaa polulla kulkevan Venlan, joka juoksee karkuun kuullessaan, että koko veljessarja haluaisi yhtaikaisesti naida hänet. Se ei kuitenkaan käyne päinsä, ja niinpä veljekset suuntaavat kohti opinahjoa. He joutuvat konfliktiin heitä vähättelevien kylän miesten kanssa, eikä koulunkäyntikään ota sujuakseen. Veljekset joutuvat aloittamaan aivan alkeista, sillä he eivät osaa edes tavata.
Lukkari määrää veljekset arestiin, mutta he pakenevat. Mäkelä tulee kertomaan saaneensa rovastilta käskyn, että veljekset tulee istuttaa rangaistukseksi jalkapuuhun. Paon lisäksi he ovat solvanneet rovastia. Aapo pyytää rovastin osoittamaan veljeksiä kohtaan kuitenkin ymmärrystä. Juhani taasen raivostuu yhteiskunnan koneistoon. Veljekset keksivät pakopaikan, Ilvesjärven Impivaaran kupeilla, jonne he "purjehtivat myrskyistä pois". Juhani toteaa epäröivälle Aapolle, että metsä suojelee heitä esivallan kouralta.
Veljekset rakentavat pirtin Impivaaraan. Jouluiltana he painivat ja juovat olutta ja vahingossa sytyttävät pirttinsä tuleen. Pirtti palaa asuinkelvottomaksi. Eletään kylmää vuodenaikaa, joten veljesten tulee kiire takaisin Jukolaan, jota isännöi nahkapeitturi emäntineen. Veljekset saavat jäädä Jukolaan. He uhoavat rakentavansa uuden pirtin Impivaaraan kesän tullen.
Toinen puoliaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taula-Matti turinoi metsästyksestä. Veljekset saavat innoituksen lähteä metsästämään riistaa. He yrittävät kaataa karhun ja kohtaavat härkälauman, jota he joutuvat pakenemaan hiidenkivelle. Veljekset huutavat apua, mutta heidän huutoaan luullaan metsänelävien mylvinnäksi. Härät eivät poistu, joten veljekset joutuvat viettämään pitkän ajan kivellä. He käyvät suukopua keskenään ja tunnelma alkaa kiristyä. Viimeisenä keinonaan veljekset päättävät ampua härät, vaikka he eivät kykene maksamaan neljääkymmentä härkää. Härkien omistaja, Viertolan isäntä, tulee paikalle ja on raivoissaan. Aapo ehdottaa Viertolalle, että veljekset korvaavat vahingonteon muuttamalla Jukolan maita pelloiksi ja maksamalla peltojen tuotoilla. "Ellei riitä hinnaksi ensimmäinen huhta, tekee sen toinen", Aapo vakuuttaa. Viertola suostuu. Veljekset alkavat kasketa Jukolan laajoja saloja.
Veljekset juopottelevat ja Simeoni katoaa joksikin aikaa. Juovuspäissään hän väittää nähneensä itsensä Lusifeeruksen. Veljekset kiroavat, että ylipäätään alkoivat keittää viinaa. Juhani ilmoittaa, että koko veljeskatras tekee parannuksen ja lähtee kirkkoon. He erehtyvät viikonpäivästä ja saapuvat keskelle huutokauppaa - on maanantai. Veljekset joutuvat jälleen tappeluun heitä pilkkaavien kyläläisten kanssa ja konfliktin jälkeen he pähkäilevät, minne pakenisivat lain kouraa... Impivaaraan? Inkerinmaalle? Merille? Aapo ehdottaa, että koko veljessarja lähtee sotaväkeen.
Nimismies ilmoittaa, että kärhämässä Tammiston kartanolla ei sattunut henkilövahinkoja. Samalla hän kertoo, että rovasti ei enää vaadi veljeksiä käymään koulua. Veljekset huomaavat, etteivät herrat niin suuria junkkareita olekaan kuin he ovat luulleet. He päättävät omaehtoisesti alkaa opetella lukemaan - lukutaidotta laillinen vaimokin on "kielletty hedelmä". Tehdään päätös, että Eero alkaa opettaa lukemista veljilleen. Aapo paljastaa suunnitelleensa, että Impivaaraan rakennettaisiin uudistalo - siten veljeksillä olisi kaksi taloa ja heidän asemansa yhteisössä kohenisi.
Veljekset oppivat lukemaan ja tekevät rovastin avulla sovinnon toukolaisten kanssa. Kymmenen vuoden uhmakkaan kapinoinnin jälkeen he ovat seestyneet yhteiskunnan kelpo jäseniksi. Jukolan ja Impivaaran maat veljekset jakavat keskenään ja itse kukin avioituu. Lopuksi kerrotaan veljesten myöhemmistä vaiheista maanviljelijöinä ja aviomiehinä.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemän veljeksen televisiotaltiointi sai hyvän vastaanoton, kuten näytelmäkin, jota kehuttiin sekä Suomen että lähialueiden lehdistössä. Helsingin Sanomien Jukka Kajava piti taltiointia elävän teatteriesityksen veroisena, Katso-lehden Markku Tuuli puolestaan kutsui kokonaisuutta "nätiksi avioliitoksi teatterin ja television välillä".[1][2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemän veljestä oli Turun kaupunginteatterin kultakauden tapaus ja eräs kautta aikain katsotuimpia suomalaisia teatterituotantoja. Turkulainen teatteriyleisö oli alkuun vieroksunut kaupunginteatterin uutta johtoa, Kalle Holmbergiä ja Ralf Långbackaa. Seitsemän veljestä oli näytelmä, jolla uusi johto lopulta voitti yleisön suosion.[3] Se sai ensi-iltansa 15. joulukuuta 1972 ja esityksiä oli seuraavan kolmen vuoden aikana lähes 250. Katsojia oli liki 147 000.[4][5]
Osa Seitsemän veljeksen näyttelijöistä oli tullut Holmbergin ja Långbackan mukana Turun kaupunginteatteriin 1970-luvun alussa.[6] Ensemblen vanhin oli 1937 syntynyt Heikki Alho, joka oli aloittanut kaupunginteatterissa vuonna 1967. Veljessarjin vanhinta tulkinnut Esko Salminen oli syntynyt vuonna 1940, Ilari Paatso 1943, Vesa-Matti Loiri tammikuussa 1945, Arno Virtanen elokuussa 1945, Heikki Kinnunen 1946 ja Juha Muje 1950. Naisnäyttelijöillä ei ole juuri puhuttuja repliikkejä, vaan he ensisijaisesti laulavat. Hämeen tytöistä Rose-Marie Precht oli syntynyt 1938 ja Maija-Liisa Peuhu 1942.[7]
Juha Hyppönen oli Seitsemän veljeksen alkuperäinen Tuomas, mutta hän riitaantui Ilari Paatson kanssa siinä määrin, että lopetti ensimmäisen kymmenen kuukauden jälkeen ja tilalle otettiin Loiri.[8] Seitsikko Alho, Salminen, Paatso, Virtanen, Kinnunen, Hyppönen ja Muje kokoontui syksyllä 1972 erääseen kesäpaikkaan syventymään rooleihinsa: metodina oli, että miehet remusivat korvessa keskenään, kuten Kiven veljessarja. Mukana oli myös Rose-Marie Precht.[9] Näytelmää esitettiin kolme vuotta, ja sitä modifioitiin matkan varrella, jotta näyttelijät eivät olisi leipääntyneet. Lopulta he leipääntyivät, vaikka yleisön suosiota olisi riittänyt edelleen.[10]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaj Chydeniuksen säveltämä musiikki nousi huomattavaan osaan Turun Seitsemässä veljeksessä. Musiikkia esitetään sekä kuorolauluna että veljesten yksinlaulantana. Teatteriesityksen laulut on julkaistu CD-levynä Lauluja Seitsemästä veljeksestä.[11]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemän veljeksen televisiotaltiointi koostettiin kahdesta eri yleisönäytöksestä, johon lisättiin lähikuvia päähenkilöistä. Teoksen sovitti näyttämölle Ritva Holmberg ja ohjasi näyttämölle Kalle Holmberg. Televisiotuotannon ohjasi ja tuotti Matti Tapio. Lavastuksen suunnitteli Kaj Puumalainen.[1]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yle Myynti julkaisi Seitsemän veljestä digitaalisena DVD:nä syksyllä 2015. Kuvasuhde on 1970-luvulla televisiokäytössä ollut 4:3 ja ääni on monofoninen. DVD:llä on mukana suomenkielinen tekstitys.[1] Yleisradio on julkaissut Seitsemän veljestä myös maksuttomassa Areena-palvelussaan.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veljekset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Esko Salminen | … | Juhani |
| Vesa-Matti Loiri | … | Tuomas |
| Heikki Kinnunen | … | Aapo |
| Heikki Alho | … | Simeoni |
| Arno Virtanen | … | Timo |
| Ilari Paatso | … | Lauri |
| Juha Muje | … | Eero |
Kyläläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Mauri Heikkilä | … | nimismies |
| Risto Saanila | … | Mäkelä |
| Kapo Manto | … | Viertolan isäntä / lukkari |
| Esko Vettenranta | … | provasti / Kissalan Aapeli |
| Paavo Tuominen | … | nahkapeitturi / Taula-Matti |
| Olavi Levula | … | Tammiston Kyösti / Rajamäen Mikko |
| Esko Pesonen | … | Toukolainen |
| Juhani Tyynelä | … | Toukolainen / Karhu |
Hämeen tytöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Rose-Marie Precht | … | Rajamäen Kaisa / Hämeen tyttö |
| Eeva Kantanen | … | Hämeen tyttö |
| Heidi Krohn | … | Hämeen tyttö |
| Maikki Länsiö | … | Hämeen tyttö |
| Marja Packalen | … | Hämeen tyttö |
| Maija-Liisa Peuhu | … | Venla / Hämeen tyttö |
| Leena Takala | … | Hämeen tyttö |
| Ritva Valtakoski | … | Hämeen tyttö |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seitsemän veljestä -DVD-julkaisu
- Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5.
- Tervo, Jari: Loiri.. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2019. ISBN 978-951-1-31980-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Seitsemän veljestä -DVD-julkaisun takakansi
- ↑ Tervo, s. 346–347
- ↑ Bagh, Peter von: Sininen laulu - itsenäisen Suomen taiteiden tarina, s. 379. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2007. ISBN 978-951-0-32895-8.
- ↑ Turun kaupunginteatteri: Seitsemän veljestä - Seitsemän veljestä palaa Turkuun! Teatteri.Turku.fi. Viitattu 30.3.2016.
- ↑ Seitsemän veljestä Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Teatterimuseo: Teatterimuseo / Etusivu > KOKOELMAT > Valokiilassa > Valokiilassa 2012 > Huhtikuu 2012 Teatterimuseo. 2012. Viitattu 30.3.2016.
- ↑ Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät. Synnyinvuodet kunkin näyttelijän kohdalta. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1974. ISBN 951-30-2505-5.
- ↑ Tervo, s. 347
- ↑ Tervo, s. 338–339
- ↑ Tervo, s. 346
- ↑ Finna.fi: Finna.fi / Lauluja Seitsemästä veljeksestä Finna.fi. Viitattu 30.3.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen elävä arkisto: Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterissa
- Turun kaupunginteatterin historia
- Aleksis Kivi - Tiet lähteisiin SKS:ssa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Aleksis Kivi, Suomen kansalliskirjailija (Arkistoitu – Internet Archive)
- Turun Aleksis Kivi -kerho
- Ylen radio-ohjelma, jossa näyttelijät esittävät näytelmästä lauluja ja repliikkejä, joka on nauhoitettu Ylen studiossa Turussa 1974 (YouTube)