Seita Vuorela
| Seita Vuorela | |
|---|---|
 Mark Levengood, Seita Vuorela, Jani Ikonen, Øyvind Torseter ja Håkon Øvreås vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta 1971 Sumiainen, Suomi |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 2015 (44 vuotta) Turku, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | valokuvaaja, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Seita Merituuli Vuorela (ent. Parkkola, 15. maaliskuuta 1971 Sumiainen – 20. huhtikuuta 2015 Turku)[1][2][3] oli suomalainen kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja ja valokuvaaja.
Vuorela oli kotoisin Keski-Suomesta. Vuorela suoritti ylioppilastutkinnon Jyväskylän Lyseon lukiossa. Hän opiskeli Jyväskylän ja Turun yliopistoissa kirjallisuutta, luovaa kirjoittamista, filosofiaa sekä folkloristiikkaa. Hän asui ja työskenteli sekä Turussa että Helsingissä.[4]
Vuorela kirjoitti kuusi nuortenkirjaa Niina Revon kanssa ja kolme omaa romaania.[4] Vuorelan kirjoja on käännetty monille kielille, muun muassa ranskaksi, italiaksi, englanniksi ja saksaksi. Hänen romaanilleen Viima (Une dernière chance) myönnettiin Ranskassa Pépite du roman ado européen -palkinto parhaasta nuortenromaanista vuonna 2011.[5]
Vuorelalla on kaksi lasta.[4]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pertsa ja Kilu -palkinto 2010[6]
- Pépite du roman ado européen, 2011
- Tulenkantaja-palkinto, 2013[7]
- Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto, 2013[8]
- Ehdokkuudet
Finlandia Junior -palkintoehdokas, 2002 (yhdessä Niina Revon kanssa), 2006 ja 2016
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Parkkola, Seita & Repo, Niina: Susitosi. Nuortenromaani. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25635-8.
- Parkkola, Seita & Repo, Niina: Ruttolinna. Nuortenromaani. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26644-2.
- Parkkola, Seita & Repo, Niina: Jalostamo. Nuortenromaani. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29358-X.
- Viima. Kuvitus: Jani Ikonen. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31710-1.
- Parkkola, Seita & Repo, Niina: Lupaus. Rajat Express, vol. 1. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32897-2.
- Parkkola, Seita & Repo, Niina: Loisto. Rajat Express, vol. 2. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33278-8.
- Usva. Kuvitus: Jani Ikonen. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35352-3.
- Karikko. Kuvitus: Jani Ikonen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38640-8.
- Lumi. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41849-9.
Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mies, joka rakensi auringon, novelli Gummeruksen, Nuoren Voiman Liiton ja Xeroxin kilpailuantologiassa Novellit 1997 (1997, toim. Silja Hiidenheimo)
- Kellarissa on viinivarasto, novelli Tammen kilpailuantologiassa Ryhmä 99 (1999, toim. Silja Hiidenheimo, Jukka Koskelainen & Panu Räty)
- Parkkola, Seita ym.: Timantinmetsästäjä: Luovan kirjoittamisen opas. Porvoo; Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28149-2.
- Olivian askarteluopas jouluksi, novelli teoksessa 2000-luvun Decamerone (2007)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Majander, Antti: Palkittu lastenkirjailija Seita Vuorela on kuollut HS.fi. 21.4.2015. Viitattu 21.4.2015.
- ↑ Niemi, Juuli & Venho, Johanna: Väsymätön etsijä oli Suomessa kuin salaisuus: Seita Vuorela 1971–2015. Helsingin Sanomat, 23.4.2015, s. B 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2015.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 10.5.2015, s. C 33
- ↑ a b c Vuorela, Seita Lukukeskus.fi. Viitattu 8.12.2014.
- ↑ Kirjailija Seita Parkkola palkittiin Ranskassa HS.fi. 30.11.2011. Viitattu 8.12.2014.
- ↑ Usva toi Seita Parkkolalle Pertsa ja Kilu -palkinnon Yle Uutiset. 21.5.2010. Viitattu 8.12.2014.
- ↑ Seita Vuorelalle ensimmäinen Tulenkantaja-palkinto TS.fi. 23.3.2013. Viitattu 13.12.2014.
- ↑ Pohjoismaiden neuvoston palkinto Pekka Kuusistolle, Seita Vuorelalle ja Jani Ikoselle 30.10.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.10.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruttolinna. Pirkkalan kunnankirjaston kirjaesittelyt.
- Meet author Seita Parkkola. Kirjastokaista-video
- Seita Vuorelan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||
