Seigniorage-tulo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seigniorage-tulo on setelien painamisesta valtion keskuspankille saatavaa tuloa. Tulo syntyy, kun setelien painamisen ja levittämisen kustannus on pienempi kuin setelin arvo. Nimitys tulee ranskan kielen seigneur-sanasta, joka tarkoitti hallitsijaa jolla oli oikeus leimata kolikoita.[1]

Euroalueella kansalliset keskuspankit hoitavat setelien liikkeellelaskun, mutta yhteisen sopimuksen perusteella Euroopan keskuspankki saa 8 % seigniorage-tulosta, sillä EKP:n katsotaan omistavan 8 % liikkeellä olevista euroseteleistä.[1]

Keskuspankki voi saada monetaarista seigniorage-tuloa myös vaihtamalla arvopapereita uusiin seteleihin, jonka vuoksi liikkeellelaskija voi "lainata" maksamatta kuitenkaan takaisin. Tämänkaltaista tuloa saadaan lisäämällä rahavarantoa bruttokansantuotteen kasvaessa ja pääsemmällä vuotuisiin inflaatiotavoitteisiin.[2] Jotkin taloustieteilijät pitävät seigniorage-tuloa erääntyyppisenä inflaatioverona, joka palauttaa resursseja valuutan liikkeellelaskijalle. Tässä mielessä uuden rahan painaminen on vero nykyisen rahan omistajille sen sijasta, että verotettaisiin olemassa olevaa rahamäärää.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mitä on seigniorage-tulo? 7.4.2017. Euroopan keskuspankki. Viitattu 8.2.2021.
  2. Manfred J.M. Neumann: Seigniorage in the United How Much Does the U.S. Government Make from Money Production? Federal Reserve Bank of St. Louis. Viitattu 8.2.2021. englanti
  3. Brian Snowdon, Howard R. Vane: An Encyclopedia of Macroeconomics. Edward Elgar, 2003. ISBN 9781840643879. Teoksen verkkoversio.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.