Siirry sisältöön

Sebastião Salgado

Wikipediasta
Sebastião Salgado
Salgado luovuttamassa Trabalhadores-kuvateostaan Brasilian presidentille Lula da Silvalle 2006.

Sebastião Salgado (8. helmikuuta 1944 Aimorés, Minas Gerais23. toukokuuta 2025 Pariisi[1][2]) oli brasilialainen valokuvaaja ja kuvajournalisti, joka tunnettiin dokumentaarisista ihmisen elin- ja työskentelyoloja eri puolilla maailmaa kommentoivista valokuvistaan.

Salgado opiskeli taloustiedettä Universidade Federal do Espirito Santo -yliopistossa São Paulossa ja työskenteli valmistuttuaan kansainvälisen kahvijärjestön ICO:n ekonomistina. Tässä työssä hän matkusti usein Afrikkaan ja kiinnostui näillä matkoillaan vakavammin valokuvauksesta. Vuonna 1973 hän päätti jättää taloustieteen ja ryhtyä ammattivalokuvaajaksi 29 vuoden iässä.

Salgado kuvasi aluksi Sygma- ja Gamma-kuvatoimistoille, kunnes 1979 liittyi kuuluisaan Magnum Photos -kuvaajaryhmään. Magnum-kautta kesti vuoteen 1994, jolloin Salgado perusti vaimonsa kanssa asuinkaupunkiinsa Pariisiin Amazonas Images -kuvatoimiston oman tuotantonsa välittämiseen.

Salgado kiersi kuvaamassa yli sadassa maassa. Kuvia on julkaistu sanoma- ja aikakauslehdissä ja koottu moniksi kirjoiksi ja eri maissa kiertäneiksi näyttelyiksi. Salgadon kansainvaelluksia kuvaava 300 mustavalkokuvan kiertonäyttely Exodus oli näytteillä Helsingin Tennispalatsissa kevättalvella 2001.[3]

Monien valokuvausalana palkintojen ja tunnustusten lisäksi Salgado toimi Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä ja kunniajäsenenä Yhdysvaltain taide- ja tiedeakatemiassa. The Royal Photographic Society myönsi hänelle 100-vuotismitalinsa ja Honorary Fellowship (HonFRPS) -arvon. Vuonna 1998 Salgadolle myönnettiin espanjalainen Asturian ruhtinaan palkinto.

Kunnianosoituksia ja palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • An Uncertain Grace (1992)
  • Trabalhadores: Uma Arqueologia da Era Industrial (1993)
  • Migrations (2000)
  • The Children: Refugees and Migrants (2000)
  • Sahel: The End of the Road (2004)
  • Africa (2007)
  • Genesis (2013)

Dokumenttielokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Wim Wenders & Juliano Ribeiro Salgado: The Salt of the Earth (Ranska–Italia–Brasilia, 2014). 1 h 50 min.
  1. Sulasma, Olli-Pekka: Maapallon parhaita ja pahimpia puolia kuvannut Sebastião Salgado on kuollut 81-vuotiaana Yle. 23.5.2025. Viitattu 23.5.2025.
  2. Sebastião Salgado, grand témoin de l'état du monde, est mort France24. 23.5.2025. Viitattu 23.5.2025.
  3. Sebastiao Salgado: Exodus 18.01.2001 – 01.04.2001 2001. Taidemuseo Tennispalatsi. Viitattu 15.8.2013.
  4. a b c Installation de Sebastião Salgado à l’Académie des beaux-arts Académie des beaux-arts. Viitattu 25.5.2025. (ranskaksi)
  5. Ordonnance Souveraine n° 7.202 du 18 novembre 2018 portant promotions ou nominations dans l'Ordre du Mérite Culturel Journal de Monaco. 18.11.2018. Viitattu 25.5.2025. (ranskaksi)
  6. Hasselbladpristagare Hasselbladstiftelsen. Arkistoitu 29.5.2018. Viitattu 13.4.2018.
  7. Sebastião Salgado Praemium Imperiale. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sebastião Salgado