Sealyhaminterrieri
| Sealyhaminterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Wales,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 218[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys- ja seurakoira |
| Nykyinen käyttö | näyttely- ja seurakoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Daeargi Sealyham, sealyhami terjer, Pembrokeshire Terrier, sealy, siili |
| FCI-luokitus |
ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 2 Pienet terrierit #74 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | ihannepaino: uros 9 kg, narttu 8,2 kg |
| Säkäkorkeus | korkeintaan 31 cm |
| Väritys | yksivärinen valkoinen tai valkoinen sitruunankeltaisin, ruskein, sinisin tai mäyränvärisin merkein |
Sealyhaminterrieri (engl. Sealyham Terrier, kymriksi Daeargi Sealyham) on Isosta-Britanniasta kotoisin oleva koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 3. Kennelliiton rekisterissä on 218 koiraa[3], mutta rekisterissä ei huomioida menehtyneitä koiria[4].
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sealyhaminterrierillä on matalat raajat ja pitkä, mutta vankka runko, joka on suorakaiteen muotoinen, mutta ei neliömäinen. Säkäkorkeus ei saa ylittää 31 cm[5]. Häntä on yleisesti ollut typistetty (Suomessa typistyskielto). Ihanteellinen häntä on pystyasentoinen, keskipitkä ja tasapainoinen suhteessa koiran kokoon, tyvestä paksu ja huippua kohti kapeneva. Sealyhaminterrierin liike on hyvin vapaata ja tarmokasta. Arvostelutilanteessa tärkeimmät kriteerit ovat rakenne, tasapainoisuus, tyyppi sekä rungon tilavuus ja massa[5].
Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väriltään sealyhaminterrierit ovat yksivärisiä valkoisia. Pään alueella ja korvissa voi olla sitruunankeltaisia, ruskeita, sinisiä tai mäyränvärisiä merkkejä. Silmät ovat tummat ja pyöreät.
Turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sealyhaminterrierin peitinkarva on pitkää, karkeaa ja kovaa. Turkkia kammataan ja harjataan muutaman kerran viikossa takkujen välttämiseksi. Turkkia tulisi hoitaa myös nyppimällä vanhaa karvaa pois muutaman kerran vuodessa. Oikein ja oikeaan aikaan suoritettu nyppiminen ei satu koiraan. Säännöllisesti näyttelyissä käyvät koirat trimmataan näyttelykuntoon 2–3 tunnissa. Valkoisessa turkissa lika näkyy helposti, minkä takia koiraa tarvitsee myös pestä melko usein.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonteeltaan rotu sinnikäs, leikkisä ja hienostelematon[5]. Luonteenpiirteisiin kuuluvat myös tarkkavaisuus, pelottomuus ja ystävällisyys. Rotu tuntee myös hyvin oman arvonsa, joten se saattaa olla joskus hyvin jääräpäinen. Sealyhaminterrieri kiintyy hyvinkin tiukasti perheeseensä, mutta vieraita kohtaan se voi olla hieman varautunut. Koira liikkuu ulkona mielellään millä ilmalla tahansa.[6]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sealyhaminterrieri on kotoisin Etelä-Walesissa sijaitsevan Sealyhamin kartanon alueelta. Sealyhaminterrierin luojana pidetään Kapteeni John Owen Tucker Edwardesia. Rotua kehitellessään hän käytti paikallisia koirarotuja: muinaista cheshirenterrieriä, dandiedinmontinterrieriä, karkeakarvaista kettuterrieriä, valkoista länsiylämaanterrieriä sekä welsh corgia. Edwardesin tarkoituksena oli luoda rohkea ja kestävä koira saukon metsästykseen ja riistaa uhkaavien petojen hävitykseen[7].
Englannin kennelklubi hyväksyi rodun vuonna 1910[7]. Fred W. Lewis oli kasvattaja, joka osaltaan teki rotua tunnetuksi, ja hänen ansiostaan rodusta tuli suosittu Isossa-Britanniassa 1920-luvulla[7]. Rodun kasvatustyöhön osallistui tuolloin muun muassa Armel Baylay, joka kasvatti rotua aina 1970-luvulle asti. Toinen mainittava kasvattaja oli lucasinterrierin kehittänyt Sir Jocelyn Lucas, joka käytti rotua erityisesti metsästykseen. Lucas julkaisi myös kirjan Sealyhameista vuonna 1929.
Rotu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1924 johtaja Guy Olin toi Suomeen suomen ensimmäisen sealyhaminterrierin, Brazen Tobyn. Koiraa ei kuitenkaan käytetty jalostukseen Suomessa. Seuraava merkittävä tuonti tapahtui vuonna 1932, mutta koska kasvattajia ei ollut, rotu katosi maasta. 1960-luvulla Fjalar Hemming ja Kerttu Helenius toivat maahan useita sealyhaminterriereitä ja rotu alkoi elää vahvaa kautta, joka kuitenkin hiipui 1980-luvun puolivälissä. 1990-luvun alussa Juha Kares toi maahan Ruotsista ja Isosta-Britanniasta sealyhaminterriereitä, jotka auttoivat rodun uuteen alkuun Suomessa.
Maineikkaat sealyhaminterrierit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Charmin, kennelnimeltään Hidalgo At Goodspice oli Best in Show vuoden 2008 Tukholman maailmanvoittajanäyttelyssä[8], ja vuonna 2009 Best in Show Cruftsin näyttelyssä[9]. Charmin on esiintynyt myös Eukanuban mainoksissa[10].
- Alfred Hitchcockin Linnut-elokuvan alussa Hitchcock kävelyttää kahta Sealyhaminterrieriään, Geoffreytä ja Stanleyä ulos liikkeestä, johon Tippi Hedren kävelee sisään. Hitchcockilla oli myös kolmas Sealyhaminterrieri nimeltään Mr. Jenkins.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 27.8.2017)
- ↑ Sealyham Terrier. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomessa rekisteröityjen sealyhaminterrierien lukumäärä) Suomen Kennelliitto. Viitattu 10.11.2009. (suomeksi)
- ↑ KoiranetHelp (KoiraNet-rekisterin tukifoorumi) Suomen Kennelliitto. Viitattu 10.11.2009. (suomeksi)
- ↑ a b c Sealyhaminterrierin rotumääritelmä (pdf) 28.11.2003. Kennelliitto. Viitattu 28.10.2009. (suomeksi)
- ↑ Kennelliitto: Sealyhaminterrieri Hankikoira.fi. Viitattu 01.02.2018.
- ↑ a b c Koirat - Suuri tietokirja, s. 250. WSOY, 1968.
- ↑ World Dog Show 2008 Results Svenska Kennelklubben. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Crufts 2009 Results The Kennel Club. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Top Breeders: Margery Good with Charmin and Mary-Ann Bisceglia with Ozzie (video) 5.10.2009. Eukanuba. Viitattu 28.10.2009. (englanniksi)
