Schulman (suku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Schulman on vanhaa aatelia (uradel) edustava suku, joka on tullut Suomeen ja Ruotsiin 1600-luvulla. Sukunimi esiintyi ensimmäisen kerran Itä-Preussissa 1300-luvun puolivälissä.lähde? Suvun juuret ovat 1400-luvun Saarenmaalla.[1] Schulmanien tarkempi alkuperä ei ole tiedossa, todennäköisesti suku on peräisin Itä-Preussista ja saapunut Baltiaan saksalaisen ritarikunnan mukana. Mahdollisesti suku saapui Saarenmaalle 1200-luvun alussa kuningas Valdemar II Sejrin sotajoukkojen mukana.

Schulmanien sukuvaakuna on musta kolmio kultaisella pohjalla. Ikonografiassa kultainen tausta viittaa Jumalan valtakuntaan ja kolmio Pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan eli Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Ottaen huomioon, että luostarilaitos toimi Europpassa keskiajan alussa ainoana kouluna ja papit opettajina, voidaan olettaa Schulman/Koulumies-nimen ja uskonnollista symboliikkaa sisältävän sukuvaakunan viittaavan tällaiseen taustaan.

Everstiluutnantti Otto Schulman introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1634 sukuna numero 176. Suku introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen sen järjestäytyessä vuonna 1818 numerolla 13.[1] Osa suvun suomalaisista jäsenistä on suomentanut nimen muotoon Koulumies.[2]

Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinrich Schulman eli 1400-luvun lopulla Saarenmaalla. Ritarikuntamestari Wolter von Plettenberg oli vahvistanut vuonna 1495, että Thomelin kartano Saarenmaalla kuului Heinrich´ille.
  • Tönnes Schulman Heinrichin poika , joka eli Saarenmaalla 1500-luvulla
  • Tönnesillä oli 1500-luvun loppupuoliskolla poika Heinrich ja poika Tönnes, joka oli saksalaisen ritarikunnan vouti Soneburgin linnassa.
  • Tönnesin pojat olivat nimeltään Heinrich ja Otto. Heinrich mestattiin Otto Buxhoevdenin kanssa Kööpenhaminassa vuonna 1613 kuningas Kristian II:n käskystä, kun hän oli asettunut kannattamaan Ruotsia Tanskan ja Ruotsin valtataistelussa Baltiassa. Heinrichin poika Otto muutti Ruotsiin.
  • Tönnesin poika Otto oli 1500-luvun lopussa "Kirchenvorsteher" Luggenhusenissa ja "Kreisdeputirt". Kun kuningas Sigismund ja Kaarle-herttua kävivät valtataistelua vuonna 1599, Narvan porvaristo hankki itselleen kaupungin avaimet päästääkseen Kaarle-herttuan väen sisälle kaupungin porteista. Aatelisto kannatti tuolloin kuningas Sigismundia ja Otto yritti Framhold Loden kanssa suostutella porvaristoa antamaan kaupungin avaimet takaisin. Lopulta aatelisto joutui kuitenkin antautumaan Kaarlelle ja jättämään Narvan.
  • Otolla oli viisi lasta, joista ainakin Heinrich ja Tönnes olivat sotilasuralla. Myös poika Otto osallistui Kustaa II Aadolfin joukoissa 30-vuotiseen sotaan. Heinrich ja Otto edustivat vuonna 1625 Räävelissä (Tallinnassa) Virumaan aatelistoa kuningattaren seurueessa. Otto oli ensimmäinen Schulman, joka omisti tiloja Suomessa. Vuonna 1649 Otto sai läänityksenä suurimman osan Virolahden Järvenkylää[3] sekä Vehkalahden Onkamaan kylän.[4]
  • Oton poika Otto oli sotaväessä vänrikki ja kapteeni. Hän osallistui vuonna 1697 valtiopäiville Tukholmassa.
  • Oton poika Heinrich Johann oli myös sotilas ja osallistui mm. Kaarle XI:n sotaan Preussissa sekä Suureen Pohjan sotaan. Heinrichista tuli majuri Viipurinläänin rakuunoissa v. 1711, hän kuoli taistelussa v. 1713. Heinrichillä oli tiloja Suomessa.
  • Heinrich Johannin poika Carl Fredrik katosi Isonvihan aikaan. Venäläiset joukot veivät Lautsiasta mukanaan silloin 12-vuotiaan Carl Fredrikin eikä hänestä sen jälkeen kuultu mitään. Carlin isoveli Otto Christopher oli liittynyt armeijaan jo vuonna 1711, vasta 13-vuotiaana poikana. Hän erosi palveluksesta rauhansopimuksen jälkeen vuonna 1726 luutnanttina ja siirtyi viljelemään isältään perimäänsä Lautsian ratsutilaa Hauholla. Vuonna 1738 Otto matkusti Tukholmaan ja osallistui siellä valtiopäiville, ilmeisesti erehdyksessä, sillä Oton sukuhaara ei kuulunut Ruotsin ritarihuoneeseen.
  • Otto Christopherilla oli kuusi lasta. Nykyinen Schulmanien suku Suomessa kostuu kahden pojan jälkeläisistä:
    • Kapteeni Carl Fredrikistä (1731–1805) alkunsa saanut vanhempi sukuhaara
    • Vänrikki Gustaf Robertitsta (1739–1814) alkunsa saanut nuorempi sukuhaara, joka vuodesta 1940 lähtien on käyttänyt nimeä Koulumies.

Nuorempi sukuhaara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schulmanien nuorempi suku Schulmanien suvun nuorempi sukuhaara käyttää nykyään nimeä Koulumies. Sukuhaara sai alkunsa Otto Christopherin pojan Gustaf Robertin nuoremmasta pojasta. Tämän sukuhaaran huomattavia jäseniä ovat:

  • Gustaf Robert Schulman Gustaf Robert (1730–1814) oli vänrikki ja meni naimisiin kahdesti, ensimmäisen kerran Brita Christina Scherpingin kanssa, josta erottuaan hän nai toisen kerran Helena Maria Silvanin. Gustaf viljeli kotilaansa Hollolassa Sysmässä ja sai seitsemän lasta, joista vanhin poika oli:
  • Anders Johan Schulman (1790–1831), joka jatkoi maanviljelijänä Hollolassa. Hän meni naimisiin Maria Johansdotterin kanssa, ja he saivat viisi lasta. Vanhin poika oli:
  • Anders Robert Schulman (1813–1869), joka jatkoi työtä maanviljelijänä Hollolassa ja meni naimisiin Ulrika Seppälän kanssa. He saivat viisi lasta, joista vanhin poika oli:
  • Wilhelm Schulman (1846–1893), joka toimi maanviljelijänä Hollolassa, Niemen tilalla Lahden kylässä. Hän meni naimisiin Hedvig Elisabeth Siveniuksen kanssa ja sai 11 lasta. Hän muutti vuonna 1871 Mäntsälään ja otti haltuunsa vaimonsa kotitalon. Wilhelm oli nimismies ja kunniatuomari. Wilhelmin vanhin poika:
  • Amos Albert Schulman (1881–1924) syntyi Mäntsälän tilalla ja toimi vapaaehtoisena suomalaisessa tarkka-ampujapataljoonassa ja musikanttina. Hän suoritti Lithénin kauppakoulun opinnot ja toimi jonkin aikaa yrittäjänä. Amos Albert työskenteli myös Suojeluskunta-pääesikunnan konttoristina ja vapaaehtoisena Helsingin Käpylän suojeluskunnassa. Hän meni naimisiin Tyyne Karolina Wikströmin kanssa. He saivat seitsemän lasta, jotka olivat myös aktiivisia Suojeluskunnssa. Tytär Mary Margaretha (1905–1934) työskenteli mm. konttoristina suojeluskunnan pääesikunnassa. Hänen veljensä Kurt (1907–1937) puolestaan toimi konttoristina nykyisen Suojelupoliisin edeltäjässä ja tuolloin erityisesti kommunismia vastaan toimineessa Suomen valtiollisessa salaisessa poliisissa Etsivä Keskuspoliisissa.

Koulumies-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rolf Koulumies, (alk. Schulman vuoteen 1940) (1910–1992), Amos Albert Schulmanin poika joka oli naimisissa Marja Tolvin kanssa. Marja oli aikaansa nähden poikkeuksellisen koulutettu uranainen. Pari tapasi opiskellessaan lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja työskenteli HYKSssa, Marja röntgen-ylilääkärinä ja Rolf sisätautien ylilääkärinä. He kannattivat fennomaniaa ja suomensivat Schulman-sukunimen Koulumieheksi vuonna 1940, jolloin Suomessa vallitsi trendinä nimien suomalaistaminen. Pari asettui sodan jälkeen asumaan Helsinkiin Töölöseen. Rolf ja Marja saivat kolme lasta; Taru (1929–2017), Harri Koulumies (1942–) ja Jyrki. Näistä Harrin ja Jyrkin lapset muodostavat sukuhaaran nykyiset ja ainoat Koulumiehet.
  • Harri Koulumies, naimisissa Pirjo Tulkin kanssa ja he saivat tyttäret Terhi Koulumies ja Saija, nyk. Sundén.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hugo Schulman: Släkten Schulman – von Sculman i Sverige, Finland och Baltikum. Familjekrönika och ättartavlor. Tammerfors Handelstryckeri. 1938.
  • Finlands Ridderskaps och Adels Kalender. Helsingfors 1983.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Schulman. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  2. Jyrki Koulumies: Nuoremmat sukuhaarat Schulman-suvun sukuyhdistyksen kotisivu. Viitattu 6.4.2011.
  3. Kaukiainen, Yrjö: Virolahden historia I 1850-luvulle. Virolahden kunta 1970, s. 230
  4. Korhonen, Martti: Vehkalahden pitäjän historia II. Vehkalahden kunta 1981, s. 250-251
  5. Finlands ridderskaps och adels kalender 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]