Saukonsalo
Saukonsalo on saari varsinaisella Saimaalla Luonterin järvenosassa Mikkelin Anttolassa Etelä-Savossa.[2]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saukonsalo on Laivaniemestä Kaarnavuorelle 5,5 kilometriä pitkä ja Pesäniemestä Tikkaniemelle 3,8 kilometriä leveä. Saaren pinta-ala on 12 neliökilometriä. Se sijaitsee Luonterin kaakkoisosassa saariston keskellä. Sen kaakkoispuolella on Hirvensalon saari, etelä- ja lounaispuolella Hurissalon Keljunniemi ja Piekälänsaari ja pohjois- ja luoteispuolella aukeaa saaristoinen Luonterin pääselkä. Hirvensalon ja Saukonsalon välissä on Hepovirta ja Keljunniemen puolella Hietavesi. Kaikki Luonterin vesi, joka virtaa Lietvedelle, virtaa Saukonsalon ympärillä kohti Hietavettä ja Kuparonvirtaa (myös Hotteinvirta), josta se jatkaa Linnunpäänselän kautta itään ja Hirvensalmen läpi.[2]
Saukonsalon rantaviivan mutkien seuraaminen on haastava tehtävä, josta kertyy veneellä runsaasti kilometrejä [1]. Pitkät niemet ja lahdet tekevät saaresta rikkonaisen muotoisen. Saari voidaan karkeasti jakaa kolmeksi osaksi, joita yhdistää kapeat kannakset. Saaren suurimman osan muodostaa pohjoispää, jonka erottaa saaren eteläosasta 2,1 kilometriä pitkä Jousanlahti. Osia yhdistävä kannas on 270 metriä leveä. Saaren pienempi eteläosa on länsiosastaan kapea ja Jousanlahden suuosan kohdalla se on kapeimmillaan. Siellä loppuu 1,3 kilometriä pitkä Limalahti, jonka lahdenpohjukan kohdalla saari on 100 metriä leveä. Tämän kannaksen lounaispuolelle jää kolmas saarenosa, jota kutsutaan Rupakoksi.[2]
Saaren pohjoisosan suurin lahti on 1,4 kilometriä pitkä Laivalahti. Sitä suojaavat pääselän tuulilta Petäjäsaari, Korkiasaari ja Varpusaari. Näiden seuralaissaaria ovat neljä Pyövelinluotoa ja kaksi Pikaria. Hirvensalon edessä olevassa salmessa on Patasaari ja pienempi luoto. Salmi kapenee Hirvensalon Heponiemen kohdalla, jossa salmen yli kulkee pengertie ja jossa on kapea silta-aukko. Kapeikkoa on kutsuttu Hepovirraksi, jossa sijaitsee lisäksi Heposaari. Salmen ja Saukonsalon eteläpäässä Hietaveden itäosassa sijaitsee toinen Korkiasaari, jonka seuralaissaaria ovat Räätälikivi, Verkkosaari, Keltiäissaari, Pulmussaari, Salmisaari ja Kokkosaari. Hietavesi jää Hurissalon Keljunniemen ja Saukonsalon väliin. Sen keskellä sijaitsee suuri Hietasaari, jonka seuralaisia ovat Muuriaissaari, Ruissaari, Heinäsaari ja Korkiasaari ja sen pikkuluodot. Kun Hietavesi on kapenemassa Rupakon kohdalla Toronvirraksi, kohdataan Hietavedellä vielä kuusi saarta. Niitä ovat esimerkiksi Pieni Toronsaari ja Keulankärki. Iso Toronsaari on maatunut niemeksi. Hietaveden pohjoisrannassa on kolme helposti erottuvaa lahtea: Kaarnalahti, Pyylahti ja Limalahti. Niidenkin edustalla on pieniä luotoja. Rupakon länsipuolella sijaitsevan Piekälänsaaren eteen jäävä salmi Rupakonvirta ja pohjoisessa oleva Vierunselkä ovat kapeita järvenosia, jotka ovat lähes saarettomia. Vierunselkä aukeaa Aittalahdenseläksi, josta pitkä Jousanlahti alkaa. Aittasaarenselkä muodostaa pääselän saaristoisen eteläosan. Sen itärannassa on Aittalahti ja siinä sijaitseva Aittasaari. Aittasaarenselän edustalla ovat vielä Avokkaansaari, Jänissaaret, Kamalansaaret ja Halkoluodot. Saukonsalon Pesäniemen kallioilta näkyy Luonterin aava pääselkä.[2]
Saukonsalo on vuorimaata, jossa tasaiset maa-alueet ovat harvinaisia. Saaren pohjoisosan keskellä kohoaa Ristimäki 163 metrin korkeuteen [1]. Sen harvapuinen kallioinen laki ei kuitenkaan kelpaa näköalapaikaksi, mutta Laivaniemen itärannan kalliojyrkänteeltä näkee Uimasalon suuntaan. Saaren eteläosissa voi Kaarnalamminmäeltä (140 m mpy.) nähdä eri suuntiin harvahkon puuston tai hakkuuaukeiden kohdilta. Parasta maisemaa voi etsiä saaren etelärannasta Kuvavuorelta (147 m mpy.) tai Kaarnavuorelta (160 m mpy.). Näiden jyrkänteisiltä rannoilta avautuu esteetön näkymä länteen, etelään ja kaakkoon. Kaarnavuoren seinämää käytetään myös harjoiteltaessa kalliokiipeilyä [1]. Vuorimaan luonne selittää myös saaren rikkonaisen muodon ja polveilevan rantaviivan. Tästä huolimatta saarella on alueita, jonne mahtuu järviä. Saaren pohjoisosassa on kaksi suurempaa vesistöä Ristilampi (12 ha) ja Peltolampi (10 ha). Ylempänä, mäkien välissä, sijaitsee pieni Ahvenlampi (2 ha). Saaren eteläosassa on Kaarnalampi (6 ha) ja Rupakossa on vielä Sinilampi (4 ha) ja Rupakonlampi (4 ha). Joitakin mäkien välisiä kapeita soita tai metsäalueita on kaivamalla ojitettu. Järvet laskevat niitä ojia pitkin Luonteriin.[2][3]
Heponiemestä Virranniemen tuleva pengertie on ainoa saareen rakennettu tie. Talvella käytetään myös jääteitä, jotka suuntautuvat Hurissalon Piekälänsaarelle. Saaren tie haarautuu lähes heti kolmeen suuntaan. Pohjoinen haara johtaa Laivalahden rantaan, josta haarautuu yksityisiä teitä eri suuntiin. Itään menevä haara on lyhyt, mutta läntinen haara vie saaren eteläosaan ja Rupakkoon. Lietvedeltä tulee Luonteriin veneväylä, joka haarautuu Kuparonvirralla itäiseen ja läntiseen väylään. Itäpuolisellä väylällä on 1,5 metrin syväys ja se johtaa veneilijää pääselälle Pihlajasalon keskivaiheille. Läntinen väylä johtaa saaren länsipuolelle ja Vierunselän jälkeen on siitä viitoitettu saarien välistä useita väyliä länteen. Niitä pitkin pääseen Luonterin länsipuolelle tai pääselän eteläosaan. Saarella on vain viidessä kohtaa peltomaita. Ne sijaitsevat hajallaan saaren eri rannoilla. Muut ovat kesäasukkaita, joilla on vapaa-ajan asuntoja lähinnä rannoilla. Hirvensalon läpi Heponiemen vierestä kulkee Puumalan ja Mikkelin välinen kuntaraja. Se jatkuu pohjoisessa Pihlajasalon yli luoteeseen.[2][1]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonterissa on rauhoitettu laaja Natura 2000-hankkeeseen kuuluva pääosin rantojensuojelualue (Luonteri (FI0500021), 8 441 ha), joka levittäytyy Juvan, Mikkelin ja Puumalan kuntien alueille ja jonka kokonaispinta-ala on 84,41 km². Suojelualue sijaitsee pääosin Saukonsalon luoteispuolella olevilla Luonterin saarilla, mutta osa suojelualuesta sijaitse Saukonsalossa. Suojeluun kuuluu yksityisiä maita saaren pohjoisrannoilta, joissa voi suojelusta huolimatta harjoittaa metsätaloutta. Saukonsalon pohjoisosassa siihen kuuluu Laivaniemi ja Petranmäki, Varpusaaren eteläosa, Nuottasaari ja pohjoisempi Ruissaari (yhteensä 157 ha, 8 km rantaa). Toinen suojelualue sijaitsee Jousanlahden suulla, jossa siihen kuuluu Jousanniemestä etelään ulottuva yhtenäinen ranta-alue (5 ha).[4]
Saaren eteläosassa kumpuileva vuorimaa muodostuu kallioisista vuorista Kuvavuori ja Kaarnavuori, joiden jyrkänteiset rannat ovat vesillä liikkujille maisemallisesti merkittävät (Kaarnavuoren alue, KAO060082, 509 ha). Esimerkiksi Kaarnavuoren massiivinen seinämä ja Kuvavuoren korkeat jyrkänteet näkyvät kauas ympäristöön. Vuorien laelta näkyy länteiselle selälle ja saaren metsien yli. Merkittävin muodostuma on Kaarnavuoren 40–45 metriä korkea itäjyrkänne. Se kohoaa porrasmaisesti ja siinä on suojaava kallioulkonema ja vielä sen alla on vielä rakkamaista louhikkoa. Kallioalueen kasvillisuus on karua ja vaatimatonta. Lakialueelta tavataan esimerkiksi kalliohatikkaa. Kallioiden alla sijaitsee lehtomaista rantakasvillisuutta. Myös nämä alueet sisältyvät Luonterin Natura 2000-alueeseen.[5][6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina, s. 470–472. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- ↑ a b c d e f Saukonsalo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.5.2021.
- ↑ Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.5.2021.
- ↑ Luonteri (6519) ymparisto.fi. 24.9.2019. Mikkeli: Etelä-Savon ELY-keskus. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Mikkelin luonto ja arvokkaat luontokohteet, s. 35, 38, 79. Mikkeli: Mikkelin kaupunki, 2009. ISBN 978-952-5691-10-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.5.2021).
- ↑ Kaarnavuoren jyrkänne Saimaan Geopark. 2021. Imatra: Saimaa Geopark Finland. Viitattu 10.5.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luonteri (FI0500021), Natura 2000 - standard data form (englanniksi), (suomeksi)