Satyajit Ray
Satyajit Ray (bengaliksi সত্যজিৎ রায [ˈʃɔtːodʒit ˈrai̯], 2. toukokuuta 1921, Kalkutta – 23. huhtikuuta 1992, Kalkutta)[1] oli intialainen elokuvaohjaaja, jota pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä auteur-elokuvaohjaajista.
Ray tapasi Jean Renoirin, kun tämä filmasi Intiassa, ja tutustui Vittorio de Sican klassikkoon Polkupyörävaras. Nämä vaikuttivat hänen tyyliinsä suuresti.[2]
Rayn elokuvadebyytti Tien laulu (alk. Pather Panchali, julkaistu 1955) voitti yksitoista kansainvälistä palkintoa. Se palkittiin muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvalla oli suuri merkitys bengalilaiselle ja intialaiselle elokuvalle. Se muodosti ensimmäisen osan ohjaajan tuotannon keskeisestä trilogiasta, jonka kaksi muuta elokuvaa olivat Voittamaton (alk. Aparajito, 1957) ja Apun maailma (alk. Apur Sansar, 1959).
Ray vastaanotti monia tärkeitä elokuva-alan palkintoja urallaan. Vuonna 1992, jo maatessaan sairaalavuoteella, hän sai Oscar-palkinnon elämäntyöstään.[2][3]
