Sarvikiuru
| Sarvikiuru | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Sarvikiurut Eremophila |
| Laji: | bilopha |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eremophila bilopha |
|
 |
|
| Katso myös | |
Sarvikiuru (Eremophila bilopha) on tunturikiurun eteläinen vastinlaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 13–14 cm, siipien kärkiväli 26–31 cm ja paino noin 38 g (vain 2 punnitusta). Sarvikiuru muistuttaa pienikokoista tunturikiurua, mutta naaman vaaleat osat valkoiset, kun ne tunturikiurulla ovat keltaiset. Yläpuolen väritys on ruosteenruskeampi kuin tunturikiurun. Sukupuolet ovat samanvärisiä.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarvikiurun esiintymisalue ulottuu kapeahkona vyönä Pohjois-Afrikan Mauritaniasta Arabian niemimaan itäosaan. Laji on paikkalintu, joka voi syksyisin suorittaa lyhyitä vaelluksia.[2] Lajin kanta on elinvoimainen. Sitä ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarvikiuru elää matalammalla kuin vuoristossa viihtyvä tunturikiuru. Se suosii savikka- ja pujokasvustojen peittämiä kuivia ja kivikkoisia avomaita. Pesimäajan ulkopuolella laji liikkuu pienissä parvissa, joissa enimmillään voi olla noin sata yksilöä.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa kasvillisuuden suojassa. Munia on 2–4, tavallisesti 3.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarvikiurut syövät pääasiassa siemeniä, mutta myös hyönteisiä, etenkin kovakuoriaisia ja heinäsirkkoja. Ne etsivät ravintoa muun muassa kääntelemällä itseään monta kertaa painavampia kiviä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Eremophila bilopha IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.