Sapatti kristinuskossa
Sapattia viettää pyhäpäivänään juutalaisuuden lisäksi myös osa nykyisistä kristinuskon suuntauksista, kuten seitsemännen päivän baptismi ja seitsemännen päivän adventismi.[1][2]
Sapatti perustuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa Jumala lepäsi luomisen seitsemäntenä päivänä. Sapatti on asetettu myös neljäntenä käskynä kymmenessä käskyssä (2. Moos. 20:8–12). Juutalaiset ovat noudattaneet sapattia mahdollisesti jo 1000-luvulta eaa. alkaen.
Kristillinen alkuseurakunta vietti sapattia lepopäivänään. 300-luvun alussa Rooman seurakunnasta alkoi muotoutua valtionkirkko, joka sai loppuhuipennuksensa 500-luvun alussa. Näiden muutosten lomassa kirkko muokkautui osittain silloisen yhteiskunnan mukaisesti. Yksi muutos oli se, että kirkko lopetti sapatin vieton ja siirtyi viettämään lepopäivänään ja jumalanpalveluspäivänään Rooman valtakunnan virallista lepopäivää sunnuntaita. Monet kirkkohistorioitsijat kuten myös katolinen kirkko sijoittavat tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364, jolloin katolisessa (ei ekumeenisessa eli yleiskristillisessä) Laodikean konsiilissa paavi Liberiuksen johdolla kehotettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta alkamaan kunnioittaa sunnuntaita.[3]
Raamatun mukaan Jeesus itse vietti juutalaisena sapattia, mutta kiisteli rabbiinien kanssa tarkoista sapattisäännöistä. Jeesus koetti palauttaa sapatin sen alkuperäiseen tarkoitukseensa ilon, vapauden ja rauhan päiväksi ja sanoi: ”sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark. 2:27).[4]
Sapattia viettää lauantaina myös suomalainen Herran Kansa -yhteisö.[5]
Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille:
»Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.
Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.»
(Kirje roomalaisille 14:4-7)
Kolossalaisia Paavali varoittaa:
»Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi.»
(Kirje kolossalaisille 2:16-18)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sabbath Observing Denominations — Sabbath Churches The Ten Commandments. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Sapatti Adventist.fi. Suomen Adventtikirkko. Viitattu 8.9.2022.
- ↑ The Convert’s Catechism of Catholic Doctrine, 1977, s. 50; Doctrinal Catechism. s. 174. (englanniksi)
- ↑ Sapatti – levon lahja Piikkiön Adventtiseurakunta. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Herran kansa ry Uskonnot Suomessa. päivitetty 3.5.2018. Viitattu 8.9.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ringwald, Christopher D.: A Day Apart. How Jews, Christians, and Muslims Find Faith, Freedom, and Joy on the Sabbath. Oxford: Oxford University Press, 2007. ISBN 978-0-1951-6536-4 (englanniksi)