Sansibarin vallankumous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sansibarin vallankumous alkoi 12. tammikuuta 1964, jolloin kommunistisissit alkoivat kapinoida uutta Isosta-Britanniasta itsenäistymisen (joulukuussa vuonna 1963) jälkeen valtaan noussutta hallitusta ja perustuslaillista monarkiaa vastaan. Sulttaani Jamshid bin Abdullah Al Said pakeni maasta, jonka jälkeen perustettiin uusi Sansibarin kansantasavalta, joka kolme kuukautta myöhemmin liittyi osaksi Tansaniaa.

Vallankumouksen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enemmistö Sansibarin asukkaista oli mustia afrikkalaisia. Uusi vaihe Sansibarin historiassa alkoi vuonna 1698, kun saaret siirtyivät Omanin sulttaanin alaisuuteen. Tällöin saarelle tulivat arabit, jotka ovat edelleen yksi suurimmista väestöryhmistä.

Arabivallan aikana Sansibarille tuotiin orjia Itä-Afrikasta. 1870-luvulla Sansibarissa asui noin 200 000–300 000 mustaihoista afrikkalaista orjaa ja sieltä vietiin myös tuhansia orjia eteenpäin. Vuonna 1873 Iso-Britannia vaati Omanin sulttaania luopumaan orjakaupasta, mikä johti orjakaupan vastaisen yhteissopimuksen allekirjoittamiseen sulttaanin ja Iso-Britannian välillä. Vallanperimysriitojen seurauksena Oman ja Sansibar erosivat eri sulttaanikunniksi vuonna 1861.

Britit päättivät hallita Sansibaria arabisulttaanien avulla, jonka seurauksena arabit saivat pitää Sansibarilla oman hallinto- ja koulutusjärjestelmän. Arabeja ryhdyttiin suosimaan Sansibarissa ja he saivatkin tärkeimmät virat. Myös talouselämässä arabit olivat hallitsevassa asemassa. Kun mustat afrikkalaissyntyiset orjat oli vapautettu, he muodostivat merkittävän väestöryhmän. Orjat jäivät saarelle pääasiassa torppareina. Afrikkalaisia ja entisten orjien jälkeläisiä syrjittiin työmarkkinoilla ja myös hallinnossa.

Saarille tuli työvoimaa myös Intiasta ja osa maa-alueista joutui intialaisten hallintaan.

Vallankumouksen tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun 12. päivä 1964 alkanut vallankumous kesti kolme tuntia. Kumouksen suoritti 300–600 afrikkalaistaustaista sotilasta (propagandaradion mukaan 99 000 miestä) kenraali John Okellon johdolla. Okello oli tuntematon mies, joka oli asunut Pemban saarella, jonne hän oli muutanut Ugandasta tai Keniasta.

Kapinalliset riisuivat kaikki Sansibarin poliisivoimat aseista ja valtasivat kaikki hallintorakennukset Kivikaupungissa. Sulttaani pidätettiin ja määrättiin tekemään itsemurha, mutta hän onnistui pakenemaan ministereineen ja perheineen Iso-Britanniaan, jossa hän asuu edelleen.

Vallankumous johti länsimaissa lähes tuntemattomaan kansanmurhaan, jossa murhattiin raa'asti noin 5 000–12 000 ihmistä Sansibarin etnisistä väestöryhmistä, pääasiassa saaren aasialais- ja arabiväestöä, jotka olivat asuneet saarella vuosisatoja. Tuhansia aasialais-arabialaisia vähemmistökansallisuuksien edustajia pakeni maasta ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin valtiolle. Myös aasialaisten ja arabien omistamat liikeyritykset kansallistettiin.

Etniset puhdistukset olivat 1960-luvulla Itä-Afrikan valtioiden itsenäistymisen aikana hyvin yleisiä. Keniasta karkotettiin suurin osa intialaisesta ja valkoisesta väestöstä. Ehkä kuuluisin etninen puhdistus tapahtui vuonna 1972, jolloin Ugandan diktaattori Idi Amin karkotti 90 päivässä noin 80 000 aasialaista.

Italialainen elokuvaohjaaja Gualtiero Jacopetti ja tämän kuvausryhmä filmasi tapahtumia helikopterista ja teki tästä vuonna 1966 dokumenttielokuvan Hyvästi Afrikka (Africa Addio), joka kertoo tammikuussa vuonna 1964 Sansibarilla tapahtuneista joukkosurmista.

Vallankumouksen johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sultaanikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansantasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]