Sanseveron kappeli

Sanseveron kappeli

Verhottu Kristus Sanseveron kappelissa.

Sanseveron kappeli (ital. Cappella Sansevero) on barokkityylinen kappeli ja museo Napolin keskustassa, joka tunnetaan erityisesti Verhottu Kristus -veistoksestaan.

Kappelin alkuperä on sekoitus myyttiä ja legendaa. Tarinan mukaan vuonna 1590 väärin vangittu mies näki Neitsyt Marian kuvan siinä paikassa, missä kirkko nykyään seisoo, ja lupasi rakentaa sinne pyhäkön. Hän piti lupauksensa, ja myöhemmin Torremaggioren herttua rakensi pyhäkköön kappelin, kun Marian avulla hän parantui vakavasta sairaudesta. 1600-luvun alussa hänen poikansa laajensi kappelin sukuhautamuistomerkiksi, ja kappeli on siitä lähtien säilynyt lähes muuttumattomana.

Nykyisen barokkisisustuksen kappeli sai prinssi Raimondo di Sangron aikana 1749–1766, jolloin hän tilasi sisustukseen huippuosaajia. Kappelin alkuperäinen monivärinen marmorikuori vaurioitui pahasti vuonna 1889 tapahtuneessa romahduksessa. Oikealta sivulta lähtevässä käytävässä on jäljellä osia siitä. Käytävä johtaa portaikkoon, jonka alareunassa on kaksi huolellisesti säilynyttä ihmisen miehen ja naisen valtimojärjestelmää. On kiistelty, ovatko nämä oikeita säilytettyjä valtimoita vai kopioita, ja jos ne ovat oikeita, miten niiden säilyminen on ollut mahdollista. Yli kaksi vuosisataa myöhemmin di Sangron ja hänen alkemististen kykyjensä ympärillä on yhä mysteeriä.

Kappelissa on Giuseppe Sanmartinon vuonna 1753 tekemä veistos Verhottu Kristus, jota pidetään yhtenä maailman kuuluisimmista ja vaikuttavimmista. Kappelissa on myös muita taideaarteita, kuten Francesco Queirolon veistos Disinganno (Harha), Antonio Corrandinin Pudicizia (Häveliäisyys) ja värikkäät freskot Francesco Maria Russon käsialaa vuodelta 1749. Disinganno kuvaa di Sangron isää, Antonioa, joka yrittää vapautua verkosta symboloiden hänen katumustaan elämänsä hedonismista ja paluutaan pappina. Pudicizia on kunnianosoitus di Sangron äidille, Cecilia Gaetani d’Aquila d’Aragonalle, joka kuoli di Sangron ollessa vain 11 kuukauden ikäinen. Veistoksen katse ja rikkoutunut laatta symboloivat hänen nuorta, katkennutta elämäänsä. Kappelissa on yhteensä 28 marmoriveistosta ja muita taideteoksia 1700-luvulta. Paratiisin kirkkaus -nimisessä kattofreskossa on maalauksellinen kruunu.