Sanna Kannasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sanna Kannasto.

Sanna Kannasto, o.s. Kallio, (1878 Ylihärmä1968 Kanada[1]) oli suomalaissyntyinen sosialisti ja naisasianainen, joka vaikutti kanadansuomalaisessa työväenliikkeessä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Maan viranomaiset pitivät häntä yhtenä maan vaarallisimmista agitaattoreista, jonka karkottamista jopa harkittiin.[2] Kannasto oli A. T. Hillin ja Aku Päiviön ohella aikakauden merkittävimpiä kanadansuomalaisen työväenliikkeen toimijoita.[3]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannasto saapui siirtolaisena Yhdysvaltoihin vuonna 1899 ja opiskeli aluksi Michiganin Hancockissa sijaitsevassa Suomi-opistossa. Vuonna 1905 Kannasto liittyi Amerikan sosialistiseen puolueeseen ja toimi kirjoittajana ja puhujana. Hän muutti Kanadaan vuonna 1907 yhdessä puolisonsa J. V. Kannaston kanssa, joka toimi myös sosialistisessa puolueessa. He asettuivat Ontarion Port Arthuriin, jossa vaikutti suuri suomalaisyhteisö. Pariskunnalla oli poika. Kannasto oli ottanut puolisonsa nimen, mutta he eivät olleet avioliitossa. Tapa oli yleinen ajan radikaalissa kanadan- ja amerikansuomalaisessa työväenliikkeessä. 1920-luvun alusta lähtien hän eli pitkään yksinhuoltajana J. V. Kannaston avioiduttua uuden puolison kanssa.

Toiminnan alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannastosta tuli 1908 kanadansuomalaisten sosialistien ensimmäinen palkattu poliittinen toimitsija. Hänen tehtävänään oli saada suomalaiset työläiset liittymään Kanadan sosialistiseen ja myöhemmin Kanadan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kannaston johdolla perustettiin 1911 Kanadan Suomalainen Sosialistinen Järjestö (FSOC), johon parin kuukauden kuluessa liittyi yli 1 500 jäsentä. Hän jatkoi puhujamatkoja ympäri Kanadaa ja perusti FSOC:n paikallisosastoja, myi aatteellista kirjallisuutta ja kannusti työläisiä vaatimaan parempia työolosuhteita ja palkkoja. Hän puhui naisille myös sukupuolten tasa-arvosta ja heidän asemastaan sosialistisessa työväenliikkeessä sekä kävi myös henkilökohtaisia keskusteluja muun muassa avioliitosta ja ehkäisystä. Kannasto onnistui parin vuoden aikana saamaan yli 500 naisjäsentä, ja myös FSOC:n koko jäsenmäärä kasvoi yli kolmen tuhannen. Kaikki järjestön jäsenet kuuluivat myös sosiaalidemokraattiseen puolueeseen.

Kannoston tiedetään tehneen ainakin viisi laajaa puhujamatkaa Kanadan halki ja lisäksi lukuisia lyhyempiä matkoja. Hän kiersi muun muassa tukkilaisten kämpillä ja kaivostyöläisten yhteisöissä. Matkanteko oli ajoittain vaivalloista ja myös kallista. Osan matkarahoista hän sai lahjoituksina ja keräyksinä puhetilaisuuksiensa yhteydessä. Kannasto sai myös ilmaisia kuljetuksia, aluksi hevoskyydillä ja myöhempinä vuosina autolla. Usein hän kulki tiettömässä maastossa, jossa ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kävellä. Myöskään yösijaa ei aina ollut tiedossa. Puhetilaisuuksien lisäksi Kannosto organisoi lapsille erilaisia leirejä ja kouluja, jossa opetettiin sosialismia. Työväenliikkeen ohella hän oli mukana myös naisten äänioikeutta vaatineissa suffrageteissa.[4]

”Punainen uhka”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosialistit saivat Kanadassa toimia suhteellisen rauhassa aina Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumoukseen saakka, jonka jälkeen maassa alettiin puhua ”punaisesta uhasta”. Tämän jälkeen myös Kannosto sai peräänsä häntä tarkkailevat ratsupoliisit, jotka kuuntelivat Kannoston puheita ja yrittivät saada perusteita maastakarkotukselle. Hän onnistui pitkään välttelemään poliiseja, mutta hänet pidättiin lopulta Albertassa vuonna 1920. Vankilasta lähettämissään kirjeissä Kannasto kertoo kuulusteluista, joista hän ei huonon englannintaitonsa vuoksi edes ymmärtänyt paljoakaan. Lisäksi Kannosto kehuu kirjeissä omaa rautaista luonnettaan ja kovuuttaan ristikuulustelujen edessä ja kertoo saavansa kuulusteluista vain lisää intoa agitaatioonsa.

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan Kannosto jatkoi toimintaansa 1920-luvun lopulle saakka ja keskittyi työskentelemään naisten parissa. FSOC toimi 1920-luvulla läheisessä yhteistyössä Kanadan kommunistisen puolueen kanssa, ja käsky naistoimintaan oli tullut suoraan Moskovasta. Tasa-arvon ja sosialismista puhumisen lisäksi hän antoi puhetilaisuuksissaan muun muassa seksuaalivalistusta. Kannasto kiersi puhumassa myös Yhdysvalloissa Minnesotan suomalaisalueilla, ja sielläkin hänet pidätettiin vuonna 1925. Pidätyksen syyksi ilmoitettiin laiton maahantulo.[5] Vuonna 1926 Kannasto perusti Kanadan kommunistiseen puolueeseen suomenkielisen naisjaoston.[6] Hän joutui lopettamaan poliittisen toimintansa 1930-luvun alkuun mennessä viranomaisten tehtyä sen käytännössä mahdottomaksi.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 valmistui kanadalais-suomalainen puolidokumentti Under the Red Star, jossa Kannastoa näyttelee Elena Leeve.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hurjat suomalaiset. Siirtolaisuusinstituutti. Viitattu 10.1.2014.
  2. Oiva W. Saarinen: Between a Rock and a Hard Place: A Historical Geography of the Finns in the Sudbury Area (s. 197) Viitattu 10.1.2014.
  3. Under The Red Star FinnFun 2013 – Finnish Canadian Grand Festival, Viitattu 10.1.2014.
  4. Aina Wilen – Fighting for the Franchise. Viitattu 10.1.2014.
  5. Sanna Kannaston vangitseminen 16.5.1925. Vapaus. Viitattu 10.1.2014.
  6. Michel Beaulieu: Labour at the Lakehead: Ethnicity, Socialism, and Politics, 1900-35 (s. 126) Viitattu 10.1.2014.
  7. Elena Leevestä tuli poliittinen agitaattori 24.8.2011. Helsingin Uutiset. Viitattu 10.1.2014.