Laura Voutilainen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sanna Heikkilä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laura Voutilainen
Laura Voutilainen vuonna 2008
Laura Voutilainen vuonna 2008
Henkilötiedot
Koko nimi Sanna Laura Voutilainen
Syntynyt17. toukokuuta 1975 (ikä 48)
Jyväskylä
Ammatti laulaja, viihdetaiteilija
Puoliso Juha Heikkilä (vih. 1998; ero 2016)
Sukulaiset Yasmine Yamajako
Muusikko
Taiteilijanimi Laura
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1993–
Tyylilajit iskelmä, pop
Soittimet sello
Levy-yhtiöt
Aiheesta muualla
Kotisivut

Laura Voutilainen (oikealta nimeltään Sanna Laura Voutilainen, s. 17. toukokuuta 1975 Jyväskylä) on suomalainen laulaja ja viihdetaiteilija. Hänen ensimmäinen albuminsa Laura Voutilainen julkaistiin vuonna 1994. Hän oli Suomen edustaja Eurovision laulukilpailussa vuonna 2002 kappaleella ”Addicted to You”. Hän julkaisi vuonna 2017 studioalbuminsa Miks ei.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voutilainen aloitti musiikkiopinnot viisivuotiaana Voutilaisen perheen muutettua Jyväskylästä Hollolaan. Aluksi hän oli musiikkileikkikoulussa ja aloitti myöhemmin Lahdessa Päijät-Hämeen konservatorion muusikon opintolinjalla. Soittimenaan Voutilaisella oli sello. 15-vuotiaana hän perusti ensimmäisen yhtyeensä Kevytlinjan. lähde?

1993–1994: Esikoisalbumi Laura Voutilainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvella 1993 Laura osallistui Lahdessa koelaulutilaisuuteen ja solmi sen myötä kymmenvuotisen artistisopimuksen sekä teki myös samalla kolmevuotisen managerisopimuksen lahtelaisen manageri Hannele Laurilan kanssa. Ensimmäinen single ”Muuttanut oot maailmain” julkaistiin syyskuussa 1993. lähde?

Suuren yleisön tietoisuuteen Voutilainen tuli pari kuukautta myöhemmin julkaistulla singlellä ”Kerran”, jonka alkuperäinen sävellys ja sanoitus on Hannele Laurilan miehen Ari Laurilan (taiteilijanimi Ossi Nieminen). Näkyvyyttä toi myös esiintyminen Finluxin televisiomainoksissa. Esikoisalbumi Laura Voutilainen julkaistiin 7. tammikuuta 1994 ja se nousi 34 viikoksi Suomen viralliselle albumilistalle, parhaimmillaan listan kuudenneksi.[1] Albumista tuli vuoden 1994 myydyin suomalainen äänite. Albumia on myyty yli 117 000 kappaletta.[2]

Alkuvuodesta 1995 Voutilainen palkittiin vuoden 1994 naissolistin Emma-palkinnolla.[3]

1995–1999: Kolme uutta studioalbumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1996 Voutilainen julkaisi toisen studioalbuminsa, Kaksi karttaa. Albumia myytiin kolmessa päivässä kultalevyn verran ja lopulta se platinalevyn.[2] Albumin myötä Voutilainen palkittiin toistamiseen vuoden naissolistiksi.[4]

Vuonna 1997 Voutilainen julkaisi joululevyn Lumikuningatar, mutta albumi ei noussut lainkaan Suomen viralliselle albumilistalle. Vuonna 1998 julkaistu Etelän yössä-albumi nosti Voutilaisen jälleen listoille. Itse albumia myytiin kultaa ja albumilta hiteiksi nousivat kappaleet ”Etelän yössä” ja ”Vuoksi sun”.[2][1]

2000–2006: Uusi tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voutilainen julkaisi lokakuussa 2002 albumin Puolet sun auringosta, joka esitteli uudistuneen Laura Voutilaisen. Aiemmin iskelmää esittänyt Laura Voutilainen -nimellä esittänyt artisti esiintyi uudella albumilla vain Laura nimellä, esittäen uudella albumilla entistä pophenkisempiä kappaleita. Vaikka ennakkoon julkaistut singlet ”Neonvalot” ja ”En mielestäin sua saa” nousivat radiohiteiksi, eivät ne kuitenkaan auttaneet nostamaan itse albumia kuin albumilistan 14:nneksi.[1][5]

Voutilainen edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa Tallinnassa vuonna 2002 Maki Kolehmaisen säveltämällä kappaleella ”Addicted to You”. Kappale sijoittui loppukilpailussa vasta sijalle 20, vaikka se oli ollut yksi kilpailun ennakkosuosikeista. Kilpailun jälkeen järjestetyssä euroviisufanien äänestyksessä Suomen edustuskappale ja edustaja äänestettiin koko kilpailun parhaiksi.[6]

Euroviisujen jälkeen Voutilainen julkaisi vielä kaksi albumia Laura -nimellä, mutta Päiväkirja ja Tässä hetkessä -albumit jäivät melko vähäiselle huomiolle. lähde?

Kesällä 2006 Voutilaisen siihen astinen ura koottiin hänen ensimmäiseksi kokoelmalevyksi, Lauran päiväkirja – Kaikki parhaat. lähde?

2007–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laura Voutilainen musiikkitapahtumassa Vihreät Niityt vuonna 2007.

Huhtikuussa 2007 Voutilainen julkaisi albumin Kosketa mua ja palasi samalla käyttämään jälleen Laura Voutilainen -nimeä. Hän sai albumista lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen kultalevyn.[2] Syksyllä 2007 Voutilainen kiersi konserttisaleja Lauran Parhaat -kiertueella, joka sisälsi läpileikkauksen hänen 15-vuotiseen uraansa. Kiertueen televisiotaltiointi esitettiin YLE TV2:lla toukokuussa 2009. Vuosi 2007 päättyi Voutilainen osalta YLE TV2:n Sirkus-ohjelman voittoon.

Voutilaiselle vuosi 2008 oli menestyksekäs. Hänet palkittiin Iskelmän Vuosi -gaalassa vuoden 2008 naisartistiksi. Vuonna 2010 samaisessa gaalassa hänet palkittiin jälleen vuoden naisartistiksi. Valinta perustui kuuntelijaäänestyksen tulokseen. Vuonna 2008 hän sai myös kutsun Linnan juhliin.[7]

Voutilainen kilpaili syksyllä 2010 Tanssii tähtien kanssa -ohjelman viidennellä tuotantokaudella parinaan tanssija Marko Keränen. Pari sijoittui kisassa toiseksi häviten finaalissa Antti Tuiskulle, joka sai parinsa kanssa finaalissa kaikkiaan 78 prosenttia yleisöäänistä. Keskimääräisten tuomaripisteiden perusteella Voutilainen oli kuitenkin Keräsen kanssa kauden paras pari.lähde?

2011–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Voutilainen tekee myös itse sävellyksiä ja sanoituksia albumeilleen, kun ne aiemmin ovat sisältäneet muiden tekemiä kappaleita. Useat Voutilaisen julkaisemat kappaleet ovat kuitenkin myös alkuperältään venäläisiä, kuten ”Timanttinen tähti”, ”Rakkautta ei piiloon saa”, ”Vaarallinen yllätys”, ”Tunnet sen”, ”Villiviini”, ”Vastaa” ja ”Monta monta” -kappaleet.

Voutilainen toimi kevään 2012 Idols-laulukilpailun tuomarina yhdessä Jone Nikulan ja Tommi Liimataisen kanssa.[8]

Vuonna 2012 hän osallistui toistamiseen Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle.[9]

Vuonna 2017 hän osallistui Vain elämää -ohjelman kuudennelle tuotantokaudelle.[10]

Mediaesiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voutilainen on itse tuottanut useita konsertti- ja show-kiertueita. Muun muassa Kaksi karttaa (1995), Hei me tanssitaan (1997), Lumikuningatar (1997), Laura wou! (2000), Ilta Lauran kanssa (2001), Puolet sun auringosta (2002), Päiväkirja (2003) ja Kaikki Parhaat 1994–2007 (2007). Hän on esiintynyt myös Helsinki Grand Casinolla revyyssä Let's Go Casino (2005) ja omassa revyyssään Diva Dive (2006) ja (2007). Lumikuningatar-joulushow nähtiin myös Nelosella jouluna 1997 ja Laura Wou! esitettiin kuusiosaisena sarjana MTV3-kanavalla vuonna 2000. Voutilainen näytteli vuonna 2018 Syke-sarjassa potilas Paula Grebea.

Musikaalinäyttelijänä Voutilainen on esiintynyt UIT:n revyyssä Haloolla päähän (1996) ja revyyssä Lisää Letkua (2006). Hän oli englantilaisen musikaalin What a Feeling tähtenä niin Englannissa kuin Helsingin Savoy-teatterissakin syksyllä 1997. Hän näytteli myös pääosaa Lahden Kaupunginteatterissa hänen itse ideoimassaan ja Lealiisa Kantolan kirjoittamassa musikaalissa Yön sisar (2002–2003). Voutilainen on toiminut myös ääninäyttelijänä Disneyn animaatioelokuvassa Herkules (1997) ja Prinsessa ja sammakko (2009) sekä DreamWorksin animaatioelokuvissa Madagascar (2005), Mehiläisen elokuva (2007), Madagascar 2 (2008) ja Madagascar 3 (2012).

Voutilainen on kiinnitetty Killer Queenin rooliin Helsingin Messukeskuksessa vuonna 2020 ensi-iltansa saavaan Queenin musiikkiin pohjautuvaan We Will Rock You -musikaaliin.[11]

Sopimuskiista Hannele Laurilan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1994 Voutilainen irtisanoi Uniartist Oy:n kanssa tekemänsä managerisopimuksen. Kyseessä oli Suomessa uudenlainen sopimus, jonka nojalla artisti oli manageritoimiston palkkalistoilla ja taustavoimien muokkaama ”tuote”.[12] Syntynyttä sopimuskiistaa käräjöitiin kahdessa oikeusasteessa ja sitä käsiteltiin laajalti lehdissä ja televisiossa. Uniartistin omistaja Hannele Laurila vaati Voutilaiselta yli neljän miljoonan markan korvauksia sopimusrikkomuksesta, Voutilainen puolestaan vaati Uniartist Oy:ltä puoli miljoonaa markkaa saamatta jääneitä tuloja. Kesällä 1995 Lahden käräjäoikeus katsoi sopimuksen kohtuuttomaksi ja sen purkamisen Voutilaisen taholta perustelluksi muuttuneessa tilanteessa. Tammikuussa 1996 Kouvolan hovioikeus ratkaisi riidan siten, että Laura Voutilainen joutui palauttamaan Uniartist Oy:lle 300 000 markkaa sulkutililtä[13], jonka käräjäoikeus oli kiinnittänyt artistin hyväksi. Hovioikeuden mielestä Voutilaisella oli oikeus irtisanoa sopimus.[14] Iltalehden mukaan Laurilan ja Voutilaisen välit ovat sittemmin parantuneet.[15]

Voutilainen ja Laurila maksoivat omat oikeudenkäyntikulunsa hovioikeuden päätöksellä. Ari Laurila omisti Unirecords levy-yhtiön, joka tuotti Laura Voutilaisen ensialbumin. Unirecrds päästi Laura Voutilaisen pois sopimuksesta ilman oikeudenkäyntiä ja levy-yhtiö ei saanut korvauksia sopimuksen purusta, koska se ei niitä edes hakenut. lähde?

Voutilainen kertoi Vain elämää -ohjelmassa vuonna 2017 allekirjoittaneensa sopimuksen Hannele Laurilan kanssa nuoruuden innostuksessaan ja ymmärtämättä sen ehtoja, joissa puututtiin laajasti myös hänen yksityiselämäänsä. Voutilaisen mukaan oikeudenkäynnillä oli ollut hänen kannaltaan negatiivisia seurauksia: suuri osa hänen yleisöstään oli tuntenut tulleensa petetyksi ja alkanut pitää häntä rahanahneena.[14]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voutilainen asui vuonna 2016 Heinolassa. Voutilainen oli naimisissa muusikko Juha Heikkilän kanssa vuodesta 1998 vuoteen 2016 ja heillä on kaksi poikaa. Pari jätti helmikuussa 2016 avioerohakemuksen.[16]

Laura Voutilainen on Yasmine Yamajakon täti.[17]

Voutilainen valmistui neljän vuoden opiskelun jälkeen terapeutiksi keväällä 2023.[18]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden viihdyttäjä (Dean Martin Boozing Society, 1994)
  • Vuoden naissolisti (Emma-gaala, 1994)
  • Vuoden naissolisti (Emma-gaala, 1996)
  • Vuoden naisartisti (Iskelmä Gaala, 2008)
  • Iskelmä-Finlandia (Tapsan Tahdit, 2010)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Laura Voutilaisen diskografia

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Pennanen, Timo: Sisältää hitin – Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 269. Otava, 2006.
  2. ↑ a b c d Tilastot - Kulta- ja platinalevyt: Laura Voutilainen Musiikkituottajat. Arkistoitu 24.6.2018. Viitattu 4.6.2014.
  3. ↑ Emma Gaala - Arkistovuosi 1994 Emma Gaala. Arkistoitu 11.10.2014. Viitattu 4.6.2014.
  4. ↑ Emma Gaala - Arkistovuosi 1996 Emma Gaala. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 4.6.2014.
  5. ↑ Tilastot - Suomen virallinen lista: Laura - Puolet sun auringosta Musiikkituottajat. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 4.6.2014.
  6. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 203; ISBN 978-951-851-106-2
  7. ↑ Laura Voutilainen: Linnan juhlat ovat muuttuneet MTV. 9.12.2012. Arkistoitu 7.10.2014. Viitattu 4.6.2014.
  8. ↑ Laura Voutilainen Idols-tuomariksi
  9. ↑ Laura Voutilaisen puvun kruunaa näyttävä hiuslaite ja särmikkäät piikkarit Ilta-Sanomat. 6.12.2012. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 4.6.2014.
  10. ↑ Tässä ovat uudet Vain elämää -artistit: "Olen odottanut tätä kuin Linnan juhliin kutsua" Nelonen.fi. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Saara Aalto nähdään suomenkielisessä Queen-musikaalissa – Näin hän laulaa Under Pressure -hittiä englanniksi ja suomeksi Helsingin Sanomat. 13.5.2019. Viitattu 28.5.2019.
  12. ↑ Lindfors, Jukka: Laura ja Uniartists käräjillä 22.9.2009. Yle Uutiset.
  13. ↑ Sulkutili on erityinen pankkitili, jolle talletettuja varoja se, jonka nimissä tili on, ei voi käyttää vapaasti. Varojen nosto sulkutililtä voi olla estetty määräajaksi tai toistaiseksi. Otavan Iso tietosanakirja, osa 8, palsta 285. Helsinki: Otava, 1964.
  14. ↑ a b Manninen, Tea: Fanit hylkäsivät nuoren Laura Voutilaisen – katkera sopimusriita oli lopettaa uran: ”Yleisö koki, että heitä on vedetty nenästä” Ilta-Sanomat. 29.5.2017.
  15. ↑ Ylimutka; Leena: Muistatko tämän jättiriidan? Kohumanagerin paluu Iltalehti. 13.12.2013.
  16. ↑ https://www.iltalehti.fi/viihde/a/2016022521168749
  17. ↑ Kajander-Ruuth, Sanna: Laura Voutilainen ja Yasmine Yamajako: ”Perhe on valtava voimavara” Eeva. 5.8.2009. Helsinki: A-lehdet Oy. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 4.7.2013.
  18. ↑ Ebba Laitinen: Laura Voutilainen valmistui terapeutiksi – näin se vaikuttaa musiikkiuraan Ilta-Sanomat. 11.6.2023. Viitattu 11.6.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laura Voutilainen.
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laura_Voutilainen&oldid=22312521”