Sannäsin kartano

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sannäsin kartano vuonna 1910

Sannäsin kartano on Porvoon Sannaisissa sijaitseva entinen rälssisäterimaatila, joka toimii nykyisin kokoushotellina. Kartanon nykyinen päärakennus on Carl Ludvig Engelin piirtämä. 1960–2000-luvuilla kartano tunnettiin Lifimin liikkeenjohtokurssien pitopaikkana.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1400-luvulla Sannäsin omisti Pietari Svärd, joka kuului Liivinmaalta kotoisin olleeseen rikkaaseen sukuun. Vuonna 1467 Sannäsin omisti asemies Paavali Skytte, joka lahjoitti kartanon maat Naantalin luostarille kiitokseksi siitä, että tyttärensä Anna pääsi luostariin. Luostari kuitenkin palautti maat myöhemmin.

1500-luvulla Sannäsin kartano oli rälssitila, jonka tunnetuin haltija oli asemies Pentti Laurinpoika, joka aateloitiin nimellä Sabelhjerta saavutuksistaan sodassa Venäjää vastaan. Sabelhjerta osallistui kuningas Sigismundin rinnalla Ruotsin kuninkuudesta käytyyn sotaan Kaarle-herttuaa vastaan. Kaarle-herttua voitti, mutta Pentti Laurinpoika säästyi kostolta ja pääsi jopa Kaarle-herttuan suosioon.

1600-luvulla Sannäsin kartanon maaomistukset olivat niin laajoja, että myös alustalaisille voitiin lahjoittaa maata. Sannäsin nykyinen väentupa on peräisin 1700-luvulta, jolloin suuri Pohjan sota heikensi kartanon taloutta. Tuolloin Sannäsin omisti Otto Henrik Saberhjerta, jonka kerrotaan menettäneen kartanon korttipelissä Bureille. Bureilta kartano periytyi Boijen suvulle.

Vuonna 1766 Sannäsiä hallitsi Otto Krister Boije, joka kuitenkin joutui myymään kartanon Johan Anders Jägerhornille. Tämä oli kenraali Yrjö Maunu Sprengtportenin kannattaja ja myöhemmin Suomen ylipäällikkö. Jägerhorn pakeni kohtaamiaan vaikeuksia Venäjälle ja edelleen Holsteiniin.

Nykyisen, Carl Ludvig Engelin piirtämän päärakennuksen rakennutti vuosina 1836-1837 kartanon uusi omistaja, vapaaherra Axel Gustaf Mellin. Kartanon uuden puiston suunnitteli Paul Olsson, jonka kädenjälkeä ovat myös Esplanadinpuisto Helsingissä ja Kultarannan puisto Naantalissa.

Mellinin tyttärentytär avioitui vapaaherra Gustaf Adolf Silfverhjelmin kanssa, mutta kuoli lapsivuoteeseen. Silfverhjelm solmi uuden avioliiton Creutzien sukuun kuuluneen kirjailija-toimittaja Elsa von Bornin kanssa. Vapaussodan sotilaskomitea kokoontui Sannäsin kartanon valkoisessa salissa 1916-1918 useimpien kokoustensa ajaksi. [1] Silfverhjelm auttoi myös suomalaisia jääkäreitä, jotka palasivat Saksasta sukellusveneellä Pernajanlahden edustalla olevaan saareen.

1920-luvulla kartanossa vierailivat usein muun muassa Akseli Gallén-Kallela, marsalkka Mannerheim, oopperalaulaja Aino Ackté ja taidemaalari Alvar Cawén.

Vapaaherra Silfverhjelm joutui myymään Sannäsin vuonna 1927, minkä jälkeen kartanolla oli useita yksittäisiä omistajia. 1973 loppuvuodesta alussa kartano ostettiin Lifimin eli Liikkeenjohdon Instituutin käyttöön, jossa se pysyi Lifimin alasajoon 2007 saakka. Aalto-yliopiston holdingyhtiö osti tuolloin Sannäsin kartanon ja jatkaa sen toimintaa kokoushotellina.lähde? Sännäsin kartanon uudet rakennukset on suunnitellut Erkki Karvinen. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Instituto de geografico Agistono, Novara: Maailman ja Suomen Suuratlas, s. 333. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN ISBN 951-0-12598-9.
  2. Instituto de geografico Agistono, Novara: Maailman ja Suomen Suuratlas, s. 333. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN ISBN 951-0-12598-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]