Sankin kōtai
Sankin kōtai (jap. 参勤交代) oli Tokugawa-shōgunaatin Japanissa Edo-kaudella harjoittama poliittinen käytäntö. Sen mukaan jokaisen daimion tuli jättää vaimonsa ja perijänsä shōgunaatin hallintokaupunkiin Edoon panttivangeiksi sekä matkustaa itse kausittain oman haninsa ja Edon välillä viettäen vuoden Edossa ja vuoden hanissaan. Osalle daimioista aikaväli oli puoli vuotta. Politiikan tarkoituksena oli hallita daimioita ja estää heitä kapinoimasta shōgunaattia vastaan.[1]
Perheenjäsenten jättäminen Edoon panttivangeiksi oli jossain määrin käytössä jo ennen sankin kōtain voimaantuloa. Virallisesti kaikkia kattava käytäntö astui voimaan Tokugawa Iemitsun määräyksestä vuonna 1636. Tämän jälkeen sankin kōtaista muodostui daimoiden elämää voimakkaasti hallitseva toimintatapa. Järjestelmän vuoksi monet daimiot ylläpitivät Edossa kartanoita palvelijoineen ja vartioineen. Ylimääräiset kartanot ja jatkuva matkustaminen aiheuttivat huomattavaa rasitusta daimioiden taloudelle, mikä esti heitä kokoamasta bakufua uhkaavia sotajoukkoja.[1]
Suurimmillaan daimioiden mukana matkustavien alaisten määrä nousi jopa useisiin tuhansiin. Vuosien kuluessa mukana kulkevien palvelijoiden ja sotilaiden lukumäärää jouduttiin supistamaan määräyksillä, koska suurten joukkojen katsottiin aiheuttavan kohtuutonta rasitusta tavalliselle kansalle.[1]
Vuoden 1862 lopussa sankin kōtai -järjestelmän määräyksiä lievennettiin, jotta daimot kykenisivät paremmin valmistautumaan mahdollisena pidettyyn sotaan länsimaalaisia vastaan. Daimioiden ei tarvinnut enää viettää Edossa kuin yksi vuosi kolmesta. Heillä oli myös lupa viedä perheensä pois Edosta.[2] Järjestelmää yritettiin myöhemmin ottaa uudelleen käyttöön, mutta shōgunaatin valta daimioihin oli tuolloin heikentynyt niin paljon, etteivät korkeimmat daimiot enää suostuneet vastaamaan shōgunaatin vaatimukseen. Hovin kehotuksesta shōgunaatti lopulta luopui yrityksistä järjestelmän palauttamiseksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Marius B. Jansen: The Making of Modern Japan, s. 127–131. Harvard University Press, 2000. ISBN 0-674-00991-6.
- ↑ Marius B. Jansen: The Making of Modern Japan, s. 300. Harvard University Press, 2000. ISBN 0-674-00991-6.
- ↑ Marius B. Jansen: The Making of Modern Japan, s. 305. Harvard University Press, 2000. ISBN 0-674-00991-6.