Tämä on lupaava artikkeli.

Sanfordinmaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sanfordinmaki
Sanford's lemur, male 03.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Heimo: Makit Lemuridae
Suku: Ruskomakit Eulemur
Laji: sanfordi
Kaksiosainen nimi

Eulemur sanfordi
(Archbold, 1932)

Synonyymit
  • Eulemur fulvus sanfordi (Archbold, 1932)
  • Lemur fulvus sanfordi[2]
Sanfordinmakin levinneisyys
Sanfordinmakin levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sanfordinmaki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sanfordinmaki Commonsissa

Sanfordinmaki[2] (Eulemur sanfordi) on Madagaskarin saarella elävä puoliapinalaji. Se luokiteltiin aiemmin ruskomakin (Eulemur fulvus) alalajiksi. Sanfordinmaki on nimetty amerikkalaisen biologin ja American Museum of Natural Historyn kuraattorin Leonard Cutler Sanfordin mukaan.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanfordinmaki on keskikokoinen makilaji. Sen pään ja ruumiin yhteispituus on 38–40 senttiä ja hännän pituus on 50–55 senttiä.[4] Paino on 1,8–2,5 kiloa.[5] Sanfordinmakin molemmat sukupuolet ovat väritykseltään tummanruskeita, ja niiden vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja hännänpää tummempi. Naaraat ovat värisävyltään enemmän punaruskeita ja koiraat enemmän harmaanruskeita. Näkyvimmät erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin koiraan kermanharmaa parta ja silmiinpistävät korvatupsut, jotka molemmat puuttuvat naaraalta. Lisäksi koiraan kuono ja nenänvarsi ovat mustat, kun taas naaraalla naama ja koko pää on kokonaan harmaa.[4] Sanfordinmakinaaraita on usein vaikea erottaa valko-otsamakinaaraista.[5] Molemmilla sukupuolilla on isot perärauhaset.[6] Häntä on pitkä ja tuuhea.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanfordinmakia tavataan vain pienellä alueella Madagaskarin pohjoiskärjessä. Sen etelärajana on Manambatojoki. Levinneisyyden keskus on Ankaranassa, Analameranassa ja Montagne d’Ambressa. Kaakossa, Darainassa elää erillinen populaatio.[1]

Sanfordinmakin elinympäristöä ovat trooppiset kuivametsät, kosteat alankometsät ja vuoristometsät.[4] Sen uskotaan suosivan metsiä, joissa on jatkuva latvuskerros.[5] Ankaranassa se näyttää viihtyvän myös uudismetsissä.[1] Lajia esiintyy tiheimmin ikivihreissä metsissä, kuten Montagne d’Ambren rinteillä, jossa niitä elää erityisesen paljon 800–1 000 metrin korkeudessa. Kuivissa kesävihannissa metsissä, joita on esimerkiksi Analameranassa, ne ovat harvalukuisempia. Anameranassa sanfordinmakien esiintymistiheys on ainakin kahdella alueella 3,5–5,5 eläintä neliökilometriä kohden. Laji on ainakin Ankaranassa ja Anameranassa harvalukuisempi kuin harjamaki.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanfordinmakit elävät ryhminä, joihin kuuluu useita molemman sukupuolen edustajia. Sademetsissä eläviin ryhmiin kuuluu tavallisesti 4–7 yksilöä, kuivametsissä eläviin jopa 15 yksilöä.[5] Sanfordinmakit viettävät suurimman osan ajastaan metsän latvustossa. Ne pystyvät tekemään siellä pitkiäkin hyppyjä, ja niiden pitkä häntä tasapainottaa kulkua. Sanfordinmakit ovat liikkeellä jaksoittain, ja ovat aktiivisia sekä päivällä että yöllä.[4] Sanfordinmakiryhmän elinalue voi olla jopa 14 hehtaarin laajuinen.[7]

Ravinnosta noin 90 prosenttia koostuu hedelmistä, mutta sanfordinmaki syö myös versoja,[5] silmuja, kukkia, nuoria ja vanhoja lehtiä,[7] kaarnaa, mahlaa ja jopa maa-ainesta. Se syö myös selkärangattomia, kuten juoksujalkaisia ja muita tuhatjalkaisia[4] sekä hämähäkkejä.[7] Tilaisuuden tullen niiden tiedetään napanneen ruoaksi jopa lintuja.[5] Sanfordinmakit saattavat ruokailla yhdessä harjamakien kanssa.[5] Niitä liikkuu yhdessä etenkin sadekaudella.[1]

Sanfordinmakit parittelevat toukokuun lopulla, ja naaraat synnyttävät yhden poikasen yleensä syyskuun lopussa tai lokakuun alussa,[1] noin 120 vuorokauden kantoajan jälkeen.[7] Muiden ruskomakilajien tavoin myös sanfordinmakien poikaset matkaavat kuukauden ikäisiksi emonsa mukana pitämällä kiinni emon vatsasta. Tämän jälkeen ne ratsastavat emon selässä.[5] Sanfordinmakit saavuttavat sukukypsyyden noin kaksivuotiaina.[7] Luonnonvaraisten sanfordinmakien uskotaan voivan elää 20–25-vuotiaiksi.[4]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee sanfordinmakin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Sen levinneisyysalue on alle 5 000 neliökilometriä ja pahoin sirpaloitunut. Sanfordinmakien lukumäärä on laskussa. Suurin uhka on elinympäristöjen tuhoutuminen kaskeamisen ja safiirienhankintaan liittyvän kaivostoiminnan takia, joskin laji näyttää selviävän myös ihmisen vahingoittamassa ympäristössä.[1] Huomattava uhka sanfordinmakeille on myös se, että niitä metsästetään ruoaksi ja pyydystetään lemmikeiksi.[4][1]

Sanfordinmaki kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sitä tavataan ainakin Montagne d’Ambren kansallispuistossa sekä Ankaranan ja Analamerana erityissuojelualueilla. Myös Darainassa lajin elinympäristöä ollaan suojelemassa.[1] Salametsästys ja maastopalot ovat kuitenkin tavallisia Madagaskarin suojelualueilla. Lisääntyviä, vankeudessa eläviä sanfordinmakikantoja on vain vähän.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Andriaholinirina, N., Baden, A., Blanco, M., Chikhi, L., Cooke, A., Davies, N., Dolch, R., Donati, G., Ganzhorn, J., Golden, C., Groeneveld, L.F., Hapke, A., Irwin, M., Johnson, S., Kappeler, P., King, T., Lewis, R., Louis, E.E., Markolf, M., Mass, V., Mittermeier, R.A., Nichols, R., Patel, E., Rabarivola, C.J., Raharivololona, B., Rajaobelina, S., Rakotoarisoa, G., Rakotomanga, B., Rakotonanahary, J., Rakotondrainibe, H., Rakotondratsimba, G., Rakotondratsimba, M., Rakotonirina, L., Ralainasolo, F.B., Ralison, J., Ramahaleo, T., Ranaivoarisoa, J.F., Randrianahaleo, S.I., Randrianambinina, B., Randrianarimanana, L., Randrianasolo, H., Randriatahina, G., Rasamimananana, H., Rasolofoharivelo, T., Rasoloharijaona, S., Ratelolahy, F., Ratsimbazafy, J., Ratsimbazafy, N., Razafindraibe, H., Razafindramanana, J., Rowe, N., Salmona, J., Seiler, M., Volampeno, S., Wright, P., Youssouf, J., Zaonarivelo, J. & Zaramody, A.: Eulemur sanfordi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”Makit”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 180. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
  3. Bo Beolens, Michael Watkins, Michael Grayson: The Eponym Dictionary of Mammals, s. 357. Johns Hopkins University Press, 2009. ISBN 978-0801893049. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2011). (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i Arkive - Sanford’s brown lemur videos, photos, facts - Eulemur sanfordi 2009. Wildscreen. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h Sanford's Brown Lemur Eulemur sanfordi (Archbold, 1932) 2009. Lemur Conservation Foundation. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  6. Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”Makit”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 178. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
  7. a b c d e Sanford's Brown Lemur Education Research and Conservation Duke Lemur Center. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)