San José (1783)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
San José
Aluksen vaiheet
Rakentaja Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol
Laskettu vesille 1783
Poistui palveluskäytöstä vallattu 14. helmikuuta 1797
Loppuvaihe romutettu 1849
Tekniset tiedot
Uppouma 2 456 t
Pituus 59,21 m (tykkikansi)
47,83 m (köli)
Leveys 16,54 m
Syväys 7,4 m
Miehistöä 839
Aseistus
Aseistus 114 tykkiä

San José oli Espanjan laivaston vuonna 1783 vesille laskettu Purísima Concepción -luokan kolmikantinen 114-tykkinen linjalaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francico Gautierin suunnittelema alus tilattiin Reales Astilleros de Esteirolta Ferrolista ja laskettiin vesille vuonna 1783.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian kuninkaallinen laivaston HMS Captain valtasi 14. helmikuuta 1797 aluksen Cabo de São Vicenten taistelussa. Alus saapui 5. lokakuuta Plymouthiin, missä se liitettiin 4. joulukuuta kuninkaalliseen laivastoon nimellä HMS San Josef. Alus oli varusteltavana Plymouthissa kesäkuusta 1799 tammikuuhun 1801.[1]

HMS San Josef[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen joulukuussa 1800 Kanaalin laivastoon päällikkönään Thomas Masterman Hardy. Aluksen päällikkönä oli helmikuusta 1801 alkaen George Eyre ja seuraavan vuoden helmikuusta James Carpenter, kunnes se poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1802.[1]

Alus palautettiin palvelukseen huhtikuussa 1803 vara-amiraali Sir Charles Cottonin lippulaivana päällikkönään Peter Spicer ja kesäkuusta alkaen James Rodd. Aluksen tehtävänä oli osallistua Brestin saartoon. Tammikuusta 1804 alkaen aluksen päällikkönä oli John Dodd ja syyskuusta Tristram Ricketts. Alus oli huhtikuusta elokuuhun 1805 huollettavana Plymouthissa.[1]

Toukokuussa 1806 aluksen päällikkyyden vastaanotti Robert Neve ja tammikuussa 1807 John Cann, kunnes se poistettiin palveluksesta kesäkuussa. Alus siirrettiin modernisoitavaksi ja varusteltavaksi Plymouthiin, mistä se palasi kesäkuussa 1809.[1]

Alus palasi palvelukseen toukokuussa 1809 päällikkönään Richard Dunn. Se osallistui Walcheren purjehdukseen 1809. Neve palasi aluksen päälliköksi toukokuussa 1810 ja vei aluksensa Välimerelle. Helmikuussa 1811 aluksen päällikkyyden vastaanotti Abel Ferris ja toukokuussa John Bowker ja heinäkuussa George McKinley, joka vei aluksen takaisin Britteinsaarille. Maaliskuusta 1812 alkaen aluksen päällikkönä oli Robert Jackson, kun se oli Kanaalin laivaston komentajan amiraali Lordi Keithin lippulaivana helmikuusta huhtikuuhun. Tammikuussa 1813 päällikkönä oli Henry Bouchier, kun alus oli kontra-amiraali Edward Footen lippulaivana huhtikuuhun. Aluksen päällikkönä oli huhtikuusta 1813 alkaen William Stewart, kun se oli kontra-amiraali Sir Richard Kingin lippulaivana Välimeren laivastossa.[1]

Alus osallistui taisteluun Ranskan laivastoa vastaan Toulonin edustalla 5. marraskuuta 1813, jolloin miehistöstä haavoittui kaksi. Alus palasi heinäkuussa 1814 Britteinsaarille, missä päällikkyyden vastaanotti Edward Barnard. Jeffrey Raigerfield vastaanotti huhtikuussa 1815 aluksen päällikkyyden ja alus siirrettiin reserviin heinäkuussa Plymouthissa.[1]

Alus varustettiin huhtikuusta elokuuhun meripalvelukseen Plymouthissa, mutta se pysyi satamassa. Alus varustettiin reserviin maaliskuusta elokuuhun 1822 ja edelleen se varustettiin lippulaivaksi joulukuusta 1831 tammikuuhun 1832. Alus varustettiin Plymouthiin sijoitetusta reservistä vastanneen komentajan alukseksi elokuusta 1836 – helmikuuhun 1837.[1]

Alus palautettiin tammikuussa 1837 palvelukseen Plymouthin tykistökoululaivana. Alus poistettiin lopullisesti palveluksesta vuonna 1846 ja se myytiin romutettavaksi Plymouthissa toukokuussa 1849.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 – Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Winfield 2005 s. 9