Golden State Warriors

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta San Francisco Warriors)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Golden State Warriors
Konferenssi Läntinen
Divisioona Tyynenmeren
Perustettu 1946
Historia Philadelphia Warriors
1946–1962
San Francisco Warriors
1962–1971
Golden State Warriors
1971–
Areena Chase Center
Kotipaikka San Francisco, Kalifornia[1]
Värit          
Omistaja(t) Peter Guber, Joe Lacob
Toimitusjohtaja Bob Myers
Päävalmentaja Steve Kerr
Yhteistyöseura Santa Cruz Warriors
Mestaruudet 7 (1947, 1956, 1975, 2015, 2017, 2018, 2022)
Konferenssin mestaruudet 11 (1947, 1948, 1956, 1964, 1967, 1975, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2022)
Divisioonan mestaruudet 7 (1975, 1976, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019)
Kotisivu https://www.nba.com/warriors
Golden State Warriors pelaa Utah Jazzia vastaan vuoden 2007 pudotuspeleistä.

Golden State Warriors on yksi 30:stä NBA:ssa pelaavasta koripallojoukkueesta. Warriors pelaa Läntisen konferenssin Tyynenmeren divisioonaa, ja sen kotiareena on San Franciscossa Kaliforniassa sijaitseva Chase Center, jonne joukkue siirtyi vuonna 2019 pelattuaan aiemmin Oaklandissa sijaitsevassa Oracle Arenassa[2].

Warriorsin suurimpia tähtipelaajia 2010-luvulla ovat olleet Stephen Curry, Klay Thompson, Draymond Green, Andre Iguodala ja Kevin Durant. Joukkueen päävalmentajana toimii Steve Kerr.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen aikaisempi kotikenttä Oracle Arena.

Warriorsin kotikaupunki ei aina ole ollut Oakland, vaan joukkue aloitti vuonna 1946 Philadelphiassa. Silloisen joukkueen ykkösmies oli Joe Fulks, joka johdatti joukkueen sen ensimmäiseen mestaruuteen Chicago Stagsia vastaan voitoin 4–1. Edellisellä kaudella Fulks oli tehnyt runkosarjassa 23,2 pistettä ottelua kohden. Warriors ylsi finaaleihin myös kausilla 1947–1948 ja 1951–1952. Vuoden 1948 finaaleissa se kärsi tappion Baltimore Bulletsille voitoin 4–2, mutta keväällä 1952 se voitti vastustajansa Fort Wayne Pistonsin 4–1.

Wilt "The Stilt" Chamberlainin San Francisco[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1959–1960 joukkue varasi Wilt Chamberlainin, joka myöhemmin sai lempinimen "The Stilt" (puujalka). Chamberlain oli jo tulokaskaudellaan ylivoimainen pelaaja tehtyään 37,6 pistettä ja otettuaan 28 levypalloa peliä kohden. Hänet valittiin NBA:n tähdistöotteluun, sen arvokkaimmaksi pelaajaksi, vuoden tulokkaaksi ja vielä koko kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi. Warriors vaihtoi kotikaupunkiaan kaudella 1962–1963: uusi kaupunki oli San Francisco. Pelatessaan San Franciscossa joukkue pääsi finaaliin kaksi kertaa mutta hävisi molemmat. Finaalipaikkakin oli lähes yksin Chamberlainin ansiota. Hän voitti NBA:n korikuninkuuden kahdesti peräkkäin kausilla 1962–1963 ja 1963–1964 heti joukkueen siirryttyä San Franciscoon, ja sitä ennen hän oli voittanut saman tittelin myös Philadelphiassa kolme kertaa peräkkäin. Hän voitti vielä kahdesti korikuninkuuden siirryttyään pelaamaan Philadelphia 76ersin riveihin. Näin ollen hän voitti koritilaston seitsemän kertaa peräkkäin.

Chamberlain pitää hallussaan myös muitakin ennätyksiä: eniten pisteitä yhdessä ottelussa (100), eniten levypalloja yhdessä ottelussa (55), suurin pistekeskiarvo yhdellä kaudella (50,4), eniten levypalloja (23 924) uralla, sekä levypallotilaston voittaminen 11 kautena pelaamistaan 14 kaudesta. Hänet on valittu NBA:n kaikkien aikojen 50 parhaan joukkoon.

Ensimmäinen mestaruus Kaliforniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golden State Warriors voitti NBA:n mestaruuden ensimmäisen kerran vuonna 1975 (aiemmin joukkue oli nimeltään Philadelphia Warriors), jolloin se kukisti finaaleissa Washington Bulletsin voitoin 4–0. Finaalisarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin tuolloin Rick Barry, joka on sittemmin valittu NBA:n kaikkien aikojen 50 parhaan pelaajan joukkoon. Barry oli tehnyt runkosarjassa 30,6 pistettä ja riistänyt 2,85 palloa peliä kohden. Hän oli myös vuoden kuudenneksi paras syöttäjä keskiarvolla 6,2 ja oli ainoa iso pelaaja, joka sijoittui syöttötilastossa kymmenen parhaan joukkoon.

Ennen kautta 2006–2007 Warriors oli pitkään liigan huonoimpia joukkueita. Kaudella 2006–2007 se onnistui pääsemään pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Menestyksen avaintekijöitä oli kauppa, jossa Warriors sai Indiana Pacersilta muun muassa Stephen Jacksonin ja Al Harringtonin. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Golden State voitti runkosarjan parhaan joukkueen ja suuren ennakkosuosikin, Dallas Mavericksin. Toisella kierroksella Warriors kuitenkin hävisi Utah Jazzille.

Historiallinen menestys 2010-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warriors saavutti toisen mestaruutensa nykyisellä nimellään 40 vuotta edellisen mestaruuden jälkeen, kun se kaudella 2014–2015 voitti loppuotteluissan otteluvoitoin 4–2 Cleveland Cavaliersin, jossa pelasi LeBron James. Kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Stephen Curry ja loppuottelujen parhaaksi pelaajaksi Andre Iguodala.[3]

Kauden 2015–2016 alussa Warriors pelasi historiallisen voittoputken: 16 ensimmäistä voitettua ottelua oli NBA:n ennätys,[4][5] 21 voittoa taas Pohjois-Amerikan kaikkien ammattilaissarjojen ennätys.[6] Joukkue voitti myös ennätykselliset 13 ensimmäistä vierasotteluaan.[7] Warriors voitti lopulta kauden 24 ensimmäistä otteluaan ja teki edelliskauden loppu mukaan lukien yhteensä 28 ottelun voittoputken, kunnes se hävisi joulukuussa Milwaukee Bucksille ja jäi viiden ottelun päähän Los Angeles Lakersin 1970-luvun alun voittoennätyksestä.[8] Kauden puolivälissä Warriorsin voitto–tappiosuhde oli 37–4, mikä jäi yhden voiton päähän NBA:n ennätyksestä[9]. Kauden päätteeksi joukkue teki uuden ennätyksen 73 voitolla ja rikkoi Chicago Bullsin aiemman ennätyksen yhdellä voitolla. Stephen Curry nimettiin toista kertaa peräkkäin kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi, ensimmäisenä NBA-historiassa yksimielisin äänin.

Pudotuspeleissä Warriors voitti Houston Rocketsia, Portland Trail Blazersia ja Oklahoma City Thunderia vastaan sarjat edetäkseen finaaleihin Clevelandia vastaan toisen kerran peräkkäin. Warriors sai finaalisarjasta 3–1 johdon, mutta Cleveland pääsi kiipeämään takaisin ja voittamaan sarjan 3–4 ollen NBA:n ensimmäinen 3–1 tappioasemasta takaisin tullut joukkue finaaleissa.

Kesällä 2016 Warriors teki ristiriitaa herättävän pelaajahankinnan. He lisäsivät joukkueeseen Oklahoma City Thunderin tähtipelaajan Kevin Durantin. He olivat juuri edellisenä vuonna voittaneet hänet ja Thunderin pudotuspeleissä, joten siirto aiheutti suurta mielipahaa etenkin Thunderin fanien joukossa. Warriors voitti kaudella 2016–2017 67 peliä ja oli koko liigan paras joukkue. Pudotuspeleissä Warriors voitti kolme ensimmäistä sarjaa lukemin 4–0 ja päästen finaaleihin helposti. Vastustajaksi sattui jälleen Cavaliers, jonka Warriors voitti lukemin 4–1. Durant nimettiin finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[10][11] Seuraavalla kaudella 2017–2018 Warriors voitti jälleen mestaruuden Durantin tultua nimetyksi finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi uudelleen. Vastustajana oli neljättä kertaa peräkkäin Cleveland, joka oli ensimmäinen kerta kun kaksi joukkuetta kohtasivat toisensa finaaleissa niin monesti.[12] Warriors pääsi finaaleihin vielä seuraavanakin vuonna, mutta he hävisivät Toronto Raptorsille lukemin 4–2, osittain Klay Thompsonin ja Kevin Durantin loukkaantumisten takia.

2020-luvun vaikeudet ja mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2019 Kevin Durant päätti lähteä Warriorsista Brooklyn Netsiin, jättäen Curryn, Thompsonin ja Greenin joukkueen ainoiksi tähdiksi. Warriors sai kuitenkin Durantista takaisin Netsien nuoren tähden D'Angelo Russelin. Thompsonin ollessa koko kauden poissa Warriorsin mahdollisuudet päästä finaaleihin kuudetta kertaa peräkkäin näyttivät varsin pieniltä. Mahdollisuuksia pienensi entisestään Stephen Curryn loukkaantuminen kauden toisessa pelissä. Warriorsin kausi meni tästä vain alaspäin. He kauppasivat Russelin eteenpäin Minnesota Timberwolvesiin saadakseen Andrew Wigginsin, vuoden 2014-varaustilaisuuden ensimmäisen varauksen, sekä ensimmäisen ja toisen kierroksen varaukset. Curry ehti tulla takaisin vain yhteen peliin maaliskuun viidentenä ennen kuin koronaviruspandemia sulki koko liigan. Warriors eivät saaneet kutsua NBA:n kuplaan, koska he olivat liigan huonoin joukkue vain viidellätoista voitollaan. He saivat varaustilaisuusarvonnassa toisen varausvuoron, jolla he varasivat James Wisemanin. Ennen kautta 2020–2021 Klay Thompson loukkasi itsensä uudestaan ja Warriors ei saanut kaudella kuin vain 39 voittoa lyhennetyssä kaudessa. He pääsivät kuitenkin karsintaturnaukseen, jossa he hävisivät molemmat pelit Los Angeles Lakersia ja Mempis Grizzliesiä vastaan.

Seuraavalle kaudelle Warriors hankki hyviä roolipelaajia, kuten Gary Payton II:n ja Otto Porter Jr:in. Varaustilauksessa he saivat kaksi uutta tulokasta: Moses Moodyn ja Mineesotan varauksella varatun Jonathan Kumingan. Kauden aikana myös aikaisemmin jopa Warriorsin farmiliigajoukkueessa pelannut Jordan Poole pääsi loistamaan Thompsonin ollessa kauden alussa vielä loukaantunut. Warriorsin pelaajia pääsi tähdistöotteluun kolme: Curry, Wiggins ja Green. Curry nimettiin pelin arvokkaimmaksi pelaajaksi. Warriors oli läntisen konferenssin kolmas ja voitti pudotuspeleissä Denver Nuggetsit, Memphis Grizzliesit ja Dallas Mavericksit päästäkseen finaaleihin Boston Celticsiä vastaan. Finaalit päättyivät 4–2 Warriorsin etuna ja he pääsivät juhlimaan neljättä mestaruutta kahdeksassa vuodessa. Finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi nimettiin Stephen Curry, hänen uransa ensimmäinen.

Kotikaupunki Oakland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oakland vakiintui Warriorsin kotikaupungiksi vasta vuonna 1989. Toukokuussa 2012 Warriors tiedotti palaavansa lahden toiselle puolelle San Franciscoon vuonna 2019. Kaupungin satama-alueelle rakennettin uusi, 19 000 katsojan monitoimiareena, joka toimii Warriorsin kotiareenana.[13] Areenan nimi on Chase Center.

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 13.12.2022

2022-2023
Golden State Warriors
00 Kongon demokraattinen tasavalta Jonathan Kuminga F
0 Yhdysvallat Donte DiVincenzo G
1 Yhdysvallat JaMychal Green FC
2 Yhdysvallat Ryan Rollins G
3 Yhdysvallat Jordan Poole G
4 Yhdysvallat Moses Moody GF
5 Yhdysvallat Kevon Looney FC
7 Yhdysvallat Patrick Baldwin Jr. F
9 Yhdysvallat Andre Iguodala GF
10 Yhdysvallat Ty Jerome G
11 Yhdysvallat Klay Thompson GF
22 Kanada Andrew Wiggins F
23 Yhdysvallat Draymod Green FC
30 Yhdysvallat Stephen Curry PG
33 Yhdysvallat James Wiseman C
40 Yhdysvallat Anthony Lamb F

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]