Sami Salo
| Sami Salo | |
|---|---|
 Sami Salo NHL-seura Tampa Bay Lightningin riveissä vierasottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan maaliskuussa 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. syyskuuta 1974 Turku |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | The Finnish McInnis |
| Pelipaikka | oikea puolustaja |
| Maila | oikea |
| Pituus | 191 cm |
| Paino | 96 kg |
| Seura | |
| Seura | TPS |
| Sarja | SM-liiga |
| Pelinumero | 6 |
| Tehtävä | valmentaja |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1994–2014 |
| Seurat |
Turun Palloseura (SML) Helsingin Jokerit (SML) Frölunda HC (SEL) Manitoba Moose (AHL) Detroit Vipers (IHL) Ottawa Senators (NHL) Vancouver Canucks (NHL) Tampa Bay Lightning (NHL) |
| NHL-varaus |
239. varaus, 1996 Ottawa Senators |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Sami Salo Suomen jääkiekkomaajoukkueen peliasussa Vancouverin talviolympialaisissa vuonna 2010 voitettuaan olympiapronssia. | |||
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Torino 2006 | jääkiekko | |
 Pronssia |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Sotši 2014 | Jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Saksa 2001 | jääkiekko | |
| Maailmancup | |||
| Hopeaa |
2004 | jääkiekko | |
Sami Sakari Salo (s. 2. syyskuuta 1974 Turku) on suomalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija. Salo oli pelipaikaltaan puolustaja.
Ottawa Senators varasi Salon NHL:ään vuoden 1996 varaustilaisuuden yhdeksännellä kierroksella numerolla 239.[1] Hänen uransa NHL:ssä käynnistyi kaudella 1998–1999 erinomaisesti sujuneiden Jääkiekon SM-liigassa vietettyjen kausien jälkeen. Ottawassa Salo onnistui vakiinnuttamaan paikkansa NHL:ssä varsin nopeasti pelaten tulokaskaudellaan 61 runkosarjan ottelua. Vuonna 2002 Ottawa kauppasi Salon Vancouver Canucksiin vaihdossa hyökkääjä Peter Schaeferiin. Vancouverissa Salo nousi nopeasti joukkueensa puolustajien parhaimmistoon, mutta lähes kymmenen yhteisen kauden jälkeen hän siirtyi Vancouverista Tampa Bay Lightningiin, jonka kanssa hän solmi kaksivuotisen sopimuksen vuoden 2012 kesällä.[2]
NHL:n puolustajien kaikkien aikojen tehotilastossa Salo on paras suomalainen teholukemallaan +130, mikä on koko liigan 72. paras lukema.[3] Hän teki NHL-urallaan enemmän jatkoaikamaaleja kuin kukaan toinen suomalaispuolustaja.[4] Seitsemällä jatkoaikamaalillaan hän on kaikkien puolustajien tilastossa jaetulla 11. sijalla.[5] Lisäksi hän on tehnyt enemmän voittomaaleja kuin kukaan muu suomalainen puolustaja, 24.[6] Tässä tilastossa Salo on koko liigan puolustajien joukossa jaetulla 43. sijalla.[5] Tosin hänen edellään on kanadansuomalainen puolustaja Chris Pronger 27 voittomaalilla.[6] Hän on Salon edellä myös puolustajien tehotilastossa teholukemallaan +183.[3]
Salon vahvuuksiin voidaan lukea erinomainen, tarkka ja voimakas lyöntilaukaus, hyvä pelinlukutaito ja hyvä avaussyöttö.[1] Kookkaana pelaajana Salo on myös luotettava puolustaja.[1] Hänen heikkouksiaan ovat loukkaantumisherkkyys sekä ajoittainen liian pehmein ottein pelaaminen kokoonsa nähden.[1]
Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkiekon SM-liigassa Salon ammattilaisura käynnistyi Turun Palloseurassa kaudella 1994–1995, ja hän saavutti turkulaisseurassa yhden Suomen mestaruuden ja kaksi SM-hopeaa, kunnes siirtyi viimeisen Suomessa viettämänsä kauden ajaksi Helsingin Jokereihin, jossa hän saavutti kauden päätteeksi SM-pronssia. Ruotsin pääsarjataso Elitserienissä Salo edusti Frölunda HC:ta NHL:n työsulkukaudella 2004–2005 saavuttaen Ruotsin mestaruuden.
NHL:ssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senators oli varannut Salon NHL:ään vuonna 1996 yhdeksännellä kierroksella. Ensimmäisellä NHL-kaudellan 1998–1999 Salo teki seitsemän maalia ja 19 pistettä Ottawa Senatorsissa ja hänet valittiin tulokkaiden tähdistökenttään. Hän teki uransa ensimmäisen maalin NHL:ssä 21. tammikuuta 1999 Boston Bruinsia vastaan ja ensimmäisen hattutempun 30. maaliskuuta 1999 Pittsburgh Penguinsia vastaan. Seuraavilla kolmella kaudella Salo kärsi loukkaantumisista ja pelasi kahdesti alle puolet kauden otteluista.
Kaudeksi 2002–2003 Salo siirtyi Vancouver Canucksin riveihin. Salo kuului heti Canucksin luottopakkeihin ja teki ensimmäisellä kaudellaan seurassa yhdeksän maalia ja 30 pistettä. Seuraava kausi tuotti seitsemän maalia ja 26 pistettä.
Koska työsulku peruutti seuraavan NHL-kauden, Salo siirtyi takaisin Eurooppaan ja Ruotsin Elitserienissä pelaavan Frölunda HC:n joukkueeseen. Hän voitti Ruotsin-mestaruuden, minkä jälkeen hän palasi takaisin Vancouveriin.
Kaudella 2005–2006 Salo teki 11 maalia ja 33 pistettä vain 59 pelissä, mutta Salon kautta haittasivat loukkaantumiset. Seuraava kausi 2006–2007 on tilastollisesti Salon parhaita. Vaikka Salo jäi loukkaantumisten vuoksi pois 15 pelistä, teki hän silti henkilökohtaisia ennätyksiä 14 maalillaan, 23 syötöllään ja 37 pisteellään. Hän oli liigan puolustajien maalipörssin 10. ja teki puolustajista eniten voittomaaleja (6). Seuraavilla kahdella kaudella Salo pelasi 60 ja 63 ottelua tehden kummallakin kaudella 25 pistettä. Loukkaantumiset rajasivat myös kautta 2009–2010 ja pudotuspeleissä Duncan Keith laukoi kiekon Salon haarojen väliin niin, että Salon kives repesi. Salo pystyi pelaamaan pudotuspeleissä 12 ottelua, joissa hän teki kuusi pistettä.
Vuoden 2010 kesällä Salon akillesjänne katkesi hänen pelatessaan salibandya muiden jääkiekkoilijoiden kanssa kesäharjoituksissa.[7] Kuntoutuksen edistyessä Salo haki pelituntumaa Vancouverin AHL-liigan farmiseura Manitoba Moosesta kolmen ottelun ajan,[8] ja hän palasi NHL-kaukaloon vasta vuoden 2011 helmikuussa.[9] Kahdeksan kuukauden toipumisjakson jälkeen NHL:ään paluun tehneen Salon kausi sai kuitenkin uuden takaiskun maaliskuussa, kun hän loukkasi vasemman kätensä peittäessään Minnesota Wildin Kyle Brodziakin laukauksen.[10] Loukkaantumisten vuoksi kausi jäi runkosarjan osalta Salon NHL-uran lyhimmäksi, sillä hän pelasi ainoastaan 27 runkosarjaottelua merkkauttaen pelaamissaan otteluissa tehopisteet 3+4=7. Vancouverin osalta kausi sujui kuitenkin loistavasti seuran voittaessa NHL:n runkosarjan ja edeten pudotuspeleissä konferenssifinaalien kautta Stanley Cupin loppuottelusarjaan.[11] Pudotuspeleissä Salo loukkaantui jälleen ja oli sivussa neljän ottelun ajan. Loppuottelusarjassa Vancouver kohtasi suomalaismaalivahti Tuukka Raskin edustaman Boston Bruinsin,[12] joka vei mestaruuden nimiinsä Vancouverin hävitessä seitsemänteen peliin asti venyneen loppuottelusarjan lopulta otteluvoitoin 4–3.[13]
NHL-kausi 2011–2012 oli Salon osalta aiempaan verrattaessa ehjempi kokonaisuus, ja hän pelasi runkosarjassa yhteensä 69 ottelua. Kauden alkupuolella Salo joutui olemaan sivussa kolmen ottelun ajan nivusvammansa vuoksi,[14] mutta palatessaan kaukaloon marraskuussa Salo osoitti olevansa edelleen erinomainen puolustaja.[14] 13 ottelun jälkeen Salo oli tehnyt runkosarjassa tehopisteet 4+5=9 sijoittuen Canucksin sisäisessä pistepörssissä viidenneksi, ja teholukemallaan +6 hän oli joukkueensa paras pelaaja yhdessä Alexandre Burrowsin kanssa.[14] Pisteiden valossa kausi osoittautui runkosarjan päätyttyä jälleen tasaisen varmaksi suoritukseksi Salon osalta, sillä hän ylsi NHL:n runkosarjassa 25 tehopisteeseen tehtyään yhdeksän maalia ja merkkautettuaan kuusitoista maaliin johtanutta syöttöä.
Kauden päätyttyä Vancouverin ja Salon tiet erosivat lähes kymmenen vuoden mittaisen yhteistyön jälkeen. Salo siirtyi hieman yllättäen Tampa Bay Lightningiin solmittuaan seuran kanssa kaksivuotisen ja 7,5 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen vapaana agenttina.[2] Hän aloitti kautensa uudessa seurassaan loistavasti,[15] ja 26. tammikuuta 2013 pelatussa Lightningin ja San Jose Sharksin välisessä kohtaamisessa Salo pohjusti Steven Stamkosin ja Ryan Malonen viimeistelemät maalit, kun Lightning voitti Sharksin numeroin 6–4.[16] Ottelussa Salon tehotilasto oli +5, minkä johdosta hän sivusi Lightningin yhden ottelun seuraennätystä tehotilastossa ja nousi samalla koko NHL:n tehotilaston kärkeen saavutettuaan jo kauden kahdeksannen tehomerkintänsä kolmeen otteluun.[16] Tampa Bay nousi NHL:n itäisen konferenssin johtoon,[17] ja syötettyään jälleen kaksi osumaa Philadelphia Flyersia vastaan pelatussa ottelussa Salo vahvisti asemaansa NHL:n tehotilaston kärkinimenä ja hänet valittiin San Josea vastaan pelatun ottelun tapaan ottelun kakkostähdeksi.[17]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salo esiintyi ensimmäisen kerran Suomen jääkiekkomaajoukkueen kokoonpanossa vuoden 2001 maailmanmestaruuskilpailuissa. Turnaus oli Salolle pisteiden valossa hyvin menestyksekäs, sillä viimeisteltyään yhdeksään otteluun tehopisteet 3+6=9 hän sijoittui turnauksen pistepörssissä viidennelle sijalle ja oli koko turnauksen toiseksi eniten tehopisteitä tehnyt puolustaja Petteri Nummelinin jälkeen. Suomi selvitti tiensä Tšekkiä vastaan pelattuun loppuotteluun, joka päättyi Tšekin hyväksi yli 70 peliminuutin jälkeen, ja Suomi jäi hopealle. Lehdistö valitsi Salon turnauksen kakkostähdistöön.
Salo palasi maajoukkueeseen jo seuraavana vuonna Salt Lake Cityn talviolympialaisiin, mutta Suomi jäi ulos mitalipeleistä, kuten myös vuoden 2004 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa Salo edusti jälleen Suomea. Vuonna 2004 hänet kutsuttiin myös maailmancupin turnaukseen, jossa Suomen sijoitus oli toinen.
Sittemmin Salo on esiintynyt Suomen maajoukkueessa kolmesti, vuosien 2006, 2010 ja 2014 talviolympialaisissa. Vuonna 2006 Suomi sijoittui hopealle ja vuosina 2010 ja 2014 pronssille.
Vuoden 2014 olympialaisten pronssiottelussa 22. helmikuuta 2014 Salosta tuli viimeinen ilman visiiriä pelannut jääkiekkoilija olympiahistoriassa. Visiirit ovat IIHF:n säännöissä pakollisia 31. joulukuuta 1974 jälkeen syntyneille[18].
Liiketoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salo hankki osakkuuden Turun suurimmasta kuntokeskuksesta M&M Kuntotalosta vuonna 2000. Osakkaina M&M Kuntotalossa ovat myös jääkiekkoilijat Jani Hurme ja Tomi Kallio.
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1994–95 | Turun Palloseura | SM-liiga | 7 | 1 | 2 | 3 | 6 | 1 | – | – | – | – | 
| |||||||||||||||
| 1995–96 | Turun Palloseura | SM-liiga | 47 | 7 | 14 | 21 | 32 | 11 | 1 | 3 | 4 | 8 |
| |||||||||||||||
| 1996–97 | Turun Palloseura | SM-liiga | 48 | 9 | 6 | 15 | 10 | 10 | 2 | 3 | 5 | 4 |
| |||||||||||||||
| 1997–98 | Helsingin Jokerit | SM-liiga | 35 | 3 | 5 | 8 | 10 | 8 | 0 | 1 | 1 | 2 |
| |||||||||||||||
| 1998–99 | Ottawa Senators | NHL | 61 | 7 | 12 | 19 | 24 | 4 | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Detroit Vipers | IHL | 5 | 0 | 2 | 2 | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 1999–00 | Ottawa Senators | NHL | 37 | 6 | 8 | 14 | 2 | 6 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 2000–01 | Ottawa Senators | NHL | 31 | 2 | 16 | 18 | 10 | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | MM | 9 | 3 | 6 | 9 | 6 | ||||||||||
| 2001–02 | Ottawa Senators | NHL | 66 | 4 | 14 | 18 | 14 | 12 | 2 | 1 | 3 | 4 | OK | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
| 2002–03 | Vancouver Canucks | NHL | 79 | 9 | 21 | 30 | 10 | 12 | 1 | 3 | 4 | 0 | ||||||||||||||||
| 2003–04 | Vancouver Canucks | NHL | 74 | 7 | 19 | 26 | 22 | 7 | 1 | 2 | 3 | 2 | MM | 7 | 0 | 3 | 3 | 0 | ||||||||||
| 2004–05 | Frölunda HC | Elitserien | 41 | 6 | 8 | 14 | 18 | 14 | 1 | 6 | 7 | 2 |  |
MC | 6 | 0 | 1 | 1 | 2 | |||||||||
| 2005–06 | Vancouver Canucks | NHL | 59 | 10 | 23 | 33 | 38 | – | – | – | – | – | OK | 6 | 1 | 3 | 4 | 0 | ||||||||||
| 2006–07 | Vancouver Canucks | NHL | 67 | 14 | 23 | 37 | 26 | 10 | 0 | 1 | 1 | 4 | ||||||||||||||||
| 2007–08 | Vancouver Canucks | NHL | 63 | 8 | 17 | 25 | 38 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2008–09 | Vancouver Canucks (A) | NHL | 60 | 5 | 20 | 25 | 26 | 7 | 3 | 4 | 7 | 2 | ||||||||||||||||
| 2009–10 | Vancouver Canucks (A) | NHL | 68 | 9 | 19 | 28 | 18 | 12 | 1 | 5 | 6 | 2 | OK | 6 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||
| 2010–11 | Vancouver Canucks | NHL | 27 | 3 | 4 | 7 | 14 | 21 | 3 | 2 | 5 | 2 | ||||||||||||||||
| Manitoba Moose | AHL | 3 | 2 | 0 | 2 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2011–12 | Vancouver Canucks | NHL | 69 | 9 | 16 | 25 | 10 | 5 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
| 2012–13 | Tampa Bay Lightning | NHL | 46 | 2 | 15 | 17 | 16 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2013–14 | Tampa Bay Lightning | NHL | 71 | 4 | 13 | 17 | 18 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | OK | 6 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||
| NHL yhteensä | 878 | 99 | 240 | 339 | 286 | 102 | 12 | 19 | 31 | 18 | aikuisten arvokisat | 38 | 5 | 14 | 19 | 12 | ||||||||||||
Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nopeimmat kaksi ylivoimamaalia. Maalien välissä 16 sekuntia. 22.5.2011 ottelussa San Jose Sharksia vastaan. Jakaa Larry Murphyn kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sami Salo Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Sami Salo Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Sami Salo Jatkoajan sivustolla jatkoaika.com. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ a b Tampa Bay hankki Sami Salon muhkealla sopimuksella 2.7.2012. Yleisradio. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ a b NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
- ↑ NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b NHL Stats NHL.com. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Ei voi olla totta! Sami Salo loukkaantui vakavasti 23.7.2010. Urheilulehti. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ Sami Salo säväytti AHL-debyytissään: kaksi maalia! 5.2.2011. Iltalehti. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ Sami Salo palasi voitokkaasti NHL-kärjen puolustukseen 13.2.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 28.1.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Joko taas? Salo poistui kaukalosta loukkaantuneena 15.3.2011. MTV3. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ Sami Salo liikuttui Stanley Cup -mahdollisuudesta 25.5.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 28.1.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Salo vai Rask Stanley Cup -voittajaksi? 28.5.2011. Yleisradio. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ Salo hinkuu takaisin Stanley Cup -finaaleihin 25.7.2011. Yleisradio. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ a b c Elämänsä kautta pelaava Sami Salo osui taas 11.11.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ NHL:n yön suomalaiset: Veteraanipakin pistetili auki 23.1.2013. MTV3. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ a b Salo rynni NHL:n tehotilaston kärkeen – sivusi seuraennätystä 26.1.2013. MTV3. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ a b Salo napsi taas syöttöpisteitä – paikka tilastokärjessä vahvistui 28.1.2013. MTV3. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ http://yle.fi/urheilu/olympialatkassa_pienia_saantoeroavaisuuksia_verrattuna_nhlaan_ja_sm-liigaan/5510182
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sami Salo nhlfinns.com:ssa
- Salon tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla.
2 Kiprusoff | 3 Nummelin (C) | 4 Timonen (A) | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 14 Helminen (A) | 15 Laaksonen | 17 Kallio | 21 Kapanen | 24 Kapanen | 25 Hentunen | 26 Pärssinen | 27 Lind | 28 Sihvonen | 30 Nurminen | 31 Kiprusoff | 32 Rintanen | 33 Virta | 35 Myllys | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 40 Niemi | 55 Grönvall | Valmentaja Hannu Aravirta
3 Nummelin (A) | 5 Salo | 7 Niemi | 9 Hagman | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 15 Virta | 16 Peltonen (C) | 20 Pirjetä | 21 Mäntylä | 23 Viuhkola | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 31 Markkanen | 32 Rintanen | 35 Noronen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | 61 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Raimo Summanen
2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen
4 Timonen | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 12 Jokinen | 14 Helminen | 16 Hagman | 17 Kallio | 21 Lumme | 22 Eloranta | 24 Kapanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Nurminen | 31 Markkanen | 35 Hurme | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 41 Aalto | 42 Lind | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta
3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund
5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen
3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund