Samaria (alue)
Samaria (hepr. השומרון, ha-Šomron, arab. السامرة, as-Sāmira) oli historiallinen alue Palestiinan alueen keskiosassa nykyisen Israelin ja Länsirannan alueella. Sen pohjoispuolella oli Galilea ja eteläpuolella Juudea. Lännessä Samaria rajoittui Välimereen ja idässä Jordanjokeen. Samarian eteläosa oli vuoristoista, ja raja Juudean kanssa määrittelemätön.[1]
Samariaa asuttivat kaananilaiset, kunnes israeliitit valloittivat Raamatun mukaan alueen. Samariasta tuli Efraimin ja Manassen heimojen aluetta. Yhdistyneen Israelin kuningaskunnan kuninkaan Salomon kuoltua 900-luvulla eaa. Juudea erkaantui valtakunnasta, ja Samariasta tuli osa Israelin kuningaskuntaa. Samarian pääkaupungiksi tuli Tirzah ja sen jälkeen Samaria. Assyria valloitti Israelin vuonna 722 eaa., ja suuri osa Samarian väestöstä pakkosiirrettiin muualle.[1]
Uuden testamentin aikoina Samaria oli Rooman valtakunnan vallan alla, ja sen kulttuuri kreikkalaistui. Samariassa asuu edelleen pieni samarialaisten etnis-uskonnollinen ryhmä.[1]