Sallan taistelut (talvisota)
| Sallan taistelut | |
|---|---|
| Osa talvisotaa | |
 Suomalaisten hyökkäykset ja Neuvostoliiton perääntymisrajat |
|
| Päivämäärä | 30. marraskuuta 1939 – 28. helmikuuta 1940 |
| Paikka | Salla, Suomen Lappi |
| Lopputulos | Suomen voitto |
| Osapuolet | |
 Suomi  Svenska Frivilligkåren |
 Neuvostoliitto |
| Komentajat | |
| Kurt Martti Wallenius Ernst Linder |
 Vasili TšuikovMihail Duhanov |
| Vahvuudet | |
| Useita pataljoonia 10. helmikuuta 1940 alkaen 9 400 ruotsalaista ja norjalaista vapaaehtoista |
Yksi divisioona |
| Tappiot | |
| Suomi: 187 kaatunutta 211 haavoittunutta 21 vangittua Vapaaehtoiset: 23 kaatunutta 39 haavoittunutta 7 vangittua |
300–500 kaatunutta tai haavoittunutta |
Sallan taistelut olivat osa Suomen ja Neuvostoliiton välistä talvisotaa. Puna-armeija oli saanut käskyn edetä Sallan läpi Kemijärvelle ja Sodankylään ja sieltä Rovaniemelle parissa viikossa. Rovaniemeltä hyökkäystä oli tarkoitus jatkaa Tornioon ja katkaista tällä tavalla Suomi kahtia. Suomalaisjoukot onnistuivat kuitenkin pysäyttämään hyökkäyksen Kemijärven itäpuolella.
Taistelun alkaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sallassa oli vain muutamia suomalaisosastoja neuvostojoukkojen hyökätessä. Erillinen pataljoona 17. (Er.P 17), ns. ”Sallan pataljoona” oli mukana luomassa edellytyksiä sissitoiminnalle Sallan suunnalla perustamalla maastoon muona- ja ampumatarvikekätköjä. Pääosa sotatarvikkeista saatiin Suomen rajavartiolaitokselta. Suomalaisjoukot olivat osa Lapin Ryhmää, jota johti kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius.
Neuvostoliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton hyökkäyksen suoritti 122. divisioona. Myös 88. divisioonaa suunniteltiin käytettävän, mutta se ei loppujen lopuksi osallistunut sotatoimiin sotatarvikkeiden puutteen vuoksi.
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys pakotti suomalaisjoukot perääntymään aina Kemijoelle asti. Eteneminen joen yli ei kuitenkaan onnistunut suomalaisten sitkeän puolustuksen vuoksi. 13. tammikuuta 1940 Neuvostoliiton 9. armeija käski 122. divisioonan vetäytyä Märkäjärven kylään. Tämän jälkeen ei käyty enää suurempia taisteluita, vaan tilanne muuttui asemasodaksi.