Salih Saidašev
| Salih Saidašev | |
|---|---|
| Салих Сайдашев Салих Сәйдәшев |
|
_(cropped).jpg) Saidašev 1930-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. joulukuuta 1900 Kazan, Kazanin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 16. joulukuuta 1954 (54 vuotta) Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
Salih Zamaletdinovitš Saidašev (ven. Салих Замалетдинович Сайдашев, tat. Салих Җамалетдин улы Сәйдәшев, Salix Camaletdin ulı Səydəşev; 3. joulukuuta 1900, Kazan - 16. joulukuuta 1954, Moskova) oli tataaritaustainen neuvostoliittolainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja. Häntä pidetään yhtenä tataarien taidemusiikin alullepanijoista.[1]
Elämä ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saidašev (Säydäşev) jäi varhain orvoksi ja kasvoi siskonsa perheessä. Tämän aviomies Šigab Ahmerov tuki pojan musiikkiharrastusta. Viisitoistavuotiaana Saidašev alkoi soittaa Saijar-teatteriryhmän orkesterissa.[1] Vuosina 1919–1921 hän palveli puna-armeijassa[2].
Vuodesta 1922 lähtien Saidašev työskenteli pianistina, orkesterinjohtajana, säveltäjänä ja Tatarstanin draamateatterin musiikkiosaston johtajana[1]. Vuosina 1934–1937 hän opiskeli Moskovan konservatoriossa[2]. Erityisen hedelmällistä oli hänen yhteistyönsä näytelmäkirjailijoiden ja teatteriohjaajien kanssa. Säveltäjänä Saidašev tunnetaan parhaiten musiikkinäytelmistä ja lauluista. Oopperaa, balettia, kuoro- ja soitinmusiikkia yhdistelevistä musiikkinäytelmistä parhaita ovat Najomštšik (”Vuokralainen”) ja Zäŋgär šäl (”Sininen šaali”). Laulumusiikin alalla Saidašev loi ajankohtaisia joukkolauluja ja lyyrisiä kappaleita. Aikanaan koko maassa tunnettiin hänen säveltämänsä ”Neuvostoarmeijan marssi”.[1]
Saidaševin musiikki on sävyltään runollista ja muodoltaan kansallista, mutta samalla innovatiivista ja vailla pyrkimystä kansatieteellisyyteen. Hänen maineensa tataarien taidemusiikin perustanlaskijana perustuu kansanperinteen sekä venäläisen ja eurooppalaisen musiikkikulttuurin luovaan yhdistämiseen.[1]
Vuonna 1939 Saidaševille myönnettiin Tataarien ASNT:n ansioituneen taiteilijan- ja vuonna 1950 kansantaiteilijan arvonimi[1].
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatterimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Habibulla Ibragimovin komedia Başmağım (”Kengät”, 1923)
- Karim Tintšurinin komedia Qazan sölgese (”Kazanin pyyheliina”, 1923)
- Karim Tintšurinin näytelmä Süngän yoldızlar (”Sammuneet tähdet”, 1924)
- Mirhaidar Faizin näytelmä Ğaliyäbanu (1926)
- Fathi Burnašin näytelmä Tahir-Zöhrä (1926)
- Karim Tintšurinin näytelmä Zäñgär şäl (”Sininen šaali”, 1926)
- Tazi Gizzatin näytelmä Najomštšik (”Vuokralainen”, 1928)
- Karim Tintšurinin näytelmä Il (”Synnyinmaa”, 1929)
- Karim Tintšurinin näytelmä Qandır buyı (”Kandr-joella”, 1932)
- Tazi Gizzatin näytelmä Bişbüläk (1939)
- H. Fathullinin näytelmä Küzlär (”Silmät”, 1939)
- Tazi Gizzatin näytelmä İzge ämänät (”Pyhä tehtävä”, 1944)
- Naki Isanbetin näytelmä Mullanur Waxitov (1948)
- G. Nasretdninovin näytelmä Qäderle minutlar (”Kalliit hetket”, 1952)[1]
Lauluja ja soitinmusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ozın säfär (”Pitkä matka”, 1920)
- Vals (”Valssi”, 1920)
- Saqay marşı (”Sakain marssi”, 1927)
- Sovyet Armiyası marşı (”Neuvostoarmeijan marssi”, 1929)
- Alğa (”Eteenpäin”, sanat Adel Kutui, 1941)
- Bügen bäyräm (”Tänään on juhla”, sanat Tazi Gizzat, 1945)
- Duslıq cırı (”Ystävyyden laulu”, sanat A. Erikejev, 1949)
- Cırlarım (”Lauluni”, sanat Musa Džalil, 1949)
- G. Tagirovin librettoon perustuva yksinäytöksinen baletti (1949–1950)[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Kompozitory i muzykovedy Sovetskogo Tatarstana (Kazan, 1986) kitaphane.tatarstan.ru. Arkistoitu 6.4.2017. Viitattu 24.3.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b Važneišije daty iz žizni S. Saidaševa kitaphane.tatarstan.ru. Arkistoitu 6.4.2017. Viitattu 24.3.2012. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salih Saidašev Tatarstanin kansalliskirjaston sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Salih Saidaševin museo (venäjäksi)
| ||||||||||||||
