Salibandyseura Viikingit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salibandyseura Viikingit
SSV-n logo.svg
Paikkakunta Helsinki
Perustettu 1986
Lakkautettu 2017
Historia Salibandy ja Sulkapallo Vuosaari (1986–1996)
SalibandySeura Vuosaari (1996–2000)
Vuosaaren Viikingit (1986–2000)
Salibandyseura Viikingit (2000–2017)
Kotihalli Pasilan urheiluhalli
Kapasiteetti 1200
Värit               
Omistaja Salibandyseura Viikingit ry
Miesten sarjataso Salibandyliiga
Naisten sarjataso II-divisioona
Kotipeliasu
Vieraspeliasu

Salibandyseura Viikingit (lyh. SSV) oli vuonna 1986 perustettu helsinkiläinen salibandyn erikoisseura, joka lakkautettiin vuonna 2017, kun se fuusioitui yhdessä Tapanilan Erän salibandyjaoston kanssa EräViikingit -seuraksi. Viikingit tunnettiin aiemmin nimillä Salibandy ja Sulkapallo Vuosaari sekä SalibandySeura Vuosaari.[1] Viimeisin nimi oli ollut käytössä keväästä 2000 lähtien, jolloin seura yhdistyi Vuosaaren Viikinkien kanssa. Samalla syntyi yksi suuri salibandyn erikoisseura Itä-Helsingin alueelle. SSV oli ensimmäinen salibandyseura, jolle myönnettiin Nuori Suomi Sinetti laadukkaasta nuorisotoiminnasta. Vuonna 2009, lisenssimäärällä mitattuna SSV oli Suomen yhdeksänneksi suurin salibandyseura.[2] 02.03.2017 EräViikingit ilmoitti, että SSV:n ja Erän toiminta lakkautetaan 1.6.2017 ja toiminta siirretään EräViikinkeihin.

Miesten edustusjoukkue pelasi lopettaessaan Suomen korkeinta sarjatasoa salibandyliigaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja nousu mestaruussarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 Jari-Petri Anttila ja Jari Wassholm lopettivat aktiivisen jalkapalloilun Puotinkylän Valtissa. Heidän suunnitelmissaan oli perustaa oma jalkapalloseura, mutta suunnitelmat vaihtuivat, kun tuolloin Vuosaaren urheilutalon vahtimestarina toiminut Anttila sai seurata työpaikallaan ensimmäisiä salibandyn SM-kilpailuja.[3] Lajista innostuneena Anttila ja Wassholm päättivät perustaa salibandyseuran. Suomen Salibandyliitto oli perustettu vain vuotta aikaisemmin ja kaksikko tiesi, ettei rahoitusta pelkästään salibandyn harrastamiseen tulisi, joten he päättivät hakea Helsingin kaupungilta tukea aloittelevan seuran toimintaan, jonka nimenä oli Salibandy ja Sulkapallo Vuosaari - SSV. Lyhennettä tuki myös Anttilan suosikkijalkapallojoukkue HSV.[3] Seurassa siis harrastettiin myös sulkapalloa, vaikka yhtään virallista ottelua ei pelattu.

Rahaa seuran pyörittämiseen Anttila ja Wassholm keräsivät myös tekemällä omatoimimatkoja Ruotsiin, josta he ostivat salibandymailoja ja myivät niitä Suomessa eteenpäin. Tämä tulonlähde tyrehtyi, kun Jarmo Perttilä perusti salibandymailoja valmistaneen Pro Stickin. Perttilä siirtyi kaudelle 1992–1993 S.C. Dalmacista SSV:hen, jolloin seuran ja Perttilän välinen yhteistyö alkoi tuoda rahaa seuralle.

Ensimmäisellä kaudellaan 1987–1988 SSV pelasi miesten I-divisioonaa ja pääsi ensiyrittämällä karsimaan ylimälle sarjaportaalle, jota tuolloin kutsuttiin nimellä mestaruussarja (nykyinen Salibandyliiga). Karsinnat kuitenkin epäonnistuivat ja SSV:tä ei olisi nähty seuraavalla kaudella mestaruussarjassa, ellei Tamperelainen Manse City olisi luopunut sarjapaikastaan. Näin järjestettiin uudet karsinnat neljän joukkueen SSV, Bolla Bolla, Lemon ja mestaruussarjasta karsivan SaPa:n kesken. Joukkueen onnistui voittamaan karsinnat ja kausi 1988–1989 oli seuran ensimmäinen mestaruussarjatasolla.[4]

Ensimmäiset vuodet pääsarjassa ja 1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi ensimmäistä kautta eivät juuri menestystä tuoneet, mutta kolmannella kaudellaan 1990–1991 SSV:n sijoittui kolmanneksi ja sai ensimmäisen SM-mitalinsa.

Joukkue 1990–1991
Pasi Tilander, Valeri Krykov, Ilkka Kivimäki, Markku Suomela, Sami Leväaho, Vesa Klementtilä, Kari Honni, Jarmo Kumpulainen, Pekka Porkka, Mika Nuutinen, Peter Suomela, Janne Nissinen, Jari Nironen, Marko Lintu, Juhani Kantee, Pekka Teräväinen, Jari-Petri Anttila

Seuraavalla kaudellaan tekeminen hieman vakavoitui ja joukkue ylsi ensi kertaa historiansa aikana SM-loppuotteluun. Josba oli kuitenkin vahvempi ja SSV:lle ripustettiin kaulaan hopeiset mitalit. Kausi 1991–1992 oli myös J-P Anttilan viimeinen täysimittainen kausi pelaajana. Seuraavalle kaudelle hän siirtyi joukkueen päävalmentajaksi, mutta pelasi myös yhdeksän ottelua pelaajana.[5] Valmentajana Anttila korosti harjoittelun merkitystä ja sai tähän vinkkejä jääkiekon puolelta Jokereista tutulta Juha Salolta.[4]

Seuraavalla kaudella SSV kohtasi Josban jo välierissä, joissa loppuotteluun pääsyyn tarvittiin kolme voittoa. Josba vei ensimmäisen kohtaamisen nimiinsä Helsinkiläisten kotiareenalla, mutta SSV vei kolme seuraavaa ottelua ja eteni loppuotteluun voiton 3–1. Siellä vastaan tuli toinen vuosaarelainen salibandyseura Vuosaaren Viikingit. Suomen mestaruuteen tarvittiin tuolloin kaksi voittoa. Ensimmäisen ottelun SSV voitti lukemin 4–3. Ottelun ratkaisijoina voidaan pitää 4–3 voitto-osumaa laukonutta joukkueen kapteenia Kari Honnia ja kaksi maalia laukonutta jääkiekkopiireistäkin tuttua Valeri Krykovia.[4] Joukkueiden toinen kohtaaminen oli kahden pelatun erän jälkeen tasan 2–2, mutta kolmannessa erässä Perttilä laukoi SSV:n maalin johtoon ja voitti lopulta kohtaamisen 4–2 ja Suomen mestaruuden otteluvoitoin 2–0.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSV:n värit ja logo ovat vaihdelleet historian saatossa. Ensimmäiset verryttelyasut tilattiin raumalaiselta vaatealan yritykseltä, jonka mallistossa oli vinoruudullinen verryttelyasu. Myös pelaajien tyttöystävät vaikuttivat värivalintaan, joten asut olivat väritykseltään vaaleanpunaista ja sinistä. Samaisen yrityksen mallistosta joukkue sai myös siniset ja valkoiset pelipaidat. Tätä ennen joukkue oli pelannut valkoisissa liiveissä. Viikinkien yhdistyessä seuraan väreihin tuli musta. Nykyään SSV pelaa kotonaan mustissa ja vieraissa valkoisissa peliasuissa.

Ensimmäisenä logona seuralla oli sinivalkoinen ympyrä, joka kuvasi salibandy- ja sulkapalloa ylhäältä päin.[3] Sen suunnitteli perustajajäsenenäkin toiminut Pekka Heinilahti. Perusidea pysyi pitkään samana, vaikka ulkonäköä hieman muutettiinkin. Ennen nykyistä logoa oli käytössä logo, joka esitte salibandypalloa ja jonka keskellä luki "SSV Floorball Helsinki Finland 1986". Nykyisessä logossa on kuvattuna punainen mailaa pitelevä salibandypallo, jonka päässä on viikinkihattu. Myös tämä logo on kokenut muutoksia kun se aiemmin oli runsaammin yksityiskohtia sisältävä sinisellä Viikingit tekstillä. Tämä sininen teksti on muuttunut sittemmin mustaksi ja myös logo on muuten logo on kokenut pieniä muutoksia.

EräViikingit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24. maaliskuuta 2016, pidetyssä lehdistötilaisuudessa SSV ja Tapanilan Erä kertoivat fuusioituvansa EräViikingeiksi. EräViikingeillä pelaa kaudella 2016-17 joukkue miesten- ja naisten Salibandyliigassa ja yksi joukkue A-, B- ja C-junnujen SM-sarjoissa, tytöissä ja pojissa. D-G pojat jatkavat EräViikingit-seurasta huolimatta vanhoilla nimillään. Divarijoukkue Erä Akatemia toimii väliaskeleena A-junioreiden ja liigajoukkueen välillä. EräViikingit-seurasta tulee maailman suurin salibandyseura yli 2000:lla jäsenellään.[6]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet
Naiset

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue kaudella 2015–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikingit ei enää kaudella 2016-17 pelaa Salibandyliigaa, sillä Salibandyseura Viikingit ja Tapanilan Erä fuusioituivat EräViikingeiksi. EräViikinkien miesten edustusjoukkue pelaa Salibandyliigaa


Valmentajat

Päävalmentaja Suomen lippu Mika Ahonen

Valmentaja Suomen lippu Markus Huhtimo

Valmentaja Suomen lippu Petri Huttunen

Valmentaja Suomen lippu Keijo Matilainen

Maalivahdit

39 Suomen lippu Kristian Krogius

66 Suomen lippu Santtu Strandberg

Puolustajat

08 Suomen lippu Kimmo Kinnunen

19 Suomen lippu Timo Toivonen

27 Suomen lippu Jukka Soini

29 Suomen lippu Jere Liljenbäck

30 Suomen lippu Lauri Stenfors (A)

33 Suomen lippu Mikael Lax (A)

58 Suomen lippu Erik Storgårds

65 Suomen lippu Marko Juselius

90 Suomen lippu Tapio Kinnunen

Hyökkääjät

07 Suomen lippu Harri Forsten (A)

09 Suomen lippu Jani Hyytiäinen

10 Suomen lippu Niclas Meyer

11 Suomen lippu Pasi Laitila

12 Suomen lippu Mikko Sipilä

14 Suomen lippu Jani Hyytiläinen

15 Suomen lippu Henri Tuhkanen

18 Suomen lippu Roni Laasonen

23 Suomen lippu Tuomas Nylander

24 Suomen lippu Miikka Martikainen

25 Suomen lippu Jere Oksanen

50 Suomen lippu Tero Tiitu

70 Suomen lippu Juho Järvinen

81 Suomen lippu Markus Olkkonen

82 Suomen lippu Mikael Järvi (C)

86 Suomen lippu Janne Hyvönen

87 Suomen lippu Miko Kailiala

91 Suomen lippu Kevin Söderling

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4 Markku Suomela[7]
  • 6 Esa Karjalainen[8]
  • 14 Jarmo Perttilä
  • 20 Heikki Vienola
  • 22 Jari Pekkola[9]
  • 52 Santtu Manner[10]

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSV naisten edustusjoukkue kaudella 2016–2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue pelaa kaudella 2016-17 II-divisioonaa

Maalivahdit


77 0 Laura Heikkilä (MV)

79 0 Laura Lammi (MV)


Kenttäpelaajat


10 0 Sini Olaste (A)

11 0 Terhi Tuominen

12 0 Henna Meriläinen

16 0 Rita Ranne

17 0 Jenniina Lindfors

18 0 Nicole Renwall-Iivonen

21 0 Anne Velin

26 0 Heini Hietala

27 0 Minna Vuorinen

33 0 Leena Kaistinen (C)

37 0 Sirinan Boonbut   

91 0 Kristiina Järveläinen

000 Nora Haikonen

000 Jenni Juntunen 

000 Jenna Krokfors

000 Kaisa Korhonen

000 Anna Nurmivaara

000 Kaisu Salmi

000 Jessica Storskrubb 

Naiset II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSV Ansat kaudella 2014-15[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSV Ansat pelaa III-divisioonaa

Pelaajat:

90 Sanna Järvinen (MV)

30 Vanessa Räsänen

40 Sanna Karvonen (C)

60 Karoliina Niiranen

80 Eeva-Lina Yrjönen

10 Noora Kemppi

13 Anette Taka-Aho

17 Johanna Eskola (A)

19 Sonja Sinisalo

22 Outi Hytönen

23 Tiina Tikkanen

24 Krista Heikkinen

27 Marjo Lehtamo

28 Linda Kvist

31 Tiia Haapala

32 Jenna Palovaara

44 Kanjana Jaisuk

80 Laura Lönnqvist

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maratontaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja Sijoitus Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot TM PM Pisteet
Salibandyliiga 1. 27 669 434 54 181 3873 2692 922

[11]

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin voitto: Pirkat – SSV (3. maaliskuuta 2007), HIFK–SSV 1–17 (12. joulukuuta 2007)[12]
  • Suurin tappio: Happee – SSV 11–2 (24. marraskuuta 1996)
  • Runkosarjan yleisöennätys: 2052 katsojaa (SSV – Classic 8–7, 21. tammikuuta 2006)
  • Piste-ennätys: 52+28=80 (Santtu Manner 2005–2006)
  • Maaliennätys: 52 (Santtu Manner 2005–2006)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seuran esittely www.ssv.fi. Salibandyserua Viikingit ry. Viitattu 15.2.2010.
  2. Koo-Vee edelleen Suomen suurin salibandyseura 12.1.2009. Suomen Salibandyliitto. Viitattu 14.1.2009.
  3. a b c Historiaa ja huippusalibandya (PDF) SSV. Viitattu 2.2.2009.
  4. a b c SSV:n liigataival alkoi 1988 (PDF) SSV. Viitattu 2.2.2009.
  5. Liigapelaajat 1990– (Anttila, Jari-Petri) Salibandyliiga. Viitattu 3.2.2009.
  6. Salibandyn suomalaiset jättiläiset yhdistyvät – tuloksena maailman suurin salibandyseura SuomiUrheilu. Viitattu 25.3.2016.
  7. Muistoa kunnioittaen. Salibandy, 2003, nro 5, s. 22. Suomen Salibandyliitto. ISSN 1235-760X. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 30.1.2009.
  8. SSV peluuttaa ikämiehiä liigaottelussa mtv3.fi. mtv3. Viitattu 30.1.2009.
  9. SSV jäädyttää Jari Pekkolan paidan 1.4.2008. SSV. Viitattu 30.1.2009.
  10. SANTTU MANNER KUUDES JÄÄDYTETTY VIIKINKI 8.4.2013. SSV. Viitattu 17.9.2013.
  11. Maratontaulukko 15.3.2018. Salibandyliiga. Viitattu 22.3.2018.
  12. SSV. Salibandy, huhtikuu 2008, 19. vsk, nro 4, s. 10. Suomen Salibandyliitto. ISSN 1235-760X. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.1.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]