Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut 2018

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Men's World Floorball Championships 2018
Mistrovství světa ve florbale 2018
IFF WFC logo 2018.jpg
Joukkueet 16 (34 karsijasta)
Isäntämaa  Tšekki
Kaupungit Praha
Ajankohta 1.–9. joulukuuta 2018
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta  Suomi
Silver medal blank.svg Hopea  Ruotsi
Bronze medal blank.svg Pronssi  Sveitsi
Ottelut 48
Maalit 507 (10,56 per ottelu)
Yleisö 181 518 (3 782 per ottelu)
Maalintekijä
Pistepörssin voittaja Slovakia Michal Dudovič (21 pistettä)
Arvokkain pelaaja Sveitsi Pascal Meier
2016
2020

Salibandyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 2018 järjestettiin Tšekissä 1.–9. joulukuuta 2018. Ne olivat järjestyksessään 12. miesten MM-kilpailut. Turnauksen voitti Suomi, joka voitti loppuottelussa Ruotsin maalein 6–3. Mestaruus oli Suomen neljäs ja toinen peräkkäinen.

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsintoihin oli ilmoittautunut 33 maata, mikä jakaa ennätyksen maiden määrässä vuoden 2016 MM-kilpailujen karsintojen kanssa. Iran osallistui ensimmäistä kertaa IFF:n alaiseen turnaukseen. Karsinnat olivat Kiinan ensimmäiset kansainväliset ottelut.[1]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue Karsintatapa Esiintymiskerrat Paras sijoitus
 Tšekki Isäntämaa 11 Toinen
 Suomi Eurooppa 1 voittaja 11 Ensimmäinen
 Viro Eurooppa 1 toinen 6 Seitsemäs
 Ruotsi Eurooppa 2 voittaja 11 Ensimmäinen
 Slovakia Eurooppa 2 toinen 3 Kahdeksas
 Sveitsi Eurooppa 3 voittaja 11 Toinen
 Latvia Eurooppa 3 toinen 10 Viides
 Norja Eurooppa 4 voittaja 11 Kolmas
 Tanska Eurooppa 4 toinen 10 Neljäs
 Puola Euroopan karsintojen paras kolmas 3 Yhdeksäs
 Saksa Euroopan karsintojen toiseksi paras kolmas 9 Neljäs
 Australia Aasia-Oseania voittaja 3 14.
 Singapore Aasia-Oseania toinen 4 12.
 Japani Aasia-Oseania kolmas 8 13.
 Thaimaa Aasia-Oseania neljäs 1 14.
 Kanada Amerikan karsintojen voittaja 4 11.

Areenat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen ottelut pelattiin kahdella areenalla, jotka kummatkin sijaitsevat Prahassa. O2 Arenalla pelattiin muun muassa loppuottelu, välierät ja suurin osa alkulohkojen A ja B otteluista. Arena Sparta - Podvinný Mlýnissa pelattiin suurin osa alkulohkojen C ja D peleistä sekä sijoitusotteluista.[2]

Praha Praha
O2 Arena
Kapasiteetti: 17 000
Lohkot: A ja B
Arena Sparta - Podvinný Mlýn
Kapasiteetti: 1 300
Lohkot: C ja D
Libeň O2 aréna a busy.jpg

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Tšekki 3 2 0 1 19 13 +6 4
 Sveitsi 3 2 0 1 24 10 +14 4
 Saksa 3 1 0 2 11 27 -16 2
 Latvia 3 1 0 2 11 15 -4 2

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Ruotsi 3 3 0 0 39 5 +34 6
 Suomi 3 2 0 1 20 7 +13 4
 Norja 3 1 0 2 11 21 -10 2
 Tanska 3 0 0 3 4 41 -37 0

Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Viro 3 3 0 0 26 12 +14 6
 Australia 3 2 0 1 13 16 -3 4
 Puola 3 1 0 2 10 12 -2 2
 Thaimaa 3 0 0 3 9 20 -11 0

Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Slovakia 3 3 0 0 45 6 +39 6
 Kanada 3 1 1 1 21 18 +3 3
 Singapore 3 1 1 1 15 27 -12 3
 Japani 3 0 0 3 8 38 -30 0

Pudotuspelit ja sijoitusottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspeleihin selviytyivät kaikki joukkueet lohkoista A ja B siten, että näiden lohkojen kaksi parasta joukkuetta pääsivät suoraan puolivälieriin.[3] Lohkojen A ja B kolmas ja neljäs pääsivät neljännesvälieriin, joissa ne kohtasivat lohkojen D ja C voittajat ja toiseksi sijoittuneet joukkueet. Lohkoissa C ja D kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuneet joukkueet pelasivat sijoitusotteluja sijoista 13.–16. Neljännesvälierissä hävinneet joukkueet pelasivat sijoitusottelut keskenään sijoista 9.–12. Puolivälierissä hävinneet joukkueet pelasivat sijoitusottelut sijoista 5.–8.

Sijoituspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijat 13–16[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijat 9–12[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijat 5–8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 
Neljännesvälierät PuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
              
 
 
 
 
6. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Tšekki10
 
5. joulukuuta – O2 arena
 
 Tanska 1
 
 Tanska 3
 
8. joulukuuta – O2 arena
 
 Viro 2
 
 Tšekki2
 
 
 Suomi 7
 
 
7. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Suomi6
 
5. joulukuuta – Arena Sparta
 
 Saksa 1
 
 Saksa 7
 
9. joulukuuta – O2 arena
 
 Kanada 2
 
 Suomi6
 
 
 Ruotsi 3
 
 
6. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Sveitsi (ja.)3
 
5. joulukuuta – Arena Sparta
 
 Norja 2
 
 Norja 10
 
8. joulukuuta – O2 arena
 
 Australia 0
 
 Sveitsi4
 
 
 Ruotsi (vl.)5 Pronssiottelu
 
 
7. joulukuuta – O2 arena 9. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Ruotsi14 Tšekki2
 
5. joulukuuta – O2 arena
 
 Latvia 1  Sveitsi 4
 
 Latvia 6
 
 
 Slovakia 1
 

Neljännesvälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Joukkue
Gold medal blank.svg  Suomi
Silver medal blank.svg  Ruotsi
Bronze medal blank.svg  Sveitsi
4.  Tšekki
5.  Latvia
6.  Saksa
7.  Norja
8.  Tanska
9.  Slovakia
10.  Viro
11.  Kanada
12.  Australia
13.  Puola
14.  Thaimaa
15.  Japani
16.  Singapore

Tähdistökentällinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Median edustajat valitsivat kisojen tähdistökentällisen.[4]

Maalivahti: Sveitsin lippu Pascal Meier
Puolustajat: Ruotsin lippu Emil Johansson ja Ruotsin lippu Robin Nilsberth
Keskushyökkääjä: Suomen lippu Joonas Pylsy
Laitahyökkääjät: Tšekin lippu Adam Delong ja Ruotsin lippu Kim Nilsson

Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Sveitsin Pascal Meier.[5]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Ottelut Maalit Syötöt Pisteet
1. Slovakian lippu Michal Dudovic 6 9 12 21
2. Kanadan lippu Valtteri Viitakoski 6 8 7 15
3. Norjan lippu Ole Mossin Olesen 7 4 9 13
4. Ruotsin lippu Alexander Galante Carlström 6 10 2 12
5. Slovakian lippu Martin Kubovic 6 6 6 12
6. Slovakian lippu Filip Conka-Skyba 6 10 1 11
7. Slovakian lippu Ladislav Gal 6 8 3 11
8. Suomen lippu Sami Johansson 6 8 3 11
9. Tšekin lippu Adam Delong 6 8 3 11
10. Viron lippu Ken Pahn 6 6 5 11
11. Viron lippu Patrik Kareliusson 6 5 6 11
12. Ruotsin lippu Alexander Rudd 6 3 8 11
13. Slovakian lippu Lukas Ujhelyi 6 9 1 10
14. Australian lippu Daniel Gartner 6 7 3 10
15. Viron lippu Rickard Rydell 6 7 3 10

Maalivahdit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Torjunnat Päästetyt maalit Torjuntaprosentti
1. Suomen lippu Lassi Toriseva 20 2 91%
2. Sveitsin lippu Patrick Eder 9 1 90%
3. Ruotsin lippu Mans Parsjo-Tegner 17 2 89%
4. Sveitsin lippu Pascal Meier 104 17 86%
5. Suomen lippu Eero Kosonen 65 11 86%
6. Puolan lippu Jakub Pawlik 23 4 85%
7. Viron lippu Daniel Vaigur 65 13 83%
8. Puolan lippu Maciej Bogdanski 40 8 83%
9. Kanadan lippu Benjamin Amdur 10 2 83%
10. Slovakian lippu Jakub Klobucnik 29 6 83%
11. Singaporen lippu Rosfazwan Roslan 23 5 82%
12. Tanskan lippu Mike Trolle 159 36 82%
13. Norjan lippu Andreas Ansnes Falkeid 75 17 82%
14. Norjan lippu Markus Jelsnes 74 17 81%
15. Ruotsin lippu Johan Rehn 51 13 80%

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 33 teams registered for Men´s WFC 2018 – 10.03.2017 IFF. Viitattu 7.8.2017. (englanniksi)
  2. WFC2018 - Arenas IFF. Viitattu 14.3.2018. (englanniksi)
  3. Tournament Format floorball.org. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)
  4. WFC 2018 All Star Team iffwfc.org. 9.12.2018. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)
  5. Pascal Meier is the MVP of WFC 2018 iffwfc.org. 9.12.2018. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]