Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut 2018

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Men's World Floorball Championships 2018
Mistrovství světa ve florbale 2018
IFF WFC logo 2018.jpg
Joukkueet 16 (34 karsijasta)
Isäntämaa  Tšekki
Kaupungit Praha
Ajankohta 1.–9. joulukuuta 2018
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta  Suomi
Silver medal blank.svg Hopea  Ruotsi
Bronze medal blank.svg Pronssi  Sveitsi
Ottelut 48
Maalit 507 (10,56 per ottelu)
Yleisö 181 518 (3 782 per ottelu)
Maalintekijä
Pistepörssin voittaja Slovakia Michal Dudovič (21 pistettä)
Arvokkain pelaaja Sveitsi Pascal Meier
2016
2020

Salibandyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 2018 järjestettiin Tšekissä 1.–9. joulukuuta 2018. Ne olivat järjestyksessään 12. miesten MM-kilpailut. Turnauksen voitti Suomi, joka voitti loppuottelussa Ruotsin maalein 6–3. Mestaruus oli Suomen neljäs ja toinen peräkkäinen.

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsintoihin oli ilmoittautunut 33 maata, mikä jakaa ennätyksen maiden määrässä vuoden 2016 MM-kilpailujen karsintojen kanssa. Iran osallistui ensimmäistä kertaa IFF:n alaiseen turnaukseen. Karsinnat olivat Kiinan ensimmäiset kansainväliset ottelut.[1]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue Karsintatapa Esiintymiskerrat Paras sijoitus
 Tšekki Isäntämaa 11 Toinen
 Suomi Eurooppa 1 voittaja 11 Ensimmäinen
 Viro Eurooppa 1 toinen 6 Seitsemäs
 Ruotsi Eurooppa 2 voittaja 11 Ensimmäinen
 Slovakia Eurooppa 2 toinen 3 Kahdeksas
 Sveitsi Eurooppa 3 voittaja 11 Toinen
 Latvia Eurooppa 3 toinen 10 Viides
 Norja Eurooppa 4 voittaja 11 Kolmas
 Tanska Eurooppa 4 toinen 10 Neljäs
 Puola Euroopan karsintojen paras kolmas 3 Yhdeksäs
 Saksa Euroopan karsintojen toiseksi paras kolmas 9 Neljäs
 Australia Aasia-Oseania voittaja 3 14.
 Singapore Aasia-Oseania toinen 4 12.
 Japani Aasia-Oseania kolmas 8 13.
 Thaimaa Aasia-Oseania neljäs 1 14.
 Kanada Amerikan karsintojen voittaja 4 11.

Areenat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen ottelut pelattiin kahdella areenalla, jotka kummatkin sijaitsevat Prahassa. O2 Arenalla pelattiin muun muassa loppuottelu, välierät ja suurin osa alkulohkojen A ja B otteluista. Arena Sparta - Podvinný Mlýnissa pelattiin suurin osa alkulohkojen C ja D peleistä sekä sijoitusotteluista.[2]

Praha Praha
O2 Arena
Kapasiteetti: 17 000
Lohkot: A ja B
Arena Sparta - Podvinný Mlýn
Kapasiteetti: 1 300
Lohkot: C ja D
Libeň O2 aréna a busy.jpg

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Tšekki 3 2 0 1 19 13 +6 4
 Sveitsi 3 2 0 1 24 10 +14 4
 Saksa 3 1 0 2 11 27 -16 2
 Latvia 3 1 0 2 11 15 -4 2

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Ruotsi 3 3 0 0 39 5 +34 6
 Suomi 3 2 0 1 20 7 +13 4
 Norja 3 1 0 2 11 21 -10 2
 Tanska 3 0 0 3 4 41 -37 0

Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Viro 3 3 0 0 26 12 +14 6
 Australia 3 2 0 1 13 16 -3 4
 Puola 3 1 0 2 10 12 -2 2
 Thaimaa 3 0 0 3 9 20 -11 0

Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Slovakia 3 3 0 0 45 6 +39 6
 Kanada 3 1 1 1 21 18 +3 3
 Singapore 3 1 1 1 15 27 -12 3
 Japani 3 0 0 3 8 38 -30 0

Pudotuspelit ja sijoitusottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspeleihin selviytyivät kaikki joukkueet lohkoista A ja B siten, että näiden lohkojen kaksi parasta joukkuetta pääsivät suoraan puolivälieriin.[3] Lohkojen A ja B kolmas ja neljäs pääsivät neljännesvälieriin, joissa ne kohtasivat lohkojen D ja C voittajat ja toiseksi sijoittuneet joukkueet. Lohkoissa C ja D kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuneet joukkueet pelasivat sijoitusotteluja sijoista 13.–16. Neljännesvälierissä hävinneet joukkueet pelasivat sijoitusottelut keskenään sijoista 9.–12. Puolivälierissä hävinneet joukkueet pelasivat sijoitusottelut sijoista 5.–8.

Sijoituspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijat 13–16[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijat 9–12[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijat 5–8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 
Neljännesvälierät PuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
              
 
 
 
 
6. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Tšekki10
 
5. joulukuuta – O2 arena
 
 Tanska 1
 
 Tanska 3
 
8. joulukuuta – O2 arena
 
 Viro 2
 
 Tšekki2
 
 
 Suomi 7
 
 
7. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Suomi6
 
5. joulukuuta – Arena Sparta
 
 Saksa 1
 
 Saksa 7
 
9. joulukuuta – O2 arena
 
 Kanada 2
 
 Suomi6
 
 
 Ruotsi 3
 
 
7. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Ruotsi14
 
5. joulukuuta – O2 arena
 
 Latvia 1
 
 Latvia 6
 
8. joulukuuta – O2 arena
 
 Slovakia 1
 
 Ruotsi (vl.)5
 
 
 Sveitsi4 Pronssiottelu
 
 
6. joulukuuta – O2 arena 9. joulukuuta – O2 arena
 
 
 Sveitsi (ja.)3 Tšekki2
 
5. joulukuuta – Arena Sparta
 
 Norja 2  Sveitsi 4
 
 Norja 10
 
 
 Australia 0
 

Neljännesvälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Joukkue
Gold medal blank.svg  Suomi
Silver medal blank.svg  Ruotsi
Bronze medal blank.svg  Sveitsi
4.  Tšekki
5.  Latvia
6.  Saksa
7.  Norja
8.  Tanska
9.  Slovakia
10.  Viro
11.  Kanada
12.  Australia
13.  Puola
14.  Thaimaa
15.  Japani
16.  Singapore

Tähdistökentällinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Median edustajat valitsivat kisojen tähdistökentällisen.[4]

Maalivahti: Sveitsi Pascal Meier
Puolustajat: Ruotsi Emil Johansson ja Ruotsi Robin Nilsberth
Keskushyökkääjä: Suomi Joonas Pylsy
Laitahyökkääjät: Tšekki Adam Delong ja Ruotsi Kim Nilsson

Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Sveitsin Pascal Meier.[5]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Ottelut Maalit Syötöt Pisteet
1. Slovakia Michal Dudovic 6 9 12 21
2. Kanada Valtteri Viitakoski 6 8 7 15
3. Norja Ole Mossin Olesen 7 4 9 13
4. Ruotsi Alexander Galante Carlström 6 10 2 12
5. Slovakia Martin Kubovic 6 6 6 12
6. Slovakia Filip Conka-Skyba 6 10 1 11
7. Slovakia Ladislav Gal 6 8 3 11
8. Suomi Sami Johansson 6 8 3 11
9. Tšekki Adam Delong 6 8 3 11
10. Viro Ken Pahn 6 6 5 11
11. Viro Patrik Kareliusson 6 5 6 11
12. Ruotsi Alexander Rudd 6 3 8 11
13. Slovakia Lukas Ujhelyi 6 9 1 10
14. Australia Daniel Gartner 6 7 3 10
15. Viro Rickard Rydell 6 7 3 10

Maalivahdit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Torjunnat Päästetyt maalit Torjuntaprosentti
1. Suomi Lassi Toriseva 20 2 91%
2. Sveitsi Patrick Eder 9 1 90%
3. Ruotsi Mans Parsjo-Tegner 17 2 89%
4. Sveitsi Pascal Meier 104 17 86%
5. Suomi Eero Kosonen 65 11 86%
6. Puola Jakub Pawlik 23 4 85%
7. Viro Daniel Vaigur 65 13 83%
8. Puola Maciej Bogdanski 40 8 83%
9. Kanada Benjamin Amdur 10 2 83%
10. Slovakia Jakub Klobucnik 29 6 83%
11. Singapore Rosfazwan Roslan 23 5 82%
12. Tanska Mike Trolle 159 36 82%
13. Norja Andreas Ansnes Falkeid 75 17 82%
14. Norja Markus Jelsnes 74 17 81%
15. Ruotsi Johan Rehn 51 13 80%

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 33 teams registered for Men´s WFC 2018 – 10.03.2017 IFF. Viitattu 7.8.2017. (englanniksi)
  2. WFC2018 - Arenas IFF. Viitattu 14.3.2018. (englanniksi)
  3. Tournament Format floorball.org. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)
  4. WFC 2018 All Star Team iffwfc.org. 9.12.2018. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)
  5. Pascal Meier is the MVP of WFC 2018 iffwfc.org. 9.12.2018. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]