Salaliitto (kirja)
| Salaliitto | |
|---|---|
| Mathias Sandorf | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Jules Verne |
| Kieli | ranska |
| Julkaistu | 1885 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tauno Karilas |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1947 |
| Ulkoasu | sidottu |
| ISBN | 951-1-04727-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Salaliitto (Mathias Sandorf) on eräs Jules Vernen ehkä vähiten tunnetuista romaaneista. Tarinallisesti se muistuttaa läheisesti Alexandre Dumas vanhemman Monte-Criston kreiviä, sillä se on kirjoitettu Alexandre Dumas vanhemman muistoksi.
Suomessa julkaistu Salaliitto jonkin verran lyhempi, kuin alkuperäinen Mathias Sandorf, jotta se on saatu paremmin miellyttämään nuoria lukijoita, joille Jules Vernen kirjat Suomessa on lähinnä osoitettu. Mathias Sandorfia ei näin ollen koskaan julkaistu suomeksi täysimittaisena.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreivi Mathias Sandorf valmistelee ystäviensä Ladizlaus Zathmarin ja Stephan Batoryn kanssa unkarilaisten vapautusta Itävallan hallinnasta. Petturit ovat kuitenkin saaneet selville suunnitelman ja myyvät salaliittolaiset poliisille saadakseen kreivi Sandorfin omaisuuden haltuunsa.
Saadessaan tietää pettureiden nimet salaliittolaiset pyrkivät pakenemaan ennen heille määrättyä teloitusta. Onni ei ole paenneille myötäinen, vaan he joutuvat uudelleen kavalletuiksi ja Mathias Sandorf joutuu lopulta jatkamaan pakoaan yksin. Viimeisellä epätoivoisella ponnistuksella Mathias Sandorf heittäytyy Adrianmereen ja katoaa häntä jahtaavien santarmien luotisateessa.
Tarina siirtyy viisitoista vuotta eteenpäin ja salaliiton petturit elävät ylellistä elämää kreivi Sandorfilta takavarikoidulla omaisuudella.
Ragusan kaupunkiin saapuu erikoinen matkailija, joka ilmoittaa nimekseen tohtori Antekirtt ja joka tuntuu kovin kiinnostuneelta salaliiton jäsenten asioista. Hän tutustuu kahteen ranskalaiseen taitovoimistelijaan, tapaa Stephan Batoryn lesken ja pojan sekä saa kuulla Peter Batoryn rakkaudesta kavaltaja Silas Toronthalin tyttäreen, Savaan.
Tohtori suunnittelee Peterin kuljettamista pois Ragusasta, mutta silloin toinen pettureista, Sarcany, palaa näyttämölle ja sotkee suunnitelman koettamalla murhata Peterin. Tohtori salakuljettaa hypnoosiin vaivutetun nuorukaisen omalle saarelleen, Antekirttalle, missä paljastaa tälle todellisen henkilöllisyytensä. Tohtori Antekirtt on kuolleeksi uskottu kreivi Mathias Sandorf ja nyt hänen ainoa päämääränsä on kostaa ystäviensä puolesta.
Vaikka tohtori paljastaa Peterille, että tämän rakastetun isä on toinen salaliiton pettureista, poika ei pysty heittämään Savaa mielestään. Kun tulee tieto, että Peterin äiti ja Sava ovat kadonneet epäselvissä olosuhteissa Ragusasta, tohtori suostuu lähtemään etsimään heitä. Sattuma heittää kuitenkin heidän tielleen Ferraton sisarukset, joita tohtori on turhaan etsinyt voidakseen kiittää näitä avusta, jota salaliittolaiset saivat näiden isältä.
Ferraton sisarusten avulla tohtori ryhtyy metsästämään kolmatta petturia, joka kavalluksellaan aiheutti Batoryn kiinnijäämisen ja sisarusten isän vangitsemisen. Suunnitelma ei toimi odotetusti ja tohtori jää tyhjin käsin ilman tietoa pettureiden olinpaikasta.
Tohtori onnistuu kuitenkin kovalla työllä löytämään sekä Toronthalin että Carpenan, joka petti heidät Ferratojen talossa. Toronthalilta koetetaan kysyä tietoja sekä Sarcanysta ja Savasta että rouva Batorysta, mutta tämä pysyy vaiti.
Lopulta tohtori saa kirjeen Ladislaus Zathmarin entiseltä palvelijalta, joka isäntänsä kuoleman jälkeen on huolehtinut Batoryn leskestä ja pojasta. Kirjeessään vanha Borik kertoo, miten Peterin oletettu kuolema ajoi järjen valon pois onnettoman leskirouvan mielestä. Kiireellä tohtori varustaa laivan matkalle noutamaan onnetonta rouvaa; mielessään hän syyttää itseään onnettoman rouvan hulluudesta, jonka hän olisi voinut estää paljastamalla Peterin olevan elossa.
Borik on onnesta melkein sekaisin saadessaan nähdä, että Peter on elossa, mutta onneton äiti ei edes tunnista poikaansa. Huolellinen hoito ja tohtorin suorittama psykologinen kokeilu tuottavat tulosta, ja rouva Batory palaa tolkkuihinsa. Osoittautuu, että hulluuden syynä oli muukin kuin Peterin oletettu kuolema, sillä rouva Batory näyttää Toronthalin vaimon lähettämän kirjeen, jossa kerrotaan Savan olevan oikeasti Mathias Sandorfin tytär.
Tohtorille tieto on paha järkytys, sillä Peterin pois vieminen on jättänyt kentän vapaaksi Sarcanylle tehdä onnettomalle Savalle mitä tahansa. Toronthal tuodaan siis tohtorin eteen kuulusteltavaksi ja tällä kerralla hän on päättänyt saada tiedon Sarcanyn, ja ennen kaikkea Savan, olinpaikasta. Tohtori ei tahdo vielä paljastaa henkilöllisyyttään ja sitä, että Sava on hänen tyttärensä, mutta onnistuu silti pakottamaan Toronthalilta tiedon Sarcanyn piilosta.
Aikaa hukkaamatta tohtori lähtee Peterin, Ferraton pojan ja taitovoimistelijoiden kanssa tyttöä pelastamaan, mutta he saapuvat liian myöhään: Sarcany on jälleen paennut vieden Savan mennessään. Vain onnekas sattuma paljastaa tohtorille, minne tyttö on joutunut, joten jahtia jatketaan.
Oveluutta ja taitovoimistelijoiden kykyjä hyödyntäen tohtori onnistuu saamaan Savan turvaan Sarcanylta. Tyttö on onnellinen saadessaan tietää, ettei Peter Batory olekaan kuollut ja että hän on nyt oikean isänsä suojeluksessa, josta ei aiemmin ole tiennyt mitään.
Raivoissaan Sarcany usuttaa muslimiliittolaisensa Antekirttan saarta vastaan, mutta taistelun tuoksinassa jääkin itse tohtorin vangiksi ja hyökkääjät ajetaan pakoon karvaan tappion kokeneina.
Tohtori Antekirtt on päässyt tavoitteeseensa: hänen vihollisensa ovat joko vankeina tai kuolleita ja ystävät elävät onnellista ja turvattua elämää hänen lähellään, lisäksi hän on saanut rakkaan tyttärensä takaisin. Antekirttalla järjestetään suuri oikeudenkäynti, jossa salaliiton kavaltajat tuomitaan. Peter Batory ja Ludvig Ferrato esittävät syytöksensä, joihin tohtori lisää vielä kovasti painoa paljastamalla oikean henkilöllisyytensä.
Petturit tuomitaan kuolemaan, kuten he olivat valmiit tuomitsemaan Sandorfin, Batoryn, Zathmarin ja Ferraton. Vangit viedään miinoitetulle vankisaarelle, jotta kavaltajien veri ei tahraisi Antekirttan maaperää, mutta ennen kuin teloitusta ehditään suorittaa joku vangeista laukaisee miinat surmaten kaikki petturit.
Sava avioituu Peterin kanssa ja hänestä tulee isänsä laillinen perillinen, mutta kukaan Antekirttan asukkaista ei ole halukas muuttamaan pois saarelta. Jopa Mathias Sandorf itse on lopulta tyytyväinen elämäänsä yhdessä kaikkien hänelle tärkeiden ihmisten kanssa.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Mathias Sandorf on Wikiaineistossa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salaliitto (kirja) Wikimedia Commonsissa
