Salah Abud Mahmud
| Salah Abud Mahmud | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1950 Bagdad |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Irak |
| Taistelut ja sodat |
Irakin–Iranin sota Persianlahden sota |
| Sotilasarvo | kenraalimajuri |
| Joukko-osasto |
|
Salah Abud Mahmud (arab. صلاح عبود محمود, Ṣalāḥ ‘Abūd Maḥmūd; s. 1950) on Irakin armeijan entinen kenraali. Hän otti osaa Irakin–Iranin sotaan, sekä myöhempään Persianlahden sotaan. Persianlahden sodan aikana hän johti esimerkiksi ainoaa irakilaista offensiivia irakilaisten vallatessa hetkeksi Khafjin kaupungin Saudi-Arabian puolella. Mahmudin oli joukkoineen myöhemmin kuitenkin vetäydyttävä ja irakilaiset kärsivät valtavat tappiot Yhdysvaltojen johtaman liitotuman ilmaiskuissa. Mahmudia pidettiin kuitenkin yhtenä harvoista kyvykkäistä irakilaisista sotilaskomentajista.
Persianlahden sodan jälkeen Mahmud toimi esimerkiksi eri maakuntien kuvernöörinä. Hän katosi Irakin sodan aikana vuonna 2003 ja hänen myöhempiä vaiheitaan ei tunneta.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salah Abud Mahmud syntyi Irakin pääkaupunki Bagdadissa todennäköisesti vuonna 1950. Hänen vanhempansa olivat sunnalaisia arabeja. Perhe eli suhteellisen vaatimattomissa olosuhteissa. Mahmud päättikin monille muille samassa tilanteessa oleville irakilaisille tyypillisesti liittyä Irakin armeijaan. Armeijan arvoasteikossa hän kohosi etenkin vuosien 1980 ja 1988 välillä käydyn Irakin–Iranin sodan aikana. Mahmud osallistui Irakin armeijan operaatioihin, joiden tavoitteena oli provosoida iranilaisten vastaiskuja, jolloin näiden hyökkäävät joukot tuhottaisiin jalkaväen, tykistön ja mekanisoitujen joukkojen iskuin. Operaatioiden aikana menestynyt Mahmud sai ylennyksen ensin prikaatinkenraaliksi ja lopulta kenraalimajuriksi. Mahmudin nousu urallaan saavutuksiensa kautta oli epätyypillistä Irakissa, jossa armeijan arvoasteikossa kohoaminen edellytti yleensä henkilökohtaisia heimo- tai perhesuhteita hallintoon.[1]
Persianlahden sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irakin hyökätessä Kuwaitiin 2. elokuuta 1990 Mahmud oli kenraaliluutnantti ja komensi Irakin 3. armeijakuntaa. Tilanteen kehittyessä edelleen Persianlahden sodaksi Mahmud sai Saddam Husseinin vieraillessa hänen luonaan Basrassa käskyn johtaa hyökkäystä Khafjin kaupunkiin Saudi-Arabian puolella. Khafjin taistelusta tuli irakilaisten ainoa suurempi offensiivi koko sodan aikana. Tarkoitus oli, että Khafji oli alku laajemmalle hyökkäykselle Saudi-Arabiaan. Hyökkäävät irakilaiset valtasivat kaupungin sitä puolustavilta saudiarabialaisilta joukoilta, mutta Yhdysvaltojen 1. merijalkaväen divisioonan vastaisku mursi hyökkääjät. Khafji menetettiin 31. tammikuuta. Suuria tappioita kärsinyt Mahmoud pyysi lupaa vetäytyä. Lupaa ei tullut, mutta Mahmud päätti silti offensiivin päättämisestä 1. helmikuuta ja alkoi vetäytyä joukkoineen. Vetäytyvät joukot kärsivät lisää tappioita ilmaiskuissa.[1]
Khafjin taistelun päätyttyä irakilaisten tappioon Mahmud määrättiin Bagdadiin selittämään tappiota. Hänen komentamansa joukkojen rippeet määrättiin puolustamaan Jaberin lentotukikohtaa Kuwaitissa. Irakin vastaisen liittouman aloittaessa etenemisen Kuwaitiin Mahmud oli palannut joukkojensa johtoon. 25. helmikuuta hän johti kahden prikaatin vahvuista vastahyökkäystä kohti lentotukikohtaa edennyttä 1. merijalkaväen divisioonaa vastaan. Hyökkäys kohdistui etenevien yhdysvaltalaisten sivustoihin. Vaikka vastaisku ei lopulta onnistunutkaan, se osoitti Mahmudin olevan yksi harvoista edelleen kykenevistä irakilaisista sotilaskomentajista. Mahmud määräsi jälleen vetäytymisen 26. helmikuuta. Vetäytyminen kohti Basraa tapahtui pitkin valtatie 6:ta. Tie tuli tuhoisien ilmaiskujen takia tunnetuksi niin sanottuna kuoleman moottoritienä.[1]
Irakin viimein taipuessa tulitaukoehtoihin Mahmud ja varapuolustusministeri kenraali Sultan Hashim Ahmad olivat osa irakilaista lähetystöä, joka tapasi Yhdysvaltojen johtaman liittouman komentaja kenraali Norman Schwarzkopfin ja Saudi-Arabian prinssi Khalid ibn Sultan al-Saudin. Tapaamisessa Mahmud ja Ahmad suostuivat rauhanehtoihin ja vankien vaihtoon. Toisaalta irakilaiset saivat oikeuden käyttää edelleen helikoptereita alueilla, jolle liittouma oli muuten julistanut lentokieltoalueen.[1] Irakilaisten antaman syyn mukaan heidän piti voida lennättää hallinnon jäseniä, koska suuri osa teistä ja silloista oli tuhoutunut ilmaiskuissa.[2]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Persianlahden sodan jälkeen Mahmud asetettiin pois 3. armeijakunnan komennosta. Tapa siirrellä komentajia oli tyypillinen Irakissa, jossa kenenkään yhden komentajan ei haluttu muodostavan uhkaa hallinnolle tottumalla tiettyjen yksikköjen komentoon. Sen sijaan Mahmudista tuli Etelä-Irakissa sijaitsevan šiialaisenemmistöisen Dhi Qarin maakunnan kuvernööri. Paikalliset šiialaiset kapinoivat vuonna 1991 ja valtasivat hetkellisesti suuren osan maakunnasta. Irakin armeijan joukot kuitenkin lopulta tukahduttivat kapinoinnin verisesti.[1] Kapinoinnin tukahduttamiseen saatettiin käyttää esimerkiksi helikoptereja, jotka oli aikaisemman Persianlahden sodan päättäneen neuvottelun mukaan erikseen sallittu myös lentokieltoalueella.[2]
Joulukuussa 1994 irakilainen kenraalimajuri Wafiq as-Samarrai oli loikannut Irakista Jordaniaan. Jordaniassa hän oli laatinut julistuksen, jossa hän vaati irakilaisia upseereja kapinoimaan Saddamin hallitusta vastaan. Julistuksessa vedottiin erikseen nimeltä mainittuihin eri henkilöihin, joista Mahmud oli yksi. Julistus johtikin useiden henkilöiden loikkauksiin, sekä Saddamin hallinnon toteuttamiin puhdistuksiin asevoimissa. Mahmudilla oli yhteyksiä useisiin eri puhdistuksen kohteiksi päätyneisiin henkilöihin, mutta hän säästyi silti itse teloitukselta. Sen sijaan häntä kierrätettiin nopeasti eri asemissa useiden eri maakuntien johdossa ja muissa virkatehtävissä.[1]
Vuonna 1998 Saddam oli uudelleenjärjestellyt Irakin alueellista hallintoa. Maa oli jaettu nyt vain neljään alueeseen. Yksi niistä oli niin sanottu Keski-Eufrat, jonka johtoon asetettiin Irakin laivastossa toiminut Mizban Khidher Hadi. Irakin sota eli Yhdysvaltojen johtaman liittouman Irakin miehitys alkoi maaliskuussa 2003. Sodan alkaessa Mizban Khidher Hadi erotettiin tehtävästään ja monet odottivat Mahmudista tulevan hänen seuraajansa. Lopulta Hadi asetettiin kuitenkin takaisin tehtäväänsä. Mahmud itse katosi vuoden 2003 miehityksen aikana, eikä hänen myöhempiä vaiheitaan tunneta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
