Saladon taistelu
| Saladon taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Reconquistaa | |||||||
.jpg) Saladon taistelua esittävä teos 1600-luvulta
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
Abu al-Hasan | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 22 000 |
noin 60 000 | ||||||
Saladon taistelu oli yhteenotto Reconquistan aikana 30. lokakuuta 1340 Kastilian kuningas Alfonso XI:n ja Portugalin kuningas Afonso IV:n johtamien kristittyjen, sekä marinidien Marokon sulttaani Abu al-Hasanin ja Granada sulttaani Yusuf I:n johtamien muslimien välillä lähellä nykyistä Tarifan kaupunkia Espanjan Andalusiassa. Salado oli Tarifan lähellä virrannut joki. Taistelu päättyi kristittyjen voittoon ja se päätti myös muslimien Afrikasta käsin Espanjaan tekemät suuremmat sotaretket.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Saladon taistelua muslimeja vastaan Kastilian kuningas Alfonso XI oli joutunut vuosien ajan taistelemaan omia vasallejaan vastaan. Tuekseen hän tarvitsi Portugalin ja Aragonian kuningaskunnat, mutta vasta suuren muslimihyökkäyksen uhka sai Portugalin Afonso IV:n liittoutumaan Alfonso XI:n kanssa 1. heinäkuuta 1340. Marokkoa hallinneet marinidit olivat alkaneet suunnitella hyökkäystä 1330-luvun loppupuolella. Vuonna 1339 yksi sulttaani Abu al-Hasan Ali ibn Othmanin pojista nimeltä Abu Malik sai surmansa tämän johtaessa sotaretkiä Andalusiaan Gibraltarilta ja Algecirasilta käsin. Suurta hyökkäystä Andalusiaan oli suunniteltu jo aiemmin ja sulttaanin pojan kuolema toi mukaan myös kostonhalun.[1]
Aikalaiskronikoitsijat kertovat 70 000:n ratsumiehen ja 400 000:n jalkaväen sotilaan alkaneen kokoontua Ceutaan hyökkäystä varten vuonna 1340. Muslimiarmeijan oikeampi koko lienee ollut noin 60 000 miestä. Muslimit alkoivat ylittää Gibraltarinsalmea heinäkuussa 1340 ja Abu al-Hasan itse rantautui Algecirasiin 4. elokuuta ja myöhemmin hänen joukkoihinsa liittyi Granadan sulttaani Yusuf I:n johtamat 7 000 ratsumiestä. Kristityt hallitsijat pystyivät kokoamaan muslimiarmeijaa vastaan noin 22 000 miestä. Paavi Benedictus XII oli julistanut Alfonson tueksi ristiretken, mutta tästä huolimatta ongelmana oli etenkin varojen vähäisyys ja Alfonso joutui esimerkiksi pantittamaan kuninkaalliset jalokivensä.[1]
23. syyskuuta muslimiarmeija alkoi piirittää kristittyjen käsissä ollutta pientä Tarifan satamakaupunkia Gibraltarinsalmella ja heidän tarkoituksenaan oli näin haastaa kristityt taisteluun. Alfonson joukot saapuivat läheiselle La Peña del Ciervon kukkulalle noin 8 kilometrin päähän Tarifasta 29. lokakuuta. Alfonson mukana oli 8 000 ritaria ja 12 000 jalkaväen sotilasta, sekä Portugalin kuninkaan johtamat 1 000 ritaria. Tarifaa puolusti noin 1 000 miestä ja Alfonso päätti vahvistaa kaupungin varuskuntaa lähettämällä heidän tuekseen 1 000 ritaria ja 4 000 jalkaväen sotilasta omasta armeijastaan. Alfonson kaupunkiin lähettämät vahvistukset osoittautuivat sittemmin ratkaiseviksi itse taistelun lopputuloksen kannalta.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muslimeja johtanut Abu al-Hasan veti piirittävät joukkonsa läheiselle kukkulalle. Yusufin granadalaiset muodostivat muslimien oikean siiven, Abu al-Hasanin poika Abu ’Umar johti vasenta siipeä ja Abu al-Hasan itse keskustaa. Portugalin kuningas Afonso komensi kristittyjen vasenta siipeä ja Kastilian Alfonso muita joukkoja. Vasemmalla siivellä oli portugalilaisten ritarien lisäksi noin 3 000 kastilialaista. Armeijat kohtasivat toisensa aamulla 30. lokakuuta molempien osapuolten suoritettua uskonnollisia menoja. Kristityt olivat tuoneet mukanaan Pyhän Ristin ja Abu al-Hasanilla sanottiin olleen mukanaan pala profeetta Muhammedin asua. Taistelun tarkaa tapahtumien kulkua ei tunneta. Kristittyjen oikea siipi ylitti Tarifan lähellä kulkeneen Saladojoen sillan, mutta muslimien onnistui ajamaan nämä takaisin. Kristittyjen suurempi osa hyökkäsi Abu ’Umarin johtamia joukkoja vastaan pakottaen nämä vetäytymään ylämäkeen kohti muslimiarmeijan leiriä. Jossain vaiheessa taistelua Tarifan varuskunta ja Alfonson aikaisemmin sen tueksi lähettämät vahvistukset eli yhteensä 6 000 miestä hyökkäsivät ulos kaupungista muslimien selustaan, mikä johti sekasortoon muslimien keskuudessa. Kristityt hyökkäsivät ryöstösaaliin toivossa joukoittain muslimien leiriin, jolloin Alfonso jäi hetkellisesti vain pienen joukon puolustamaksi. Abu al-Hasan huomasi tilanteen ja kokosi joukkonsa hyökkäykseen kuningasta vastaan. Tarifan varuskunta hyökkäsi kuitenkin hänen sivustaansa ja leiriä ryöstelleet kristityt hyökkäsivät nyt alamäkeen piirittäen Abu al-Hasanin joukon. Abu al-Hasan hylkäsi taistelukentän ja pakeni kristittyjen viedessä voiton taistelussa.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristityt jahtasivat muslimeja kahdeksan kilometrin verran surmaten näistä monet, vaikka tarkkoja tappioita ei tunnetakkaan. Muslimien leirin kukistuessa leirissä olleet naiset ja lapset tapettiin. Heidän mukanaan sai surmansa Abu al-Hasanin vaimo Fatima. Abu al-Hasanin oli onnistunut paeta ja Ceutaan palatessaan hän väitti ottaneensa voiton kristityistä. Myös Granadan hallitsija Yusufin oli onnistunut paeta tuhoa. Muslimien hallitsema Granada säilyi vielä 50 vuoden ajan, mutta muslimit eivät enää Saladon taistelun jälkeen järjestäneet suurta sotaretkeä Afrikasta käsin. Taloudellisista vaikeuksista kärsineen Alfonson tilannetta helpotti muslimeilta saatu suuri ryöstösaalis.[1]