Pensaskanerva
| Pensaskanerva | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tamariskikasvit Tamaricaceae |
| Suku: | Pensaskanervat Myricaria |
| Laji: | germanica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pensaskanerva eli euroopanpensaskanerva (Myricaria germanica) on Euroopassa ja Aasiassa kasvava tamariskikasvi. Suomessa sitä tavataan hyvin rajoitetulla alueella Lapissa, ja se on luokiteltu vuoden 2019 Suomen luonnon Punaisessa kirjassa silmälläpidettäväksi lajiksi.[1] Pensaskanerva on sukunsa ainoa edustaja Euroopassa.[2]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pensaskanerva on pystyhaarainen varpu tai pieni pensas, joka kasvaa Suomessa 0,5–0,8 metriä korkeaksi, etelämpänä jopa kaksimetriseksi. Varsi on kalju ja etenkin alaosastaan usein punertava. Hyvin tiheässä olevat ruodittomat lehdet ovat neulasmaisia. Lehtilapa on 2–5 mm pitkä ja väriltään harmaanvihreä. Kukinto on 2–10 cm pitkä latvaterttu. Vaaleanpunaiset kukat ovat kaksineuvoisia, pieniä ja melkein perättömiä. Heteitä on kymmenen ja emilehtiä kolme kappaletta. Pensaskanerva kukkii Suomessa heinäkuussa. Hedelmä on kota, joka sisältää keveitä, tuulen mukana helposti leviäviä karvaisia siemeniä.[3][4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pensaskanervan levinneisyysalue on hyvin laikuttainen. Sitä tavataan Pyreneillä, Alpeilla ja niiden lähialueilla, Romaniassa, Turkissa, Kaukasuksen alueella, Iranissa ja paikoin Keski-Aasiassa. Suomen lähialueilla lajia tavataan Keski-Ruotsissa sekä Keski- ja Pohjois-Norjassa.[4] Suomessa pensaskanervaa kasvaa vain kahdessa paikassa Lapissa, Utsjoella Pulmankijärven ympäristössä.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pensaskanerva on paljon valoa vaativa pioneerikasvi, joka kasvaa tyypillisesti jokien sora- ja hiekkarannoilla. Kasvupaikat ovat useimmiten matalia, avoimia ja ajoittain korkean veden peittämiä. Laji leviää tehokkaasti kasvittomille sorarannoille. Joskus lajia tavataan myös tienvarsilla ja sorakuopissa.[2][3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pensaskanervaa viljellään toisinaan koristekasvina muun muassa Ruotsissa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rautiainen, Veli-Pekka: Pensaskanerva. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 195.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Punaisen kirjan verkkopalvelu: Euroopanpensaskanerva – Myricaria germanica Viitattu 23.8.2021.
- ↑ a b Rautiainen 1997, s. 195.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 193.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Klådris (ruotsiksi) Viitattu 23.3.2010.
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Suomen ympäristö 593, s. 121 (verkkojulkaisu)[vanhentunut linkki] Viitattu 23.3.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2021: Pensaskanervan eli euroopanpensaskanervan levinneisyys Suomessa.
- Suomen Lajitietokeskus: Pensaskanerva (euroopanpensaskanerva) – Myricaria germanica
- Erkin luontokuvia: Kuvia Suomen luonnonvaraisista kasveista (harrastajan sivu) (kuvia myös kukista)
| ||||||||||