Saksan työväenpuolue

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Adolf Hitlerin väärennetty DAP:n jäsenkortti (555 muutettu seitsemäksi).

Saksan työväenpuolue, ( saksaksi Deutsche Arbeiterpartei, lyhenne DAP) oli Saksan kansallissosialistisen puolueen edeltäjä, eli puolue josta muodostui Saksan kansallissosialistisen puolue.

Puolueen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan työväenpuolue perustettiin Münchenissä 1919 ja se oli yksi lukuisista pienistä poliittisista liikkeistä jotka ensimmäisen maailmansodan tappio nostatti esiin. Puolueen perustajat olivat Anton Drexler ja Karl Harrer. Harrer oli esoteerisen ja oikeistoradikaalin Thule-seuran (Thule-Gesellschaft) jäsen. Seuran pyynnöstä hän perusti yhdessä Anton Drexlerin kanssa Poliittisen opintopiirin (Politischer Arbeiterzirkel), jonka pohjalle perustettiin 5. tammikuuta 1919 Saksan työväenpuolue DAP. Puolueen perustajajäseniin kuuluivat Harrerin ja Drexlerin lisäksi myös Gottfried Feder ja vanhempi äärioikeistolainen ja antisemitistinen runoilija Dietrich Eckart.

Adolf Hitler ja Saksan työväenpuolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Hitler toimi vuonna 1919 Saksan armeijan Reichswehrin urkkijana tehtävänään seurata määrättyjen puolueiden ja järjestöjen toimintaa Münchenin seudulla. Syyskuun 12. hänet määrättiin vakoilemaan Saksan työväenpuolueen kokousta Sterneckerbräu-oluttuvassa. Hitler seurasi vaivihkaa kokousta jossa puhujana piti olla DAP:n perustajajäseniin kuuluva kirjailija Dietrich Eckart. Eckartin sairastuttua pääpuhujana toimi kuitenkin insinööri Feder. Puheen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa kun eräs professori Baumann ilmaisi kannattavansa Baijerin eroa Saksasta, piti Hitler kiivaan vastapuheenvuoron ja tyrmäsi ajatuksen. Hitlerin puheesta vaikuttunut DAP:n puheenjohtaja Anton Drexler sujautti hänelle kirjoittamansa lehtisen ja ehdotti puolueeseen liittymistä.[1]

Syyskuun lopulla Hitler kirjattiin DAP:n jäseneksi numero 555. Hitler itse kertoi liittyneensä puolueeseen päiväkausien pohdiskelujen jälkeen, mutta on myös mahdollista että hänen esimiehensä yksinkertaisesti määräsivät hänet soluttautumaan puolueeseen. Häntä ei esimerkiksi erotettu armeijasta, mikä oli tuolloin sääntönä mikäli Reichswehrin jäsen liittyi johonkin puolueeseen. Hitler itse mainitsee kirjassaan Taisteluni jäsennumeronsa olleen seitsemän, vaikka todellisuudessa hän oli DAP:n komitean seitsemäs jäsen.[1]

Hitler oli ajatellut perustaa oman puolueen, mutta näki DAP:ssa mahdollisuuden erottautua ja astua puolueen johtoon. Armeijalta saamansa palkan turvin hän pystyi omistautumaan kokopäiväisesti poliittisen propagandan tekoon toisin kuin muut, päivätyössä olleet DAP:n johtohahmot. Oluttuvissa pitämiensä agitaatiopuheidensa ansiosta Hitler nousi pian DAP:n pääpuhujaksi ja hänen kansansuosionsa kasvoi nopeasti.[1]

Puolueen puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harrer valittiin Saksan työväenpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hänen alkuperäisenä suunnitelmanaan oli muodostaa puolueesta Thule-seuran tapainen salaseura. Adolf Hitler ei kuitenkaan hyväksynyt Harrerin suunnitelmaa. Hitler halusi luoda puolueesta massojen kansanliikkeen. Vuoden 1919 loppua kohden Harrerin ja Hitlerin välinen kilpailu sai yhä selvempiä muotoja. Harrer syytti Hitleriä suuruudenhulluksi, mutta joutui jättämään virkansa Hitlerin painostuksesta. Hän erosi puolueesta 5. tammikuuta 1920. Puolueen toiseksi puheenjohtajaksi tuli Drexler, jota myöhemmin seurasi Hitler itse.

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue - NSDAP perustetaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen suuren joukkokokouksensa DAP järjesti Münchenin Hofbräuhaus-olutravintolassa 24. helmikuuta 1920, jolloin puolueen nimi muutettiin Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (NSDAP).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kershaw, Ian: Hitler. Keuruu: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-24915-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kershaw 2008, s. 102-105