Saksan demokraattisen tasavallan perustuslaki
Saksan demokraattisen tasavallan perustuslaki (Verfassung der Deutschen Demokratischen Republik) oli Saksan demokraattisessa tasavallassa (eli Itä-Saksan tai DDR:n) vuosina 1949–1990 voimassa olleiden perustuslakien nimi. DDR:llä oli olemassaolonsa aikana kolme eri perustuslakia.
DDR:n alkuperäinen perustuslaki julistettiin 7. lokakuuta 1949. Se perustui vahvasti Weimarin perustuslakiin siten, että DDR olisi liittovaltio ja demokraattinen tasavalta[1]. Perustuslakiin tehtiin kuitenkin muutoksia, sillä jo vuonna 1950 osavaltion parlamentit lakkautettiin ja vuonna 1952 osavaltiot lakkautettiin ja jaettiin piirikuntiin (saks. Bezirke).
Vuonna 1968 Itä-Saksan hallitus hyväksyi uuden perustuslain, joka perustui marxismi-leninismiin, poliittiseen unitarismiin ja kollektiiviseen johtajuuteen.[2]
Vuonna 1974 tuli voimaan uusi versio perustuslaista.[3] Vuoden 1989 poliittisten tapahtumien myötä yritettiin laatia uusi perustuslaki Itä-Saksalle, mutta nämä ponnistelut eivät koskaan toteutuneet Itä-Saksan hajotessa ja tullessa liitetyksi uusina osavaltioina Saksan liittotasavaltaan.