Siirry sisältöön

Saksan Norjan-armeija

Wikipediasta
Saksan Norjan-armeija
Saksan Norjan-armeijan komentaja Nikolaus von Falkenhorst Oslossa vastaanottamassa paraatia kesällä 1940, jolloin hänet ylennettiin kenraalieverstiksi.
Saksan Norjan-armeijan komentaja Nikolaus von Falkenhorst Oslossa vastaanottamassa paraatia kesällä 1940, jolloin hänet ylennettiin kenraalieverstiksi.
Toiminnassa 19. joulukuuta 1940 – 18. joulukuuta 1944
Valtio  Saksa
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit maavoimat
Koko useita divisioonia
Sodat ja taistelut Toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Nikolaus von Falkenhorst

Saksan Norjan-armeija saks. Armeeoberkommando Norwegen, lyhennettynä AOK Norwegen oli armeijaesikunta, joka perustettiin 19. joulukuuta 1940 operaatio Weserübungin jälkeen armeijaryhmä XXI:stä. Sen tehtävä oli johtaa Norjassa olevia Saksan maavoimien joukkoja toisessa maailmansodassa.

Komentosuhteista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan Norjan-armeijaa johti koko sen olemassaolon ajan kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst (19. joulukuuta 1940 - 18. joulukuuta 1944). Saksan Norjan-armeija oli suoraan Wehrmachtin ylimmän komentokeskuksen, OKH:n, alainen. Saksan Norjan armeijan toiminta-alue laajeni Pohjois-Suomeen operaatio Barbarossan käynnistyttyä. Siihen kuului tällöin myös suomalaisjoukkoja.

Operaatio Hopeakettu osana operaatio Barbarossaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan Norjan ja Pohjois-Suomen joukkojen johtoa 1. elokuuta 1941 saksalaisten Rovaniemen Kursunkijärven rannalla sijainneessa armeijaesikunnassa. Vasemmalta kenraalieversti Eduard Dietl, kenraalimajuri Erich Buschenhagen ja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst.

Saksan Norjan armeijan esikuntaosasto oli mukana operaatio Barbarossan Pohjois-Suomen sotilaallisen toiminnan suunnittelussa vuonna 1941. Kesäkuussa 1941 Helsingissä käydyissä suomalaisten ja saksalaisten esikuntien välisissä neuvotteluissa saksalaisille annettiin sotilasvastuu Pohjois-Suomesta; Norjan armeijan oli määrä vallata Murmansk ja Muurmannin rautatie. Suunnitelman koodinimi oli Operaatio Hopeakettu (saks. Silberfuchs). 19. tammikuuta 1942 tästä esikuntaosastosta tuli osa saksalaisten Lapin armeijaa, ja se vastasi kaikista Suomessa olevista saksalaisjoukoista.

Toiminnan perustaminen Pohjois-Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1941 käynnistynyt Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon eli operaatio Barbarossa käynnisti saksalaisten joukkojen sotilaallisen toiminnan Suomen pohjoisosassa eli Petsamossa, Sallassa ja Kuusamossa, josta käsin hyökänneitä saksalaisjoukkoja ja saksalaisille alistettua Suomen III armeijakuntaa johti kenraalieversti von Falkenhorst esikuntapäällikkönään Rovaniemellä toiminut eversti Erich Buschenhagen. Saksan Norjan-armeijan komentokeskus eversti Buschenhagenin johdolla perustettiin Rovaniemelle 15. kesäkuuta 1941.[1]

Pian Operaatio Barbarossan alkamisen (22. kesäkuuta) jälkeen 27. kesäkuuta 1941 Saksan Norjan armeija koostui Pohjois-Suomessa Petsamosta 27 500 hyökkäävästä Vuoristoarmeijakunta Norjasta ja taistelujoukkoina 2. vuoristodivisioona, 3. vuoristodivisioona (Operaatio Platinakettu, saks. Platinfuchs), Sallasta 40 600 hyökkäävästä armeijakunta XXXVI:n esikunnasta ja taistelujoukkoina 6. SS-vuoristodivisioona Nord ja 169. divisioona (Operaatio Napakettu, saks. Polarfuchs) sekä Kuusamosta Uhtua-Kiestinkiin hyökkäävästä Suomen III armeijakunnasta jonka hyökkäävinä yksikköinä olivat 3. divisioona ja Ryhmä-J. Suomalaisarmeijakunnan 6. divisioona siirrettiin myös Saksan XXXVI vuoristoarmeijakunnan alaisuuteen.[2] [3]

Omana lukunaan voidaan pitää Saksan 163. jalkaväkidivisioonaa komentajanaan kenraalimajuri Erwin Engelbrecht. Divisioona sai diplomaattisen painostuksen avulla kulkuluvan kesäkuun lopussa 1941 rautateitse Oslosta läpi Ruotsin. Luvan saaminen Ruotsin hallitukselta sai aikaan Ruotsissa ns. juhannuskriisin.[4] Alkuperäistä siirtymissuunnitelmaa Suomeen muutettiin niin, että pääosa divisioonasta kuljetettiin Joensuuhun tukemaan Suomen Karjalan armeijan hyökkäystä Laatokan Karjalassa. Kuitenkin yksi 163. divisioonan rykmenteistä siirrettiin Sallaan osaksi Saksan XXXVI vuoristoarmeijakuntaa.[5]

Kesän ja syksyn 1941 taisteluista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen III Armeijakunta komentajanaan kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo (oikealla) oli osa kenraalieversti von Falkenhorstin AOK Norwegenin laatiman hyökkäyssuunnitelman joukkoja Kuusamon-Suomussalmen alueella, kun Operaatio Hopeakettua lähdettiin osana Operaatio Barbarossaa toteuttamaan. von Falkenhorst vierailulla Kuusamossa kesäkuussa 1941 ennen hyökkäystä. Vasemmalla Siilasvuon esikuntapäällikkö eversti Woldemar Oinonen.

Operaatio Hopeakettu käynnistyi 29. kesäkuuta 1941 ensin Petsamon suunnalla ja kahdella muulla hyökkäyssuunnalla eli Salla ja Kuusamo-Suomussalmi 1. heinäkuuta. Niin Petsamossa kuin Sallassa eteneminen katkesi nopeasti. Eteneminen katkesi Petsamossa 25 km:n päähän Litsajoelle. Puna-armeijan vastahyökkäyksen vuoksi suomalaiset joutuivat siirtämään Ahvenanmaalta Petsamoon pääosan jalkaväkirykmentti 14:stä.[2] [6] Sallassa Alakurtti saatiin takaisin kovien taistelujen jälkeen, mutta rintama pysähtyi Vermanjoelle 18. syyskuuta noin 50 km Kantalahdesta[7]. Kun alun perin toissijaisessa Kuusamon-Suomussalmen suunnassa lähteneiden suomalaisten kohdalla päästiin parhaiten eteenpäin aina Kiestinkiin elokuun alkuun mennessä, siitä suunnasta tuli painopiste. Näin mm. Sallan suunnan 6. SS-vuoristodivisioona Nord siirrettiin vahvistukseksi Kiestingin suunnalle.[8]

Suomen III armeijakuntaan kuuluva Ryhmä J ev.luutn. Jussi Turtolan johdolla hyökkäsi elokuussa 1941 Kiestingistä eteenpäin Louheen menevän radan vartta myöten; saksalaisjoukot saman suunnan maantiellä. Puna-armeijan joukot motittivat suomalaisjoukot 20. elokuuta niin, että eteläinen erämaasuunta oli vain auki. Turtola kaatui itse 29. elokuuta, ja seuraavana päivänä suomalaisjoukot saivat perääntymisluvan. Siilasvuo yritti vielä kaksi kuukautta myöhemmin omapäisesti saksalaisten kanssa käynnistää uudelleen Muurmannin radalla olevan Louhen valtaamisen. von Falkenhorst joutui Hitlerin ja Mannerheimin painostamana pysäyttämään hyökkäysoperaation ja ryhmittymään Kiestingissä puolustukseen.[9] Operaatiosta oli tullut Suomelle ulkopoliittisesti vaarallinen, sillä Britannia ja puolueettomana vielä ollut Yhdysvallat myös suhtautuivat siihen kriittisesti.

Saksalaiset päättivät tuoda loppukesästä 1941 Kreikasta kenr.majuri Ferdinand Schörnerin komentaman Saksan 6. vuoristodivisioonan Petsamon alueelle. Divisioonan tulo pohjoiseen viivästyi kuljetusvaikeuksien vuoksi niin, että se oli perillä vasta lokakuun puolivälissä 1941 eli sitä ei voinut käyttää ennen talventuloa todelliseen hyökkäykseen.[10] Saksan 6. vuoristodivisioona korvasi Litsajoen rintamalla siihen asti olleen Saksan 3. vuoristodivisioonan, joka siirrettiin vuoden 1941 lopulla täydennettäväksi Saksaan.[11]

Operaatio Hopeaketun epäonnistuminen johti siihen, että vuoden 1942 alussa von Falkenhorst korvattiin kenraali Eduard Dietlillä, jonka tehtäväksi annettiin Pohjois-Suomesta käsin operoivien saksalaisjoukkojen johtaminen. Von Falkenhorstin tehtäväksi jäi Norjassa olevien saksalaisjoukkojen johtaminen aina joulukuuhun 1944 asti. Sen jälkeen hänet siirrettiin reserviin.[12]

Saksalaisille varhainen talvi Petsamossa toi ongelmia. Kuvassa Litsajoen rintamalle vievä tie Petsamon Parkkinasta.

Pohjois-Suomen saksalais-suomalaisen kesäsotaretken 1941 epäonnistumiseen vaikutti myös se, ttä von Falkenhorstilla ei ollut täysi päätösvalta kaikkiin alueella toimineisiin sotatoimiyhtymiin. Saksan Norjan-armeijan tukena toiminut Ilma-armeija (Luftflotte 5) oli itsenäinen yhtymä, joka otti vastaan käskyjä ilmamarsalkka Göringiltä, joka sai omat näkemyksensä huomioon otetuksi ilma-armeijan käytölle Saksan korkeimmassa johdossa. Samalla tavoin SS-divisioona Nordilla oli omat suorat yhteytensä valtakunnanjohtaja Himmleriin ja kenraalimajuri Siilasvuon armeijakunnalla vastaavasti Mannerheimiin.[13]

Saksan Norjan-armeijan Norjan alueen joukoista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvassa Norjan saksalaismiehityksen aikaista johtoa ja Vidkun Quisling (oikealla). Kenraalieversti von Falkenhorst edessä ja hänen oikealla puolella Norjan valtakunnankomissaari Josef Terboven. von Falkenhorst edusti tässä Norjalla toimivia Saksan maavoimia eli Wehrmachtia. Kuva Oslosta syyskuulta 1942.

Saksan Norjan-armeijalla oli vielä Norjan alueella miehitystehtävissä ja Iso-Britannian mahdollista Norjan maihinnousua estämässä useita yksiköitä, kuten Vuoristoarmeijakunta Norjan alaiset 199. divisioona ja 702. divisioona Pohjois-Norjassa toiminta-alueena Narvik-Tromssa-Yykeänvuono, Oslossa armeijakunta LXX:n esikunta taistelujoukkoinaan 69. divisioona ja 214. divisioona sekä Keski-Norjassa Trondheimissa armeijakunta XXIII:n esikunta ja taistelujoukkoinaan 181. divisioona ja 196. divisioona.[14]

Armeijan kokoonpano vuoden 1941 aikana ja vuoden 1942 alussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[14] Tammikuusta 1941 lähtien:

  • XXXIII-armeijakunta
  • XXXVI-armeijakunta
  • Norjan vuoristoarmeijakunta

Heinäkuusta 1941 lähtien: (Operaation Hopeaketun aikana)

  • XXXIII-armeijakunta
  • XXXVI-armeijakunta
  • LXX-armeijakunta

Syyskuusta 1941 lähtien:

  • XXXIII-armeijakunta
  • XXXVI-armeijakunta
  • LXX-armeijakunta
  • Norjan vuoristoarmeijakunta
  • Suomen III armeijakunta

Maaliskuusta 1942 lähtien: (Saksan Lapin armeijan perustamisen jälkeen)

  • XXXIII-armeijakunta
  • LXX-armeijakunta
  • LXXI-armeijakunta

Pohjois-Suomen joukoille oma komentokeskus - Lapin armeija ja myöhemmin 20. Vuoristoarmeija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1942 Saksan Norjan armeijan Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Suomessa toimivat saksalais- ja suomalaisjoukot siirrettiin tammikuussa 1942 uuden Lapin armeijan (saks. AOK Lappland) esikunnan alaisuuteen. Tätä joukkoa johti kenraalieversti Eduard Dietl. Saksan Norjan armeija toiminta-alueeksi jäi tämän jälkeen Norjan alue pl. pohjoisimman Norjan Suomen vastainen raja-alue. Saksan Norjan armeijan vastuut siirrettiin joulukuussa 1944 20. Vuoristoarmeijalle.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Polvinen, Tuomo: ”Aseveljeyden alkuvaiheet”, Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-1944. Porvoo/Helsinki: WSOY, 1964.
  • Uola, Mikko: Petsamo 1939-1944. Hämeenlinna: Minerva Kustannus Oy, 2012. ISBN 978-952-492-661-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Uola 2012, s. 332.
  2. ↑ a b Polvinen 1964, s. 29-30.
  3. ↑ Uola 2012, s. 333-334.
  4. ↑ Sara Griberg: Midsommarkrisen 1941 (ruotsiksi) Allt om historia 7.6.2025 (Internet archive)
  5. ↑ Jatkosodan historia 1: Talvisodasta jatkosotaan, sota alkaa, s. 48–51, 73–82, 272. Sotatieteen laitoksen julkaisuja XXV:1. WSOY, Helsinki 1988.
  6. ↑ Jatkosodan historia 4: Talvisodasta jatkosotaan, sota alkaa, s. 21. Sotatieteen laitoksen julkaisuja XXV:1. WSOY, Helsinki 1993.
  7. ↑ Uola 2012, s. 333-334.
  8. ↑ Ziemke, Earl F.: The German Northern Theater of Operations 1940-1945, s. 137-1874. Washington: Minerva Kustannus Oy, 1960. ISBN 978-952-492-661-4 (englanniksi)
  9. ↑ Polvinen 1964, s. 33-35.
  10. ↑ Uola 2012, s. 397-398.
  11. ↑ Uola 2012, s. 399.
  12. ↑ a b Uola 2012, s. 366.
  13. ↑ Polvinen 1964, s. 35-36.
  14. ↑ a b Tessin, George: ”Band 14. Die Landstreitkräfte. Namensverbände. Die Luftstreitkräfte. Fliegende Verbände. Flakeinsatz im Reich 1943–1945.”, Verbände und Truppen der deutschen Wehrmacht und Waffen-SS im Zweiten Weltkrieg 1939–1945, s. 168-170. Osnabrück: Biblio Verlag, 1980. prussia.online Viitattu 7.6.2025. (saksaksi)


Saksan toisen maailmansodan armeijat
Armeijat1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9. - 10. - 11. - 12. - 14. - 15. - 16. - 17. - 18. - 19. - 20. - 21. - 24. - 25. - Lappland - Ligurien - Ostpreussen - Norwegen
Panssariarmeijat1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - Afrika - Saksalais-italialainen panssariarmeija
Laskuvarjoarmeijat1. laskuvarjoarmeija
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksan_Norjan-armeija&oldid=23396287”