Saksan 12. jalkaväkidivisioona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Artillerieführer II
12. jalkaväkidivisioona
12. kansankrenatööridivisioona
Divisioonan tunnus
Divisioonan tunnus
Toiminnassa 1. lokakuuta 1934– heinäkuu 1944
syyskuu 1944 - 18. huhtikuuta 1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Puolustushaarat Balkenkreuz.svg Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Osa joukkoa Heer (Wehrmacht)
Koko divisioona
Tukikohta Schwerin
Sodat ja taistelut Puolan offensiivi 1939
länsirintama 1940
itärintama 1941–1945

Saksan 12. jalkaväkidivisioona (saks. 12. Infanterie-Division) oli Saksa maavoimien yhtymä toisessa maailmansodassa.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wehrkreis II muodosti 1. lokakuuta 1934 Schwerinissä divisioonan peitenimellä Artillerieführer II, jonka nimi vaihdettiin 15. lokakuuta 1935 Saksan irtautuessa Versailles'n rauhan rajoituksista 12. jalkaväkidivisioonaksi. Sen yksiköt muodostettiin Reichswehrin 1. divisioonan 1. preussilaisen jalkaväkirykmentin (saks. 1.Preußisches Infanterie-Regiment) III pataljoonaa ja koulutuspataljoonaa täydentämällä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona asetettiin liikekannalle ensimmäisten yhtymien joukossa 12. heinäkuuta 1939 ja se siirrettiin heinäkuun lopulla meritse Pillauhun, jossa se liitettiin erilliseen armeijakuntaan. Divisioona hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta armeijakunnan mukana.

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona osallistui Ranskan valtaukseen, missä se kunnostautui liittoutuneiden vastahyökkäyksen torjunnassa. Sotatoimien päätyttyä divisioona jäi Ranskaan miehitysjoukoksi, kunnes se siirrettiin takaisin Itä-Preussiin.

Itärintama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Barbarossan alkaessa divisioona ylitti 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton rajan 16. armeijan osana. Se valtasi Dvinskin edeten kohti Leningradia. Vuonna 1942 osallistui II armeijakunnan vapauttamiseen Demjanskin motista. Syyskuussa 1943 divisioonan kolmessa krenatöörirykmenttissa oli ainoastaan kaksi pataljoonaa jäljellä.[1]

Neuvostoliiton kesähyökkäys 1944 murskasi divisioonan puolustuksen ja se joutui heinäkuussa 1944 antautumaan puna-armeijalle keskustan armeijaryhmän tuhouduttua Minskin ja Vitebskin alueen moteissa. Mikään divisioonan taisteluosista ei selvinnyt tuholta.[2]

Uudelleen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona perustettiin kesän ja syksyn aikana vuonna 1944 uudelleen Itä-Preussissa ja sen vahvuus oli lopulta 14800 miestä. Se oli myös täysin kalustettu, mikä oli harvinaista viidentenä sotavuonna. Se nimettiin 12. kansankrenatööridivisioonaksi ja divisioona lähetettiin syyskuun puolivälissä länsirintamalle Aacheniin komentajanaan eversti Gerhard Engel.[2]

Länsirintama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona osallistui Ardennien taisteluihin osana I SS-panssariarmeijakuntaa ja se oli Yhdysvaltain tiedustelun mukaan 6. panssariarmeijan paras jalkaväkidivisioona. Divisioona jäi länsirintamalle, vaikka 6. panssariarmeija lähti itään. Se yritti torjua helmikuussa 1945 Yhdysvaltain 9. armeijan Roerin ylitystä. Divisioona oli kuitenkin kulutettu loppuun ja sen vastarinta oli heikkoa. Se jäänteet antautuivat Ruhrin motissa huhtikuussa 1945 armeijaryhmä B:n jäänteiden kanssa.[2]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonankomentajina olivat[3]:

  • tykistönkenraali Wilhelm Ulex 1. elokuuta 1935 – 6. lokakuuta 1936
  • kenraaliluutnantti Albrecht Schubert 6. lokakuuta 1936 – 1. huhtikuuta 1938
  • kenraaliluutnantti Ludwig von der Leyen 1. huhtikuuta 1938 – 10. maaliskuuta 1940
  • kenraaliluutnantti Walter von Seydlitz-Kurzbach 10. maaliskuuta 1940 – 1. tammikuuta 1942
  • eversti Karl Hernekamp 1. tammikuuta - 1. maaliskuuta 1942
  • kenraaliluutnantti Kurt-Jürgen Freiherr von Lützow 1. maaliskuuta- 1. kesäkuuta 1942
  • eversti Gerhard Müller 1. kesäkuuta - 11. heinäkuuta 1942
  • eversti Wilhelm Lorenz 11.-20. heinäkuuta 1942
  • kenraaliluutnantti Kurt-Jürgen Freiherr von Lützow 20. heinäkuuta 1942-25. toukokuuta 1944
  • kenraaliluutnantti Curt Jahn 25. toukokuuta - 4. kesäkuuta 1944
  • kenraaliluutnantti Rudolf Bamler 4.-28. kesäkuuta 1944
  • kenraalimajuri Gerhard Engel 28. kesäkuuta 1944 - antautumiseen
12. kansankrenatööridivisioonan komentajat olivat[4]
  • kenraaliluutnantti Gerhard Engel 9. syyskuuta -marraskuu 1944
  • kenraalimajuri Günther Rohr marraskuu 1944 - 1. tammikuuta 1945
  • eversti Langhäuser 1. tammikuuta - 27. maaliskuuta 1945
  • kenraaliluutnantti Gerhard Engel 27. maaliskuuta 1945 - antautumiseen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]