Saksagliptiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksagliptiini
Saksagliptiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1S,3S,5S)-2-[(2S)-2-amino-2-(3-hydroksi-1-adamantyyli)asetyyli]-2-atsabisyklo[3.1.0]heksaani-3-karbonitriili
Tunnisteet
CAS-numero 361442-04-8
ATC-koodi A10BH03
PubChem CID 11243969
DrugBank DB06335
Kemialliset tiedot
Kaava C18H25N3O2 
Moolimassa 315,41
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ≥75 %[1]
Proteiinisitoutuminen vähäistä[1]
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 2,5 tuntia[1]
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Saksagliptiini (C18H25N3O2) on pyrrolidiinijohdannaisiin orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä aikuistyypin diabeteksen hoitoon.

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksagliptiinin vaikutukset perustuvat siihen, että se estää dipeptidyylipeptidaasi-4-entsyymin toimintaa. Tämän seurauksena entsyymi ei kykene enää inaktivoimaan inkretiinihormoneja ja insuliinin eritys munuaisten β-soluista lisääntyy. Yhdiste annostellaan tablettina. Lääkeainetta käytetään aikuistyypin diabeteksen hoitoon ja sitä käyttää voidaan yhdessä insuliinin, metformiinin, sulfonyyliureoiden ja dapagliflotsiinin kanssa.[1][2][3]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksagliptiini voi aiheuttaa huonovointisuutta ja ripulia ja herkkyys sukupuolielinten sieni-infektioihin ja virtsatietulehduksiin voi kasvaa. Yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kanssa yhdiste voi aiheuttaa verensokeritason laskemista liian alhaiseksi eli hypoglykemiaa.[1] Saksagliptiini pidentää sydämen QT-aikaa ja voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa[4].

Saksagliptiinin synteesin lähtöaineet ovat suojattu 3-hydroksiadamantyyliglysiini ja metanoprolinamidi, jotka reagoivat kondensaatiolla. Seuraavassa vaiheessa amidiryhmästä tehdään nitriili trifluorietikkahappoanhydridin avulla ja viimeinen vaihe on suojauksen poisto happamissa olosuhteissa.[5]

  1. a b c d e Lily P. H. Yang: Saxagliptin. Drugs, 2012, 72. vsk, s. 229–248. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2022. (englanniksi)
  2. Kurt Ritter: Antidiabetic Drugs (A10), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
  3. Samuel Chackalamannil, David Rotella, Simon Ward: Comprehensive Medicinal Chemistry III, s. 527. Elsevier, 2017. ISBN 9780128032008. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2022). (englanniksi)
  4. Chintan N. Koyania, Ewald Kolesnik, Gerald Wölkart, Niroj Shrestha, Susanne Scheruebel, Christopher Trummer, Klaus Zorn-Pauly, Astrid Hammer, Petra Lang, Helga Reicher, Heinrich Maechler, Klaus Groschner, Bernd Mayer, Peter P. Rainer, Harald Sourijg, Wolfgang Sattler, Ernst Malle, Brigitte Pelzmann & Dirk von Lewinski: Dipeptidyl peptidase-4 independent cardiac dysfunction links saxagliptin to heart failure. Biochemical Pharmacology, 2017, 145. vsk, s. 64-80. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2022. (englanniksi)
  5. Scott A. Savage, Gregory S. Jones, Sergei Kolotuchin, Shelly Ann Ramrattan, Truc Vu & Robert E. Waltermire: Preparation of Saxagliptin, a Novel DPP-IV Inhibitor. Organic Process Research & Development, 2009, 13. vsk, nro 6, s. 1169–1176. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2022. (englanniksi)