Saintsimonismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saintsimonismi tarkoittaa sosialistista yhteiskuntajärjestelmää, jonka yhteiskuntafilosofi Henri de Saint-Simonin oppilaat kehittivät Saint-Simonin aatteiden pohjalta. Keskeisiä opin luojia olivat Amand Bazard ja Barthélemy Prosper Enfantin. Järjestelmän on esittänyt Bazard teoksessaan Exposition de la doctrine de Saint-Simon.[1]

Saintsimonistien mukaan ihmiskunta on siirtymässä uuteen kehityskauteen, jota Saint-Simon oli ennustanut ja jonka pääperiaate oli, että ihmiset eivät saa riistää toisiaan. Riisto perustuu voimassa olevaan omistusjärjestelmään, joka mahdollistaa tulot, jotka eivät perustu työntekoon, mikä tarkoittaa toisten työn tulosten anastamista. Ranskan vallankumous oli poistanut muut etuoikeudet mutta jättänyt varallisuuden etuoikeuden koskematta. Siihenkin siis vaadittiin muutosta niin, että vastaisuudessa yksityisomaisuutta saisi olla vain sillä, joka on sen omalla työllään luonut ja vain niin kauan kuin alkuperäinen omistaja elää. Hänen kuoltuaan se siirtyy valtion haltuun. Tämä tarkoittaa, että perheen perintöoikeus lakkautetaan. Keskuspankin välityksellä yhteiskunta jakaisi haltuunsa tulleet pääomat yksityisten kesken heidän kykynsä ja suoritustensa mukaan.[1]

Saintsimonistit muodostivat 1820-luvun loppupuolella uskonnollisen lahkon, jonka tavoitteena oli toteuttaa oppi-isänsä ”uutta kristillisyyttä” ja jonka ylimpinä pappeina olivat Bazard ja Enfantin. Heihin liittyi joukko muita myöhemmin merkittäväksi nousseita henkilöitä, kuten Pierre Leroux, Ferdinand de Lesseps, Hippolyte Carnot, Philippe Buchez ja Michel Chevalier. Lahko hajosi riitaisuuksiin jo 1830-luvun alkupuolella.[1]

Aatesuuntaa luotasi ensimmäisenä ajan johtava taloustieteilijä, ranskalainen Jérôme-Adolphe Blanqui, joka oli aiemmin kirjoittanut aatesuunnan lehteen. Monet suunnitellut uudistukset saivat hänet kuitenkin kääntymään aatetta vastaan. Karl Marx ja Friedrich Engels omaksuivat oppiinsa joitakin Saint-Simonin ajatuksia. Mutta ajatus siitä, että pankkitoiminnan vallankumous ratkaisisi kaikki kriisit, oli Marxin mielestä virheellinen. Hän katsoi kuitenkin, että saintsimonisteja oli pidettävä "sosialismin patriarkkoina". Myöhemmin ei Engels edes maininnut saintsimonisteja kirjassaan Sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Saint-simonismi Tietosanakirja. Viitattu 24.12.2021.
  2. Pamela M. Pilbeam: Saint-simonians in the Nineteenth century France: Introduction (Google Books) books.google.fi. Viitattu 24.12.2021.