Saijō

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saijō
(西条市)
Ishizuchivuori Saijōsta käsin
Ishizuchivuori Saijōsta käsin
lippu
lippu
Symboli
Symboli
Saijōn sijainti Ehimen prefektuurissa
Saijōn sijainti Ehimen prefektuurissa

Saijō

Koordinaatit: 33°55′10″N, 133°10′52″E

Valtio Japani
Alue Shikoku
Prefektuuri Ehimen prefektuuri
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 509,98[1] km²
Väkiluku (10/2019) 109 071[2]
 – Tiheys 213,9 as./km²








Saijō (jap. 西条市, Saijō-shi) on Japanin kaupunki Shikokun saarella Ehimen prefektuurissa. Se sijaitsee prefektuurin itäosassa Seton sisämeren Hiuchinmeren rannikolla. Kaupungin pohjoisosat kuuluvat Dōzenin tasankoon, eteläosat nousevat Ishizuchivuorille, joiden korkein huippu Ishizuchi (1982 m) on koko Länsi-Japanin korkein vuori. Vuorilta kaupungin läpi mereen virtaavat Kamo- ja Nakayamajoet. Etelässä kaupunki rajautuu Kōchin prefektuuriin.[3][4] Saijōssa on 109 071 asukasta (lokakuussa 2019)[2] ja sen pinta-ala on 509,98 neliökilometriä.[1]

Saijō kehittyi Edo-kaudella Saijōn daimiokunnan linnanaluskaupunkina ensin Hitotsuyanagi-klaanin ja myöhemmin vuodesta 1670 Matsudaira-klaanin hallinnassa. Kauden loppupuolelle mennessä paikkakunnalle syntyi kukoistava japaninpaperin tuotanto. 1900-luvulla Saijōsta kasvoi merkittävä teollisuuskaupunki, jonne sijoittui etenkin 1960-luvulta lähtien muun muassa elintarvike-, teräs-, laivanrakennus- ja elektroniikkateollisuutta sekä lämpövoimaloita. Teollisuus toimii erityisesti merenrannan laajoilla täyttömaa-alueilla. Sen lisäksi kaupungissa harjoitetaan riisin, vihannesten, hedelmien ja nori-merilevän viljelyä sekä kalastusta. Erityisesti ohran ja kakien (atagogaki) tuotantomäärät ovat maan suurimpia. Kaupunkioikeudet Saijōlle myönnettiin toisen maailmansodan keskellä vuonna 1941. Kaupunki laajeni huomattavasti vuonna 2005, kun siihen liitettiin Tōyon kaupunki sekä Komatsun ja Tanbaran maaseutukaupungit.[3][4][1]

Saijōssa on lukuisia lähteitä (uchinuki), minkä vuoksi sille on annettu lempinimi ”veden pääkaupunki” (mizu no miyako). Hyvälaatuisen veden ansiosta kaupunkiin kehittyi myös sitä hyödyntävää alkoholiteollisuutta. Saijōssa sijaitsee viisi Shikokun pyhiinvaellusreitin temppeliä: Yokomine-ji (temppeli nro. 60), Kōon-ji (temppeli nro. 61), Hōju-ji (temppeli nro. 62), Kichijō-ji (temppeli nro. 63) ja Maegami-ji (temppeli nro. 64). Merkittävä temppeli on myös ruskastaan tunnettu Kōryū-ji, jonka päähalli on rakennettu Muromachi-kauden alkupuolella. Muita nähtävyyksiä ovat Hōkoku-jin temppelin puutarha 1400-luvun puolivälistä, Saijō-festivaali paraateineen ja Ishizuchi-jinjan pyhäkkö. Kaupunki toimii lähtöpaikkana Ishizuchivuorelle suuntautuvalle retkeilylle ja sen eteläosat kuuluvat Ishizuchivuoren puolikansallispuistoon. Matkailijoita kaupunkiin houkuttelevat myös useat kuumat lähteet (onsen). Saijōta palvelee JR Shikokun Yosan-linja.[3][4][1]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d 西条市の紹介 Saijo City. Viitattu 17.11.2019.
  2. a b 西条市の人口・世帯数 Saijo City. Viitattu 17.11.2019.
  3. a b c ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典: 西条市 Kotobank. Viitattu 17.11.2019.
  4. a b c 日本大百科全書: 西条市 Kotobank. Viitattu 17.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]