SMS Kronprinz Erzherzog Rudolf
| SMS Kronprinz Erzherzog Rudolf | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Polan laivastontelakka |
| Kölinlasku | 25. tammikuuta 1884 |
| Laskettu vesille | 6. heinäkuuta 1887 |
| Palveluskäyttöön | syyskuu 1889 |
| Poistui palveluskäytöstä | luovutettu Jugoslavian kuningaskunnalle 1919 |
| Loppuvaihe | romutettu 1922 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 6 829 t |
| Pituus | 97,6 m |
| Leveys | 19,27 m |
| Syväys | 7,39 m |
| Koneteho | 6 000ihp |
| Nopeus | 15,5 solmua |
| Miehistöä | 447-450 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × 30,5 cm tykkiä 6 × 12 cm tykkiä 7 × 47 mm tykkiä 2 × 37 mm tykkiä 4 × 40 cm torpedoputkea |
SMS Kronprinz Erzherzog Rudolf oli Itävalta-Unkarin laivaston vuonna 1887 vesillelaskettu rannikkotaistelulaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin laivastontelakalta Polasta (nyk. Pula), missä köli laskettiin 25. tammikuuta 1884. Alus laskettiin vesille 6. heinäkuuta 1887 ja valmistui syyskuussa 1889.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kronprinz Erzherzog Rudolf kuului 1890 kontra-amiraali Johann von Hinken laivasto-osastoon, joka teki Vilhelm II:n kutsusta vierailun Saksaan. Matkan aikana osasto vieraili Gibraltarilla ja Britteinsaarilla, jossa alus osallistui Cowesin regattaan, missä kuningatar Viktoria, Walesin prinssi ja amiraali prinssi Louis tarkastivat sen. Matkan jatkuessa osasto vieraili vielä Kööpenhaminassa ja Karlskronassa. Paluumatkalla alukset vierailivat Cherbourgissa Ranskassa ja Palermossa Italiassa. Matkan aikana aluksella havaittiin konevikoja, mutta se oli silti menestys.[2]
Alus luokiteltiin 1898 toisen luokan alukseksi. Sotalaivojen nopea kehitys ja dreadnoughtien käyttöönotto luokitteli aluksen 1906 rannikon puolustusalukseksi. Vuonna 1908 laivasto yritti myydä aluksen SMS Kronprinzessin Stephanien ja SMS Tegetthoffin kanssa tuloksetta Uruguaylle.
Itävalta-Unkarin julistaessa heinäkuussa 1914 sodan Serbialle, aloittaen siten ensimmäisen maailmansodan, alus oli Cattaronlahdella päällikönään miinoitusosasto II:n komentaja Richard Florio. Osaston muut alukset olivat hävittäjä, neljä torpedovenettä, miinalaiva ja kaksi miinanraivaajaa sekä pienempiä aluksia. Alus oli Cattarossa koko sodan ajan. Aluksen miehistö liittyi 1. helmikuuta 1918 Cattaron kapinaan. Seuraavana päivänä aluksen siirtyessä Teodonlahdelle rannikkopatterit avasivat tulen. Yksi kranaatti osui alukseen surmaten kaksi miestä. Aamulla 3. helmikuuta Cattaroon saapui taistelulaivoja pakottaen kapinalliset antautumaan. Kapinallisten johtajien oikeudenkäynti järjestettiin nopeasti ja neljä teloitettiin.
Marraskuussa 1918 sotatoimet päättyivät ja Itävalta-Unkari hajosi, jolloin alus luovutettiin Jugoslavian kuningaskunnalle. Alus otettiin palvelukseen nimellä Kumbor. Alus oli palveluksessa vain hetken ennen kuin se poistettiin palveluksesta ja romutettiin 1922.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. London: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Greger, René: Austro-Hungarian Warships of World War I. London: Ian Allan Limited, 1976. ISBN 0-7110-0623-7. (englanniksi)
- Sondhaus, Lawrence: The Naval Policy of Austria-Hungary, 1867-1918: Navalism, Industrial Development, and the Politics of Dualism. West Lafayette, Indiana: Purdue University Press, 1994. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)